Puhutaan rahasta, osa 3

Tämä postaus on osa sarjaa, joiden ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä. Sarjassa seurataan yhden kuun rahatilannetta vuoden välein ja kuuksi valikoitui pari vuotta sitten toukokuu, kun postaus nyt vain tuli silloin mieleen tehdä. Ensimmäisessä osassa elin työttömyysetuuden voimin, toisessa osassa olin ollut palkkatyössä puolisen vuotta ja tässä toukokuussa olen saman työnantajan palveluksessa edelleen.

Palkkaa sain nettona toukokuussa 1842,76€ (siellä oli vähän lomarahoja eli en saa normaalisti noin paljoa :D) (vrt. 2018: 1438,48€ , 2017: 709,13€)

Kuukausittaiset, kiinteät menot: 600,11€ (vrt. 2018: 356,34€, 2017: 351,89€)

Näissä voi huomata ‘pienen’ nousun, vaikken ole vieläkään hankkinut maksullisia kanavia Netflixin tai HBO:n muodossa tai edes uutta harrastusta kuukausimaksuineen. Suurin syy summan nousuun on se, että vastikkeeni nousi viime syksynä 72%. Jjjep. Syynä on rahoitusvastike juurikin käynnissä olevalle putkiremontille (sekä myös myöhemmin tuleville hissi- ja kattoremonteille, joista koen jälkimmäisen hieman tärkeämmäksi). Vastike nousi vielä uudestaan nyt kesäkuussa, mutta onneksi vain maltillisella n. 7 eurolla. Rahoitusvastikkeen lisäksi summaa nostaa viime vuonna aloittamani sijoittaminen. Siirrän joka kuukausi 50 euroa Nordnetiin ja sitä kautta eri rahastoihin.

Säästötilille: 612€ (vrt. 2018: 512€, 2017: 100€)

Tottakai säästö-Sirpa säästelee edelleen! Joku siellä saattaa miettiä, että miksi tungen satoja euroja makaamaan vain säästötilille sen sijaan, että sijoittaisin suuremmalla summalla kuukaudessa. Ihan vaan puhtaasti siksi, että sijoitukseni ovat pitkän aikavälin sijoituksia, joista otan rahat pois sitten joskus, mutta sitä ennen tulen tarvitsemaan mucho dinero mm. edellä mainitun putkiremontin maksamiseen. Haaveissa siintää myös uusi, pienempi koti lähivuosien hankintalistalla eikä sen mahdollista käsirahaa voi valitettavasti maksaa pelkällä osakkeiden omistamisella.

Ruokaan varattu summa: 250€ (vrt. 2018: 250€, 2017: 150€)

Ihmisen täytyy syödäkin tai ainakin näin olen kuullut. Olen viime aikoina pohtinut summan pienentämistä, sillä en oikeastaan mikään kuukausi käytä noin paljon rahaa ruokaan ja kodintarvikkeisiin, mutta en ole raatsinut. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin palkkarahahanat taas sulkeutuvat ja on hyvä olla ruokarahaa sukan varressa. Ja kyllä, edelleen nostan tämän summan käteisenä ja olen se ärsyttävä tyyppi rahoineen kaupan kassalla ojentelemassa kolikoita.

Humputtelutilille: 200€ (vrt. 2018: 200€, 2017: 50€)

Ihmisen pitää myös humputella ja oi kuinka olenkaan sitä tehnyt! Tai en tiedä niin siitä varsinaisesta humputtelusta, mutta ainakin olen saanut siihen tarkoitettua rahaa kulumaan ihan kiitettävästi. Tilitiedot paljastavat, että kahviloissa on notkuttu tavallista useammin, jäätelö on maistunut ja uutta nuttua ostettu ylle.

Yllättävät / muut menot: 169,65€ (vert. 2018: 108,93, 2017: 21€)

Näitähän piisas! Vanha tuttu joka vuodelta eli kotivakuutus tietenkin ja Veikkauksen tilille siirsin 12 euroa (laitan aina saman summan myös säästötilille), jossa pelaan kolmella eurolla viikossa yhden rivin lottoa ja yhden eurojackpottia. Kaikkein eniten meni rahaa kuitenkin bensaan, sillä ajoin kerran edestakaisin Imatralle (n. 250km) ja neljä kertaa eessuntaas naapurkaupunniin (n. 130km per reissu), joista yksi oli työmatka, josta saan korvauksen seuraavan palkkakauden puolella.

Tilistä jäi jäljelle: 11,00€ (vert. 2018: 11,21€ , 2017: 36,24€)

Pelkäsin massiivisiksi nousseiden bensakulujen vetävän summan miinuksen puolelle, mutta huh, ei sentään. Tällä kertaa päätin jättää jäljelle jääneen summa käyttötilin puolelle venymävaraksi, kun aika mitättömäksi jäi. Sain myös toukokuun aikana kirpputorituloja 65 euroa käteisenä, joista laitoin 50 euroa ruokakassaan ja loput yleiseen humputteloimiseen (lähinnä vain työeväiden hankintaan).

Ja taas on toukokuu siinä mukavasti niputettuna lukuihin. Nyt kun tässä on jo aika lailla tätä naputeltaessa tietoinen kesäkuun tuloista ja yhdestä yllättävästä menoerästä, niin kesäkuu olisi kyllä ollut erittäin mielenkiintoinen ja erilainen kuukausi tähän vertailuun.  Palkkatuloja meinaan tuli n. 450e vähemmän kuin touko/kesäkuussa ja heti palkkapäivänä meni yli 200 euroa pelkkiin auton kuluihin – kesä/heinäkuussa ei siis todellakaan eletä leveästi!

Näihin tunnelmiin palaillaan taas ensi toukokuussa, mutta sitä ennen asiasta on mahdollista jauhaa tietenkin lisää kommenttien puolella!

Advertisements
Puhutaan rahasta, osa 3

Kuukauden kahvila: Onnenkukko

Vietän paljon aikaa kahviloissa vapaalla ollessani, joten päätin aloittaa aiheesta postaussarjan! Joskus sitä luulee kolunneensa jopa oman kotikaupunninsa kaikki kahvilat läpi, mutta yhtä usein sitä myös hoksaa olleensa väärässä, kun varsinkin kesällä kesäkahviloita pompsahtelee esiin useampia. Usein myös vieraassa kaupungissa haluaa poiketa ennemmin johonkin pieneen, kotoisaan kahvilaan kuin joka kaupunnista löytyviin, samoilta näyttäviin ketjukahviloihin. Tässä postaussarjassa aion nostaa esiin eri kaupunkien helmiä kahviloiden loputtomasta merestä ja saan ihanan tekosyyn lorvia uudelleen vanhoissa suosikeissa.

20190603_171320

Postaussarjan ensimmäiseksi kahvilaksi valikoitui Kahvila ja lahjatavaraliike Onnenkukko, joka sijaitsee kotikaupunnissani Kouvolassa, tunnelmallisessa Museokorttelissa Kaunisnurmen kaupunginosassa – aivan Poikilo-museon vieressä, jos tekee mieli harrastaa korkeakulttuuria ennen tai jälkeen kaffen. Vaikka museokortteli pursuilee tunnelmaa myös talvisin, niin suosittelisin silti saapumaan paikalle kesällä. Vanhassa puutalokorttelissa on ihanaa käydä kävelyllä ja varsinkin alkukesästä siellä tuoksuu niin huumaavasti syreenit, ettei voisi enempää elämältään toivoa.

Onnenkukko on pieni ja erittäin kodinomainen kahvilapuoti, jonka seinällä naksuttaa suuri kello, siellä tuoksuvat tuoreet leivonnaiset ja puulattiat narisevat askelten alla. Sisään astuessa ei ehtinyt edes kissaa sanoa, kun keittön oven takaa kurkkasivat ystävälliset kasvot. Kun kerroin hieman katselevani ympärilleni ennen pöytään asettumista, juoma luvattiin laittaa valmistumaan sillä aikaa – kysyttiin jopa, että vihreää vai mustaa teetä. Pyysin vihreää ja annoin mennä herran haltuun, että mitähän sieltä mahtaa tulla. Minut ohjattiin puodin lisäksi tutustumaan myös näyttelytilaan, jossa vaihtuu kuulemma näyttely n. kuukausittain ja tulossa on ainakin nukkekotinäyttely Kouvolassa pidettävien asuntomessujen hengessä – vinkkinä kaikille asuntomessuille suuntaaville siis!

20190603_171301

Suunnistin kohti kahvilatilaa juuri, kun teetäni kannettiin keittiöstä. Koska olin ainoa asiakas, sain vapaasti valita istumapaikkani, enkä myöskään kieltäytynyt juuri leivotusta pullasta. Itse ei myöskään tarvinut laittaa tikkua ristiin, sillä paikassa on pöytiintarjoilu ja siitä tietää aina olevansa hyvissä käsissä. Olin hieman pelännyt ainaisen Liptonin kirousta, mutta eteeni katettiinkin kannullinen haudutettua vihreää teetä. Siinä hetkessä olin myyty ja tiesin aloittavani postaussarjan juuri tällä kahvilalla, vaikka ensin olinkin ajatellut kunniapaikalle suosikkikahvilaani – siihen palaamme siis joskus toiste.

Istuin avoimen ikkunan vieressä, viereisellä pöydällä oli kimppu syreenin oksia, seinällä raksutti kello heläyttäen iloisia pimputteluja tasatunnin merkiksi, pulla oli vielä lämmintä ja tee maistuvaa. Aina välillä minua kurkattiin, että olihan kaikki hyvin tai maistuisiko toinen pulla, mutta muuten sain uppoutua omiin ajatuksiini ja silmäillä seinälle koottuja ikivanhoja, jo ajan tummentamia Kouvolan sanomien artikkeleja. Lähtiessäni lunastin hyllystä pussillisen samaa teetä, jota olin nauttinut ja vaihtelin vielä muutamia sanoja mukavan puodinpyörittäjän kanssa. Oli kuulemma juur kesäapulainen laittamassa ulkokalusteita kuntoon, että saavat vielä muutaman lisäpaikan pihan puolelle. Lähtiessäni minut toivotettiin uudestaan tervetulleeksi ja päätinpä todellakin sen myös tehdä, ensi kerralla sitten pihan puolelle ja hyvän seuran kera.

Kahvila ja lahjatavaraliike Onnenkukko
Varuskuntakatu 6
45100 Kouvola

20190603_171239

Kuukauden kahvila: Onnenkukko

CG-metodista ja vinkki hyvästä hiusnaamiosta

20190530_120835

Jos yhtään seuraa kauneusuutisia tai lukee blogeja, ei ole voinut välttyä curly girl -metodilta. Itsekin luonnonkiharan hiuksen omaavana ihmisenä höristelin mielenkiinnosta korviani (tai lähinnä terästin silmiäni), kun kohtasin ensimmäisiä aiheesta kertovia juttuja. Tottakai minäkin tahdon kiharieni olevan hyväkuntoiset, kauniisti asettuvat ja ennen kaikkea hyvinvoivat aina päänahasta ponnistavista juurista latvoihin asti.

Aika lailla tuo hiusten ja päänahan hyvinvointi sitten saivatkin minut näyttämään ovea koko metodille ennen kuin edes päätin sitä aloittaa. Ensinnäkin hankittavien tuotteiden määrä oli ihan j ä r k y t t ä v ä, en todellakaan ala täyttämään pesuhuonettani tuolla purkkimäärällä. Toiseksi pää “pestäisiin” enää vain hoitoaineella (päänahkani alkoi jo tässä vaiheessa kutista jo pelkästä ajatuksesta). Kolmanneksi se määrä geeliä jota päähän ajettaisiin “pesun” jälkeen ei millään tulisi poistumaan hiuksesta pelkällä hoitoaineella huljuttelulla. Metodi tuntui mielestäni vain suurelta huijaukselta ja pidemmän päälle haitalliselta. Olen mielenkiinnolla seuraillut muutamia metodia suorittavia ihmisiä internetsin kautta ja heistä jo suurin osa on lopettanut oireilevan päänahan vuoksi tai siksi, että hiukset tuntuvat jatkuvasti vain likaisilta (kuinka yllättävää. useimman teistä hiukset myös näyttivät jatkuvasti likaisilta tavoiteltujen eläväisten kiharoiden sijaan).

Ehkä metodia ei olekaan syytä seurata liian säntillisesti, jos ollenkaan. Itse aloitin omanlaiseni cg-metodin tuossa vuoden vaihteessa, kun päätin lakata suoristamasta hiuksiani ja olenkin päätöksessäni pysynyt. Jatkuva suoristaminen teki kiharastani kaikkea muuta kuin kiharan – pelkän kuivan pehkon hamppua, joka ei jaksanut enää kihartua. Nykyään tilanne on jo toinen. Luotan myös hiustenhoidossa ulkoisten tuotteiden lisäksi niihin ravinteisiin, joita nautin suuni kautta.

20190530_120842

Sillä on suuri merkitys myös hiusten hyvinvoinnin kannalta, että mitä kitusiinsa tunkee. Kaikki se näkyy niin hiuksissa ja ihossa kuin ihan yleisessäkin hyvinvoinnissa. Jos elää pelkällä roskaruoalla ja limsalla, niin on lopulta aivan sama kuinka paljon kosteuttavia ja hoitavia ainesosia hiuksiinsa (tai kasvoihinsa) tunkee ulkoapäin. Se, että kiillon hankkii purkista ei tee hiuksesta hyvinvoivaa, vaikka se siltä hetken näyttäisi!

Henkilökohtaisesti olen huomannut veden juonnin olevan suuressa roolissa tässä(kin) asiassa, enkä voi sitä korostaa tarpeeksi ikinä. Täytyyhän kasvejakin kastella, että ne kukoistaisivat, muista se myös oman kroppasi kohdalla. Juon ison lasin vettä heti ensimmäiseksi aamulla, jolla kuittaa yön aika hikoillun nestehukan pois kehosta, iso lasi vettä ruoan kanssa ja illalla ennen nukkumaanmenoa kolmas, johon sekoitan Puhdistamon optimsm+c:tä (limen makuista). Bongasin tuon aineen joskus aikoja sitten, kun Mielirohdon Jenna vinkkasi siitä instagramissaan nivelvaivaisille – eli myös minulle. Tuotetiedoissa kerrotaan, että sillä on vaikutusta myös hiusten hyvinvointiin, joten win-win. Näiden lisäksi toki nautin nesteitä myös erilaisten teejuomien ja ruoan muodossa. Kannattaa huomioida ravinnossaan myös hyvien rasvojen saanti, pähkinät ja siemenet, erilaiset hedelmät ja marjat vitamiineineen ja oikeasti syödä monipuolisesti. Interwebs on pullollaan vinkkejä eri ruoka-aineista, joilla saa hiuksiinsa taas eloa.

Jotta ei nyt vallan mennä ravitsemusterapeuttisuuden puolelle (jonka asiantuntija en todellakaan ole), niin vinkkaan kuitenkin yhdestä erittäin hyväksi havaitusta tuotteesta. Kävin keväämmällä Luonnonkosmetiikan messuilla ja sain NHS:n pisteeltä kaupanpäällisiksi kasan näytteitä eri tuotteista – yksi niistä oli Cattier Parisin hiusnaamio. Olin myyty heti ensimmäisellä testikerralla. Mikä pehmeys ja hallittavuus! Tuote oli pakko hankkia täysikokoisena saman tien (hinta hieman kirpaisi, mutta on onneksi todella riittoisaa) ja nyt pari kuukautta kestäneen käytön jälkeen en voi muuta kuin suositella kokeilemaan. Olen tämän tästäkin työntämässä hiuksiani toisten kouraan, että kokeile, KOKEILE miten pehmeät hiukseni ovat. Ja niin kuulemmat ovat.

Lyhyesti omat CG-vinkkini: ruokavalio kuntoon, omalle päänahalle ja hiuslaadulle sopiva shampoo, kunnollinen hoitoaine, hyvä hiusnaamio, hiuksiin jätettävä kosteuttava hoitoaine, kunnollinen lämpösuoja, jos haluaa hiusta välillä suoristaa JA juo oikeasti kunnolla sitä vettä!

Oletko kokeillut curly girl -metodia ja jos olet, niin toimiko se sinun kohdallasi?

 

CG-metodista ja vinkki hyvästä hiusnaamiosta

Toukokuussa…

…söin kesän ensimmäisen jäätelökioskijäätelön, vappupäivänä torilla, joten tunnelmaa piisasi. Tavanomaisten mansikoiden ja päärynöiden sijaan valitsin tänä vuonna vohvelintäytteekseni uutuuspuolelta verigreippisorbetin. Jälkiviisaana voisi miettiä, että miksi hitossa, kun en muutenkaan pidä verigreipistä, joten kaikeksi yllätykseksi en myöskään pitänyt tuosta sorbetista. No mut, tulipahan maistettua ja syötyä tottakai kokonaan, omat väärät valintansa on joskus vaan nieltävä.

…luin 5 kirjaa loppuun:
Antti Holma: Järjestäjä (tykkäsin ja en, tavallaan suosittelisin, mutta en sitten kuitenkaan tiie. jos tykkäät Holman huumorista, niin lue ja jos et tykkää, niin älä helvetissä lue. lopussa lähti mielestäni ehkä hieman liikaa laukalle, mutta ihan semimiellyttävä teos noin kaiken kaikkiaan ja ainakin erilainen siihen nähden, mitä on ennen tullut luettua).
Katri Rauanjoki: Lenin-setä ei asu enää täällä (lue lisää täältä).
Suvi Ratinen: Matkaystävä (no enpä tiie tästäkään nyt kyä oikein. kirjassa kerrotaan lestadiolaisyhteisössä kasvaneen tytön tarinaa, joka päättää lähteä maailmaan ja jättää uskonsa. kirja oli sinällään kai ihan hyvä, mutten oikein pitänyt sen yleisestä tunnelmasta ja loppumauksi jäi tietynlainen uskontomyönteinen fiilis).
Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa (lue lisää täältä).
Saranda Dedolli-Yasa: Tee maailmasta parempi paikka (Kun Sarandan kirja vastuullisemmasta elämäntavasta ilmestyi, niin olihan se luettava! Kirja on pienikokoinen ja sen lukemiseen meni suurin piirtein tunti. Sen sisällä on sivuja, joille voi itse tehdä muistiinpanoja, mutta itse en viittinyt lähteä kirjaston kirjaan suttaamaan. Teos on selkeästi suunnattu vasta vastuulliseen elämäntapaan tutustuville henkilöille, sillä itselleni se ei tarjonnut mitään uutta. Näkisin kirjan hyvänä lahjana sellaiselle ihmiselle, joka vielä änkyröi vastuullisempia elämäntapoja vastaan kokien asian vaikeaksi ja liian suureksi, sillä sieltä saa hyviä ruohonjuuritason vinkkejä siihen, miten jokainen voi tehdä edes jotakin pientä.)

…kävin pitkästä aikaa elokuvissa puuduttamassa takalistoani kolmen tunnin(!) ajan Avengers: End Game:n parissa. En ole nähnyt yhtäkään Kapteeni Amerikkaa tai Thoria, en Mustaa pantteria, uusia Hämähäkkimiehiä tai hyvin monia muitakaan niitä leffoja, joissa Avengers-leffoista tutut tyypit itekseen härvää menemään. Vain Iron Man (just hätäseen se ensimmäinen elokuva), Guardians of the Galaxyt ja Ant-Manit olivat minulle tuttuja, mutta eipä se ole estänyt nauttimasta Avengereista – varsinkin kun pääpahis kuitenkin oli tuttu noista yhdestä jo valmiiksi. Mukava kolmen tunnin irtiotto muusta maailmasta, vahva suositus kaikille (ja muistutus itselle) käydä useammin elokuvissa!

IMG_20190526_085838_605
Imatrankoskella arska paistoi, Sibelius soi ja joulupukkikin oli tavattavissa.

…kävin heti perään toistamiseen elokuvissa! Kino Iiriksessä esitettiin Peter Jacksonin They shall not grow old -dokumenttia ( kannattaa käydä kurkkaamassa traileri) ja se oli p a k a h d u t t a v a. Hyvin usein sotadokkarit keskittyvät toiseen maailmaansotaan, isäm_maallisuuteen ja aatteen puolesta taisteluun, joten siinä mielessä oli raikasta katsoa ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvaa materiaalia. Dokumentissa annetaan ääni sen ajan brittisotilaille, kun kertojina ovat oikeat sotilaat.  Ne nuoret pojat, jotka lähtivät, osa jopa alaikäisinä, sotimaan, kun nyt kerran mahdollisuus tuli. Ei sitä oikein edes tiennyt miksi soti, kunhan vaan teki mitä käskettiin. Dokumentti nauratti (siellä ne vaan keitteli teetä, kun aseet kuumensivat veden valmiiksi taistelun tuoksinassa), herkisti ja laittoi taas ajattelemaan sodan järjettömyyttä. Osa videopätkistä on ennennäkemättömiä ja restauroitu ääneellisiksi ja värillisiksi – tuntui jotenkin oudolta katsoa mm. vihreillä niityillä makoilevia loukkaantuneita sotilaita punaisten tulppaanien heiluessa tuulessa. Vahva suositus dokkarille, mutta myös herkimmille varoitus – ruumiita näkyy reilullä käellä.

…vierailin niin Vääksyn kanavalla kuin Imatrankoskellakin – jälkimmäisellä ensimmäistä kertaa ikinä. Sattui niin sopivasti, että kaverini järjesti juuri samana päivänä Imatralla tuparit, kun Fortum juhli 90-vuotispäiviään ja heitti ilmoille koskishown. Mikäs siellä oli ilta-auringossa, Sibeliuksen soidessa kosken kuohuja katsella ja vielä sellaisten ihmisten seurassa, joista osan on tuntenut jo päiväkerhoajoista asti. Hieno päivä ja ilta kaiken kaikkiaan! Niin ja oli Vääksyn kanavallakin ihan mukavaa, kunnes taivas repesi aivan totaaliseen kaatosateeseen. Suomen kesä.

Toukokuussa…

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa (+arvonta)

20190528_100735_kop

***ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!***

Miltä tuntuu samalla hetkellä saada ja menettää kaikki? Siihen aiheeseen pureutuu Tom Malmquistin teos Joka hetki olemme yhä elossa.

Kirja lienee monille tuttu ainakin nimenä, sillä se pyyhki muilla kirjoilla lattiaa ilmestyessään suomeksi vuonna 2017 (idän hitaimpana pääsin tämänkin pariin vasta nyt, kun sen joulun tienoilla kaupasta bongasin edulliseen hintaan). Kirja on autofiktiivinen teos sen perustuessa tositapahtumiin.

Tomin avovaimo on viimeisillään raskaana, kun hänen vointinsa romahtaa ja hän joutuu sairaalavuoteen omaksi, syvään nukutukseen. Tyttövauva, Livia, syntyy keisarileikkauksella suoraan keskoskaappiin. Tom jää kulkemaan sairaalaan käytäviä kahden elämänsä naisen välillä, kuolemaa tekevän ja uutta elämää aloittelevan välillä. Lopulta sairaalasta palaa kotiin vain isä ja tytär. Alkaa uusi elämä isänä, huoltajana, byrokratian rattaiden välissä sekä poikana omalle sairaalle isälleen. Maailma ei pysähdy odottamaan tai anna edes hetken hengähdystaukoa suuren surun keskellä

Kirja toimii kuin yhtenä suurena dialogina hahmojen välillä. Se on täynnä keskusteluja, puhetta, sekä perhe- ja ystävyyssiteitä. Kirjassa tehdään hyvin vähän mitään ja juoni etenee erilaisin keskusteluin, hyppien menneisyyden ja nykyisyyden väliä. Aluksi se tuntui vaikealta seurata, hengästytti ja tuntui siltä, että kirja olisi ehkä jätettävä kesken. Jokin sai kuitenkin jatkamaan lukemista ja asiat selkiytyivät, kirjan rytmiin upposi herkemmin.

Vaikka kirja käsittelee suuria suruja aiheuttavia asioita ja on selkeästi ollut osa Malmquistin omaa terapeuttista prosessia, se ei kuitenkaan jää mälväämään surun keskelle. Surulla ei mässäillä eikä sitä hierota vasten lukijan naamaa. Suru vain on jotain, mikä on läsnä, fakta, josta ei pääse yli eikä ympäri. Se vie voimat, vaikka samalla pitäisi olla kaikki maailman energia annettavana pienelle ihmisenalulle. Surullakin tuntuu olevan rajansa.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Joka hetki olemme yhä elossa jäi omalla kohdallani hieman pettymykseksi. Kun kirjaa on hypetetty muutaman vuoden ajan, sitä sanotaan koskettavaksi, ettei se jättäisi ketään kylmäksi ja kirjan kansissakin arviot kertovat sen lyövän kanveesiin ja että sen luki yhdellä hengenvedolla, niin odotin huomattavasti enemmän. Goodreadsin puolellakin annoin vain kaksi tähteä viidestä, sillä lukukokemus jäi minun kohdallani tasolle meh.

Sen vuoksi en usko palaavani sen pariin enää uudelleen, joten ajattelinkin laittaa hyvän kiertämään ja arpoa sen jollekin teistä lukijoista! Ehkä kirja löytää paremman ja itseään arvostavamman kodin jostakin toisaalta. Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta (jätäthän myös sähköpostiosoitteesi, että saan sinuun mahdollisen voiton osuessa yhteyden) kertomalla oletko tätä kyseistä kirjaa lukenut ja millä perusteella yleensäkin kirjoihin tartut. Osallistumisaikaa on 2.6. klo 21.00 asti (eli ensi sunnuntai-iltaan). Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti sähköpostilla.

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa (+arvonta)

Hei kesä

IMG_20180521_150654_956

Olen elänyt jonkinlaisessa kieltäymyksen tilassa, ikuisessa elämän keväässä. Hamunnut takkia mukaani ulos lähtiessä ja riisunut maiharit pois, kun vahingossa taas tuli ne vedettyä jalkaan. Kävellyt roskakatokselle t-paidassa ja tuntenut itseni perverssiksi ja oudon alipukeutuneeksi, itsensäpaljastaksi.

Tuijotellut villinä pilvinä lentäviä voikukan siemeniä, viheriöiviä nurmikoita ja kukkiin puhjenneita puita. Tuijotellut kesän lempilapsiani, pääskysiä, lentelemässä villisti parvekkeeni ulkopuolella – niitä on taas hieman vähemmän kuin viime vuonna, huomaan. Ostanut riistohinnalla ensimmäisiä kotimaan mansikoita ja antanut niiden makeuden vain sulaa suuhun.

Kun aurinko viipyy lämmittäen iholla vielä työpäivän jälkeenkin, ilmassa kiirii pääskysten ääniä ja nenään nousee mansikoiden tuoksua on se lopulta vain hyväksyttävä.

Hei kesä, kaimani, ihana nähdä taas.

Hei kesä

Vastuullisesta vaatekaapista (ja vähän muustakin)

Monissa blogeissa on viime aikoina ollut aiheena vastuullinen vaatekaappi ja hyvä niin. Vaateteollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuuden aloista maailmassa ja sitä olisi hyvä lähteä ‘hieman’ kitkemään ihan vaan jo senkin vuoksi, että elämä tämän avaruudessa hiljaa kiertävän pallon päällä voisi jatkua. Vaatteiden tuotannon voisi helposti puolittaa (tai vähentää jopa enemmänkin), eikä silti kukaan jäisi ilman vaatetta päällensä, mutta sen sijaan tuotteita menisi vähemmän suoraan poltettavaksi eikä tuotantoon menisi yhtä paljon resursseja. Mutta nyt eksyin asiasta.

Siinä missä blogeissa puhutaan vastuullisesta vaatekaapista, niin jokainen näkemäni kyseisen aiheen postaus on saanut minut kuitenkin näkemään punaista. Kaikissa niissä puhutaan lopulta siitä, että miten rakennetaan se vastuullinen vaatekaappi. Mitä sinun tulisi ostaa, että vaatekaappisi olisi vastuullinen ja ekologinen. Mitä materiaaleja sinun tulisi suosia ja hankkia kaappiisi. Kerrotaan mitkä vaatemerkit ovat ekologisia läpinäkyvine prosesseineen ja joiden vaatteissa sitten sattumalta kuvissa esiinnytään, mainostaen hankkimaan tuotteita kyseiseltä valmistajalta. Kannustetaan kiertelemään kirpputoreja ja laittamaan omia vaatteita kiertoon muiden ostettavaksi.

Jokainen vinkki ja neuvo kannustaa jonkinlaiseen kuluttamiseen.

Kirpputoritkaan eivät lopulta ole niin ekologisia kuin on ajateltu. Toki, jos jotakin pitää ostaa niin suosittelen silti ostamaan jo jotain valmiiksi käytettyä, kuin uuden hankkimista, mutta tässäkin on ongelmansa. Vielä nykyäänkin moni miettii, varsinkin uutta vaatetta ostaessa, että jos en tästä sitten pidäkään, niin myyn sen sitten vain kirpputorilla pois. Niin sitten myös käy, kun tuote päätyy kirppispöytään ja joku sen sieltä nappaa omaksi aarteekseen. Siinä missä ekologinen-Eija kiittelee itseään onnistuneesta ja ekologisesta kirppislöydöstä, hän myös samalla lähettää signaalin ostaja-Outille, että osta vaan lisää tuotteita, saat ne kyllä myytyä myöhemmin kirppiksellä. Vintagelöytöjen lisäksi kirpputorit pullistelevat nykyään pikamuotia, joissa monissa on vielä hintalaputkin kiinni ja se on oikeasti todella surullista. Se on myös aikamme kuva. Ostamme, muttemme todellakaan tarpeeseen.

IMG_20180623_160544_369

Totuus on kuitenkin se, että jo sinulla oleva vaatekaappi on se kaikkein ekologisin, kun pidät siitä huolta ja huollat jo omistamiasi tuotteita oikein. Jokainen vaatekappale (tai esine ylipäätään) jonka ostat on merkki valmistajalle kysynnästä, johon he sitten tarjonnallaan vastaavat. Niin kauan kun on kulutusta, on valmistusta. Ja koska me olemme tottuneet kuluttamaan, niin siitä on todella vaikeaa luopua – tiedän sen. Mielemme kaipaavat aina jotakin uutta ja koitamme selittää tekevämme ekologisia valintoja ostamalla tuotteita, jotka jokin Lapualainen mummo on enkelten pieremästä langasta omin käsin kutonut ja joiden valmistamiseen on kulunut puhtaan veden sijaan vain valmistajansa kyyneleitä. Tai muuta vastaavaa.

Olemme eläneet liian yltäkylläisesti, liian tottuneena kuluttamaan ja siksi emme osaa elää ilman kuluttamista, vaikka kuinka käärisimme sen ekologisen valinnan kääreeseen. Se, ettemme osaa lopettaa kuluttamista meille oikeasti turhaan (mikä on toiselle turha ja tarpeeton ostos voi toiselle olla se kaikkein tärkein ostos, joten en tässä erottele sen enempää mikä on turhaa ja mikä ei) tavaraan ajaa meidät, ja planeettamme, perikatoon, ehkä jopa sukupuuttoon. En tiedä olenko siitä edes lopulta pahoillani, sillä meistä jokainen on siihen ihan yhtä syyllinen – minäkin, edelleen. Olen kuluttaja siinä missä kaikki muutkin, enkä osaa aina taistella turhia halujani vastaan. Joskus mietin, että ehkä Thanoksella olikin ihan hyvä pointti, vaikka toteutus ei ollutkaan se kaikkein paras mahdollinen.

Olemme kollektiivisesti totuttaneet itsemme halvalla hinnalla tuotettuun materiaan (enkä nyt puhu vain vaatteista) emmekä tahdo maksaa mistään liikaa, mutta siinä samalla joudumme pian maksamaan siitä kaikesta elämällämme, koko planeetan elämällä. Kohtaan mm. joka päivä omassa työssäni ihmisiä, joiden mielestä jokin maksaa liikaa. Hinta voi vaikuttaa korkealta, jos sitä verrataan halpaketjujen hintoihin, mutta tuotteen materiaali on hyvä, tuote on laadukas, se tulee kestämään vuosia käytössä, sen valmistajille on maksettu kunnollista palkkaa eikä heitä ole riistetty, siinä on oikeat kaavat, jotka joku on oikeasti piirtänyt ja hei, minullekin maksetaan palkkaa. Jos tuote maksaisi 119,90e sijaan vain 19,90e, niin voin taata jonkin näistä puuttuvan, eikä se ole myyjän palkka (joka on oikeasti aika kehno keskituloisen palkkaan nähden, mutta se ei kuulu tähän). Me emme hyväksyisi riistoa omassa naapurissamme, mutta miksi hyväksymme sen halpojen hintojen vuoksi jossakin kauempana?

Taisin taas eksyä aiheesta.

Jokainen vaatekappale tai tuote jonka ostat, on sen jälkeen sinun vastuullasi. Miten huollat sitä, että se kestäisi mahdollisimman pitkään ja miten korjaat sen, että käyttöikä vielä jatkuisi. Mitä kalliimpi tuote, sitä paremmin siitä pitää huolta, vai mitä? Jos ostat jotakin viidellä eurolla, et ehkä jaksa tehdä asialle mitään sen rikkouduttua, vaan ostat uuden ja taas uuden ja taas uuden jne., niin kauan kunnes olet käyttänyt enemmän rahaa kuin olisit käyttänyt ostamalla kerralla kunnollisen hieman kalliimmalla. Mikset siis pitäisi tavaroistasi huolta, niistä edullisimmastakin, jolloin uuden hankkimiseen ei olisi jatkuvasti tarvetta, jolloin uutta ei myöskään tarvitsisi jatkuvasti valmistaa?

IMG_20180628_120010_297

Mikä siis olikaan se ekologinen vaatekappi? Se jonka jo omistat, aivan oikein. Pidä siitä huolta. Opettele edes vaatehuollon perusteet, korjaa reiät ja poista neuleista nypyt. Tutki pesulappuja, että osaat pestä vaatteesi oikein. Arvosta vaatteitasi ja niiden valmistajaa. Tuuleta aina kuin voit, usein sekin riittää ja se säästää vaatteen kangasta. Kun vaate lopulta tulee tiensä päähän, niin kierrätä se oikein tai tee siitä vaikka lattianpesurätti.

Kun kuitenkin jossain vaiheessa suuntaat vaateostoksille (joskus on käytävä!) niin muista, ettei kotimaisuuskaan ole aina se paras vaihtoehto, eettisyyttä on monenlaista, löydä itseäsi pisimpään palveleva vaihtoehto ja koita vältellä pikamuotia. Ole valmis maksamaan tuotteesta hieman enemmän, silloin pidät siitä myös parempaa huolta. Muista, että COS, Monki, Weekday, & Other Stories ja Cheap Monday kuuluvat kaikki samalle yhtiölle kuin H&M ja tukemalla näitä tuet oikeastaan vain Stefan Perssonia – Ruotsin rikkainta miestä (kannattaa muuten lukea tämä Eetti ry:n teksti H&M:n toiminnasta). Jos tarvitset tai tahdot jotakin uutta, harkitse, mieti ja pohdi. Ostatko vain jotain täyttääksesi tyhjän tilan sisälläsi (minä tein aikoinaan juuri sitä) vai tarvitko oikeasti jotakin uutta. Etsi käytettyä tai sijoita johonkin parempaan halvan tuotteen sijaan. Jätä 10 huonoa/ihan kivaa ostamatta ja osta yksi laadukas/täydellinen. Kysy myyjältä apua siihen, miten vaatetta voisi yhdistellä ja käyttää eri tilanteissa, jos et itse keksi. Älä shoppaile vain ajankuluksi, äläkä kiertele turhaan vaatekaupoissa tai liikkeiden nettisivuilla ettet tule alttiiksi turhille “tarpeille”. Karsi mainosärsykkeet laittamalla “ei mainoksia” -lappu postilaatikkoon ja käytä luovuuttasi jo omistamiesi tuotteiden kanssa. Äänestä jaloillasi, jos saat huonoa palvelua ja suosi liikkeitä, joissa juuri sinut otetaan huomioon yksilönä. Hanki pelkän materian sijaan myös elämyksiä.

Näytä, että et ole vain kuluttaja. Näytä, että välität.

Heränneitä ajatuksia voi jättää kommenttiboksin puolelle, niin kuluttamisesta kuin maailman tilastakin, ihmisyydestä tai meriemme muoveista. Jos kävi ahristamaan, niin saa syyttää siitäkin, minuakin ahdistaa tämä ihan koko ajan. Ja jos päätit siltä istumalta lakata tukemasta yllä mainittuja pikamuotimerkkejä, niin lupaan lähettää sinulle osoitetietoja vastaan postikortin tai kirjeen.

– – –

Ja kyllä, kuluttamista pitää olla, että olisi tuotantoa ja työpaikkoja – omanikin riippuu siitä. Talous kaatuu, jos lakkaamme ostamasta ja sekään ei ole hyvä. Mikään ei ole hyvin, oikein tai toimi ja kaikkia vituttaa joko liiallinen ekoilu tai sen kokonaan sivuuttaminen. Ymmärrän myös, ettei kaikilla ole varaa olla ostamatta esimerkiksi jatkuvasti kasvaville lapsille muuta kuin alaspoljetuilla H&M:n hinnoilla ja se on ihan ok, en syyllistä. Jos minulla olisi lapsi, niin ei minullakaan olisi varaa ostaa kalliita kotimaisia, ekologisia nuttuja ja legginsejä, vaan ostaisin varmaan kaiken mahdollisen kirppikseltä tai mistä nyt sattuisin edullisesti löytämään. Että ei kuitenkaan sitten revitä niitä perseitä, omia tai minun, kommenttiboksissa, ymmärrän kyllä about miten maailma ja raha toimivat, haluan vain, että ihmiset pohtivat edes hetken kulutustottumuksiaan.

Vastuullisesta vaatekaapista (ja vähän muustakin)