Tammikuussa…

…otin taas itseäni niskasta kiinni sosiaalisuuden suhteen ystäviä ja tovereita tapaamalla. Vein ystävän ulos syömään synttäreidensä kunniaksi (en keksinyt muutakaan lahjaa kuin maksettu ruoka ja yhteistä aikaa) ja tupareita juhlistamassa. Sain myös sovittua jo muutaman menon tuleville kuukausille, joten nyt otetaan viime vuoden vahingot takaisin.

…luin neljä kirjaa!
– Irvine Welsh: Trainspotting (leffana parempi!)
– Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (huaaa, tää oli huikee jännäri!)
– Meri Kuusisto: Vuosi tavaratalossa (jokseenkin outo tapaus tämä…)
– Olla Jalonen: Taivaanpallo (tykkäsin ihan hurjasti tästä, mutten osaa sanoa siitä oikein mitään. oli kyllä finlandiansa ansainnut!)

…ostin kevätpäissäni taas tulppaaneja, jotka räjähtivät alle viikossa. Korvasin ne kahdella neilikkakimpulla, jotka vielä kahden viikon jälkeen saivat jäädä ilostuttamaan työmiesten elämää lähtiessäni itse evakkoon remontin tieltä. Eilen kotona kukkienkastelukäynnillä olivat vielä erittäin komiana. Mahtanevatkohan odottaa virkeinä vielä kotiin palatessanikin…

img_20190120_103414_835
…ostin vihdoin julkaisustaan asti mieltäni kutkuttaneen taikurimukin!

…nukuin ensimmäistä kertaa elämässäni samassa sängyssä koiran kanssa ja vielä useamman kerran. Aikamoinen varpaiden(+ selän, vatsan, polvitaipeen)lämmittäjä sellainen otus ja erittäin iloinen boosti allergialle noin talvikaudella. Söin siis myös ensimmäistä kertaa elämässäni allergialääkkeitä tammikuussa.

…tein taas vuotuisen lahjoitukseni WWF:lle ja tänä vuonna lahjoitin norppien sijaan Suomen metsille. Norpat ovat viime vuosina alkaneet päästä hieman jaloilleen, mutta koin metsien alkavan olla täällä kotimaassakin hieman uhan alla enemmän kuin ennen. Siksi siis kotimaiset metsät saivat tänä vuonna suojeluni osakseen.

…nautin siitä, että päivät ovat jo huomattavasti pidentyneet eikä satunnaisten aamuvuorojen jälkeen ole enää pimeää, vaan ehtii vielä nähdä viimeisiä auringonsäteitä ennen sen katoamista horisonttiin. Kevääseen on enää hetki!

Kuis sun tammikuu sujui?

Advertisements
Tammikuussa…

Puhutaan rahasta: tilinpäätös 2018

Niin se männävuosi vierähti ja olisi aika tehdä jonkinlainen tilinpäätös rahan suhteen.

Teen joka vuoden alussa säästösuunnitelman, joka perustuu aina samanlaiseen kaavaan joka elää joka vuosi sen mukaan minkälaiset tuloni ovat vuoden alussa. Tietenkään ei voi koskaan olla varma tulojen pysyvän samana vuoden loppuun asti, mutta se on vain sitä mitä elämäksi kutsutaan. Jos jäisinkin kesken vuoden työttömäksi, en olettaisi pysyväni omissa tavoitteissani ja viilaisin niitä hieman. Viime vuonna niin ei onneksi käynyt.

Vuonna 2018 säästötavoitteeni oli 3923 euroa eli ei mikään huisin suuri summa (käsittääkseni on olemassa myös ihmisiä, jotka saavat tuon verran palkkaa kuukaudessa!), mutta fakta nyt vain on ettei minun tuloillani todellakaan kannata unelmoida säästävänsä 10k vuodessa ilman useamman tonnin lottovoittoa. Vuonna 2018 onnistuin kuitenkin siirtämään säästötililleni 6252,30 euroa eli ylitin tavoitteeni 2329,30 eurolla. Myönnän kuitenkin heti etten t o d e l l a k a a n repinyt koko säästösummaa pienistä palkkatuloistani, vaan sain tammikuussa kauan sitten unohtuneelta tililtäni n. 300 euroa sekä joulukuussa veronpalautuksia n. 2000 euroa. En siirtänyt kumpaakaan summaa kokonaan säästöön, mutta bauttiarallaa puolet kummastakin. Sen lisäksi, että laitoin rahaa säästötilille, aloin myös kesken vuoden sijoittamaan rahaa muutamaan eri rahastoon Nordnetissä 45 eurolla kuukaudessa.

img_20180131_125156_980
rauhaisa teehetki lempikahvilassa on kuin laittaisi rahaa pankkiin!

Nettotuloni olivat viime vuonna n. 20 500 euroa. Siitä summasta tietenkin meni suurin osa säästämisen lisäksi asumiseen ja ruokaan, mutta olen myös muistanut humputella! Säästäminen on minulle mukava harrastus (vaikka päämäärä onkin tällä hetkellä hieman epämiellyttävämpi n. 30k putkiremontti), mutta en halua tehdä sitä aivan täysin tosissaan ilme naamalla. Sen vuoksi laadin joka kuukaudelle oman budjettinsa jossa on erikseen heti alkuun eroteltu asumiseen, säästöön, ruokaan ja humputteluun menevät summat (toki myös kuukausittaiset muut menot!) varmistaen, että ilakointiin riittää myös rahaa, kun sitä nyt kerran palkkana saa (työttömänä yleinen humputtelu oli se vähiten tärkein). Kaiken kaikkiaan jäin, säästämieni rahojen lisäksi, viime vuotta plussalle n. 380 euron verran – jonka tietenkin siirsin lyhentämättömänä suoraan humputtelutilille uuden tilikauden alkaessa.

Koska edellisvuosi sujui vallan hyvin ja tavoite ylittyi niin roimasti, päätin nostaa tavoitetta kuluvalle vuodelle. Vuonna 2019 säästötavoitteeni on 5137 euroa. Voi olla etten siihen pääse, sillä veronpalautuksia tuskin tulee yhtä roimasti kuin edellisvuonna, mutta ei siihen maailma kaadu. Katsotaan sitten vuoden päästä, että miten smuidun kävi rahojensa kanssa, onko vielä työpaikka alla vai nostellaanko työttömyysrahoja ja säästetään taas oikeasti tosissaan ilme naamalla rahaa ruokaan.

Onko sinulla säästösuunnitelmaa, laitatko rahaa säästöön ns. pahan päivän varalle tai mahdollisien unelmien toteuttamiseen myöhemmin vai säästätkö ollenkaan?

Aiemmat postaukseni rahasta:

https://www.lily.fi/blogit/astu-harhaan/puhutaan-rahasta-ja-rahattomuudesta

https://astuharhaan.wordpress.com/2018/06/28/puhutaan-rahasta-osa-2/

 

Puhutaan rahasta: tilinpäätös 2018

Putkiremontin vuosi: Ensimmäinen evakko alkaa

Aina silloin tällöin aihe on teksteissäni vilahdellutkin ja nyt se tosiaan on täällä! Vuonna 2016 alkavaksi suunniteltu putkiremontti alkaa omalta osaltani nyt vihdoin tammi-helmikuun taitteessa vuonna 2019.

Ensi maanantaina kello kahdeksasta eteenpäin asuntoni on työmiesten valtakuntaa vähintään seuraavat kolme viikkoa ja minä pakkaan päivittäin käyttämäni tavarat kasseihin vieden ne mukanani ja loput piilotan huoneisiin, joihin työmiehillä ei asiaa ole. Tämä evakko ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan, ehei, vaan niitä tulee vielä ainakin kaksi lisää tämän kuluvan vuoden aikana. Tokikaan minun ei olisi pakko lähteä yhtään mihinkään, mutta oman mukavuuteni vuoksi päätin niin tehdä.

Putkiremontti alkaa sukituksilla (jonka mielestäni olisi voinut skipata säästäen rahaa ja ennen kaikkea aikaa & vaivaa, sillä käsittääkseni jo valmiiksi ahtaista putkista tehdään siinä vain vielä hieman entistä ahtaammat. ymmärtäisin tämän, jos täällä ei tehtäisi muuta, mutta kun myöhemmin menevät putket ja kylppärit anyway uusiksi), jonka aikana vettä saa laskea, mutta ei ole minkäänlaista viemäriä johon sitä lorotella – suattaapi siis huolimattomalle sielulle sattua epämiellyttävä vesivahingon hoito vielä putkirempan lisäksi. Täten siis ajattelin omaa mukavuuttani, ihan jo yleisen vessassa käymisen ja peseytymisenkin kannalta, ja päätin muuttaa siksi aikaa pois. Onneksi nämä hoidetaan linjoittain, joten oman linjan valmistuttua pääsee takaisin kotiin lorottelemaan vettä normaaliin tapaan. Myöhemmin kun hoidetaan pohjaviemäri on vedenlaskukielto viemäriin voimassa koko talossa (evakko nro 2).

20190121_203149

Mutta minnepä sitä ihminen menisi, jonka olisi maksettava väliaikaisen asujaimiston vuokran lisäksi myös oman asuntonsa vastike, muttei oikein näe sitä kannattavaksi toiminnaksi noin toimeentulonsa kannalta (pelkkään asumiseen hujahtaisi lähes koko palkka)? No sinne minne jokainen omillaan elelevä aikuinen ihminen välttämättä haluaa palata asumaan – omien vanhempiensa luokse. Jjjep. Sunnuntaina, kun lyön oven kiinni takanani kapsäkit kainalossa, niin otan suunnaksi vanhempieni kortteerin ja heidän vierashuoneensa ilmapatjoineen.

Eipä sillä, minulla on hyvät välit vanhempiini ja kesäisin olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä esimerkiksi mökillä, mutta jotenkin arjen pyörittäminen saman katon alta voi olla hieman haastavaa – varsinkaan kun ei ihan joka menoa ja yökyläilyä välittäisi olla kertomassa ja jakamassa. Saapa siis nähdä minkälaisissa väleissä ja tunnelmissa soljutaan sitten kolmen (tai useamman) viikon päästä ja onko myöhempien evakoiden aikana etsiydyttävä johonkin toiseen osoitteeseen haha.

Evakon lisäksi sukitukset konkretisoituvat eteisen, kylpyhuoneen ja keittiön tyhjentämisenä. Olenkin tällä viikolla pikkuhiljaa tyhjennellyt paikkoja ja jättänyt paikoilleen vain olennaisimmat (kuten eteiseen internetsin, matot ja naulakon), jotka sitten vain nostan pois/pakkaan mukaan lähtiessäni. Tyhjentämisen lisäksi on konkretisoitunut myös stressin määrä, joka aiheuttaa yleistä uupumusta, levottomuutta ja kykyä olla rentoutumatta. Olen suoraan sanottuna kireä kuin vasta viritetty viulunkieli. En siis sellaisella äkeällä tavalla, että tiuskisin menemään, vaan sellaisella en pysty rentoutumaan ja teen koko ajan pakonomaisesti jotain -tavalla. Ai että, onneksi tätä putkiremonttia riittää koko vuodeksi!

Putkiremontin vuosi: Ensimmäinen evakko alkaa

Elämäntapamuutos: työmatkakävely

Miun elämässä oli jonkin aikaa hetki, että miulla ei ollut autoa käytössä. Silloin kuljin joka paikkaan kävellen tai pyörällä, enkä pitänyt sitä juur minään. Pidemmille matkoilla sain auton lainaan. Sitten laina-auto parkkeerautui aika lailla pysyvästi tuohon parkkipaikalle ja laiskistuin. Muistin, kuin helevetin helppoa olikaan vaan hurauttaa autolla kirjastoon, kauppaan, töihin – mihin vaan! Kauniilla kesäkeleillä polkaisin satunnaisesti pyörällä töihin, mutta nekin kerrat on aika pikaisesti laskettu sormia apuna käyttäen.

Joulukuussa taas keskellä maailmantuskaa rypiessäni tein päätöksen, että auto saisi tästä lähtien jäädä tuohon parkkiin suurimmaksi osaksi aikaa. Eihän yksityisautoilussa oikeasti ole mitään järkeä, kun työpaikka on melkein vieressä, hyvä että auto edes lämpenee sillä matkalla talvisaikaan. Sitten se seisoo tuntikaupalla siellä parkissa ilman lämmitystä ja on yhtä ynnynnynnyn-ääntä kun sitä iltamyöhällä käynnistelee. Ei mitään järkeä auton, luonnon tai min terveydenkään kannalta.

1

Niin siinä sitten kävi, että jalkauduin. Siinä missä autolla työmatka kestää sen kymmenisen minuuttia, kävellen menee 40 minuuttia. Puoli tuntia, tunti kokonaisuudessaan, lisää työmatkoja päivässä ei lopulta ole oikein mitään. Aluksi se toki tuntui siltä, että heittäisin vain aikaa hukkaan, mutta olen ymmärtänyt, että oikeastaan saan lisää aikaa. Itselleni ja vain itselleni.

Työmatkani on siitä mukava, että pääsen kulkemaan puutaloalueiden ja metsien kautta (toki voisin mennä myös keskustan kautta, mutta en halua), mutta myös teollisuusalueen läpi. Menomatkalla tuijottelen maisemia ja valmistaudun henkisesti työpäivään miettien päivän tehtäviä. Teollisuusalueella nuuhkin vuoroin tuoreen leivän, pullan (Vaasanin leipomo tuottaa aina iloa ja mielitekoja!) tai käsitellyn puun tuoksuja. Kotimatkalla laitan kuulokkeet korviini ja laitan podcastin (mm. Melkein kaikki rahasta, Auta Antti! & After Work) pyörimään. Työpäivä sulaa pois mielestä eikä pääse mukanani kotiin asti. Kotiovea aukaistessa mieli on rauhallinen. Autolla matkoja kulkiessani rauhoittuminen piti tehdä kotona ja usein päädyin vain selaamaan instagramia sohvalle, että kierrokset laskisivat. Kumpi vaikuttaa terveemmältä?

2

Kävellessäni sitten töihin tai kotiin saan aimoannoksen raitista ilmaa, päivänvaloa (edes toisella matkalla vielä tähän aikaan vuodesta), hyötyliikuntaa ja todellakin omaa aikaa. Silloin en ole somessa, vastaile viesteihin tai reagoi kännykän piippauksiin vaan annan omille ajatuksilleni aikaa. Vatvon milloin mitäkin, käsittelen eri aiheita ja välillä jopa mallintelen päässäni blogipostauksia. Toki myönnän välillä myös kulkevani autolla, kuten tänään aion tehdä. Minulla on iltavuoro, mikä tarkoittaa sitä, että olen vasta 21 jälkeen kotona ja aamulla pitäisi lähteä talsimaan aamuvuoroon ennen kello yhdeksää. Tällaisina vuorovaihtoina olen antanut itselleni luvan autoilla ja suoritan samalla suuremman kauppareissun.

Sanottakoon myös, ettei kävely ole aina kovin miellyttävää. Välillä on ytimiin asti pureutuvaa tuulta, sataa pistelevää lunta vaakatasossa naamaan, reppu hiostaa selkää, teitä ole aurattu lainkaan tai on liukasta kuin luistinradalla. Silti sitä vaan jatkaa, sillä jo edellämainitut hyödyt ovat haittoja suuremmat. Niiden lisäksi myös oma hiilijalanjälkeni pienenee, mieleni on tyynempi (paitsi niinä päivinä kun sataa lisää lunta eikä edellisiäkään ole aurattu!), nukun huomattavasti enemmän, ei tarvitse raapata auton laseja joka helkutin päivä tai kaivaa sitä hangesta ja säästän rahaa, koska bensakulut pienenevät n. 30-40e kuussa!

Olen nyt noin kuukauden päivät onnistunut pysymään tämän muutoksen piirissä, mutta pitäkää peukkuja etten laiskistu taas uudelleen. Kai tästä joskus tulee ihan oikea tapa eikä vain elämän(tapa)muutos.

Upeaa viikonloppua ihmiset, ainakin tänne meidän kulmalle on lupailtu aikas hyviä ulkoilukelejä!

Elämäntapamuutos: työmatkakävely

Lukuhaaste vuodelle 2019

En jaksa ottaa osaa tietynlaisiin valmiiksi määriteltyihin lukuhaasteisiin, koska minua ei huvita etsiä kirjoja joiden nimissä on jotain tiettyä, enkä pidä siitä, että on luettava jokin tiettyä aihepiiriä oleva kirja vain siksi, että haasteen!!!1 saisi kunnialla suoritettua loppuun. Siksi päätin vain henkilökohtaisesti haastaa itseni lukemaan 52 kirjaa, kirjan viikossa, tänä kuluvana herran vuonna 2019.

Mutta ei. Sitten tajusin, että olen tänä vuonna päättänyt lukea vihdoinkin Sinuhe egyptiläisen. Lähemmäs 1000 sivua ja noin kilo paperia kansien välissä. Viikossa!? Salli miun nauraa, ei tule tapahtumaan mitenkään päin. En ehdi, ehei, hahhah, juuh tuota. Hivutetaanpa hieman tavoitetta alemmas.

Haastoin siis itseni lukemaan 45 kirjaa vuonna 2019. Se antaa hieman pelivaraa ja aikaa nitkutella Sinuhea eteenpäin muutamankin viikon ajan. Toki ymmärrän lukemiseni realiteetit ja saatan välillä lukaista läpi muutamankin ohuenlaisen kirjan viikossa, mutta tiedän jo nyt myös senkin, että tulee aikoja jolloin tihrustan läpi yhden ohuen kirjan kahdessa viikossa.

goodreads

Olen ollut sitä koulukuntaa, joka kirjoittaa ylös kalenteriin listaa kirjoista, joita haluaisi lukea ja se on ollut hurjan kätevää aina silloin, kun kalenteri on ollut mukana kirjastoreissuilla. Eli ihan hemmetin harvoin. Sitten on sormi suussa koittanut miettiä, että mitähän sitä pitikään lainata ja päätyy lainailemaan mitä sattuu palautettujen ja uutuuskirjojen hyllyistä, etenemättä lainkaan lukulistallaan. Usein myös kiinnostavan kirjan nimi on unohtunut jo siinä vaiheessa, kun vihdoin saa kynän käteensä.

Tänä vuonna tähän tulee muutos sillä otin vuodenvaihteessa käyttööni palvelun josta olen kuullut useinkin, mutta tiennyt erittäin vähän – Goodreads! Sinne voi kätevästi listata mitä kirjoja haluaa lukea, mitkä kirjat ovat kesken ja mitkä on lukenut. Kun vielä hoksasin, että siitähän on myös puhelinaplikaatio niin tadaa – oma lukulista kulkee aina mukana! Kiinnostavaan kirjaan törmätessään voi vain äkkiä näpytellä sen sovellukseen ja lisätä listalleen, eikä se pääse enää unohtumaan. Tein tietoisen päätöksen siitä, etten lisää sinne (vielä) mitään aiemmin luettuja kirjoja sekoittamaan pakkaa, joten lukulistani näyttää tässä vaiheessa siltä, että olisin vasta oppinut lukemaan (tuon kuvakaappauksen jälkeen sinne on onneksi jo sentään ilmestynyt pari luettua kirjaa). Ja jos alkaa näyttää siltä, että 45 kirjaa tulee täyteen jo reilusti ennen joulukuuta, niin muutan vain tavoitteen alkuperäiseen 52 kirjaan.

Oletko sie asettanut itsellesi lukuhaastetta tänä vuonna tai käytätkö Goodreadsia apuna pysyäksesi kärryillä lukemistasi kirjoista? Jos käytät, niin käy ihmeessä lisäämässä miut toveriksesi (löydyn tällä samalla smagardi nimellä), sillä minuu kiinnostaa aina mitä muut lukevat!

Lukuhaaste vuodelle 2019

Kuinka usein blogia tulisi päivittää?

Vuotta on kulunut vähän päälle viikko ja olen jo epäonnistunut eräässä päätöksessäni ja juurikin siinä itselleni tärkeimmässä. En todellakaan ole kirjoittanut yhtikäs mitään tai osannut varata kirjoittamiselle aikaa. Aikaa toki on ollut, mutta olen tuhlannut sen muuhun. En kuitenkaan mihinkään turhaan Candy crushin klikkailemiseen vaan lukemiseen ja sosiaalisen elämän ylläpitämiseen työssäkäynnin ohella, joten siinä mielessä olen kuitenkin vielä vallan kartalla järkevän puuhailun suhteen.

Tätä kirjoittaessani olen ollut poissa tietokoneen äärestä nelisen päivää, mitä nyt pikaisesti kurkannut jotakin tai silmitellyt läpi jonkin kiinnostavan blogipostauksen. Kun tänään ehdin oikein ajan kanssa koneelle, silmieni eteen rojahti mm. valtava määrä uusia blogipostauksia seurailemiltani blogeilta – joiltakin jopa useampia. Se sai minut ajattelemaan oman blogini päivitystahtia.

img_20190106_131516_550

Kuinka usein blogia tulisi päivittää, että sitä voisi vielä sanoa edes suhteellisen aktiiviseksi blogiksi? Osa seuraamistani blogeista päivittyy lähes joka päivä, joten vajaan viikonkin lukutauon jälkeen on uusia postauksia ehtinyt kertyä jo kourallinen per blogi ja voin tässä myöntää, etten silloin lue todellakaan jokaista postausta, vaan poimin suoraan kiinnostavimma(n)(t) otsiko(n)(t). Silloin jää varmasti tosi paljon huomaamatta. Tällaisien ‘taukojen’ jälkeen myös huomaa kuinka paljon suosituimmat blogit sylkevät ulos niin sanottuja täytepostauksia vain siksi, että blogi päivittyisi joka päivä. Ne eivät oikeastaan palvele ketään ja jäävätkin useimmin klikkaamatta auki. Käytän aikani mieluummin lukemalla yhden kunnolla jäsennetyn, pitkän postauksen kuin kymmenen kasaan hutaistua, linkkien täyteistä postausta, jotka eivät oikeastaan anna minulle mitään uutta.

Tahtoisin päivittää blogiani useammin kuin sen kerran kahdessa viikossa, mutta toisaalta minulla ei välttämättä ole aikaa (tai lähinnä siihen varattua aikaa!) tai tehoja tehdä niin. Toki voisin lykkiä tänne pikaisia näpyttelyjä milloin mistäkin aiheesta ilman sen syvällisempää pohdintaa ja tehdä niitä mitäänsanomattomia täytepostauksia, mutta tiedättekös – en tahdo tehdä niin. Kun kirjoitan tänne, tahdon sen olevan jotakin, jonka oikeasti tahdon julkaista, jotakin, jonka ainoa merkitys ei vain ole postaustahdin ylläpitäminen ilman oikeaa sanottavaa. Ja siis hei, en kuitenkaan tässä millään päin dissaa lyhyitäkään tekstejä, sillä joskus nekin voivat sanoa enemmän kuin 1000 sanan essee (tähän nostan huiman esimerkin valoa-blogista. miten suuri tunne tuossa lyhyessä tekstissä onkaan saatu aikaan! ).

Onko sinulla jokin tavoite, kuinka usein päivität tai tahtoisit päivittää blogiasi? (kunhan tämä nyt joskus päivittyisi!) Luetko blogeja joka päivä vai oletko satunnainen taukoilija? (vaihdellen!) Kuinka usein kaipaat uusia postauksia muilta? (en todellakaan joka päivä, en ehdi lukea ja kärsin blogi-fomosta haha!) Lakkaatko lukemasta blogia, jos se ei päivity muutamaan viikkoon? (huh, en todellakaan. joiltakin odotan uutta jopa kuukausia, parhaimmillaan vuodenkin).

Ihanaa viikkoa ja varuilta jo tuota seuraavaakin, jos taas jää kone paitsioasemaan!

Kuinka usein blogia tulisi päivittää?

2019 mielessäin

“Odotan tältä jo vimmaisesti kuluvalta vuodelta lisää rohkeutta, itsevarmuutta ja oman itsensä ulkoiluttamista. Sitä, että pääsisin taas siihen ajatukseen kiinni, että yksinkin voi mennä ja tehdä – myös omassa kotikaupungissa. Menemistä, tulemista ja olemista. Keikkoja ja konserttisaleja, hämyisiä elokuvateattereita ja kahviloita. Simpsoneita ja litroittain teetä, ystäviä, mielenterveyttä ja sitä, mitä Kalle Laitelakin.”

Sanoi allekirjoittanut tammikuussa juuri alkaneesta vuodesta 2018.

Kulunut vuosi on ollut… aikamoinen, mutta silti aika tavanomainen. En tiedä olinko sen rohkeampi tai itsevarmempi kuin ennen tai veinkö itseäni kodin ulkopuolelle tarpeeksi – yksin tai yhdessä. Ehkä tai ehkä en, en tiedä. Tuskinpa.

Kävin muutamille keikoilla ja vein itseni taas tuulettumaan Helsinkiin Sidewaysiin ja vielä uudemman kerran ihan muuten vaan yhdeksi yöksi syksyyn sijoittuneella kesälomallani. Viime vuosina olen antanut itselleni luvan pitää Helsingistä hieman enemmän ja vierailinkin siellä melko ahkerasti kesän ja syksyn mittaan. Elokuvissa taisin käydä kerran katsomassa dinosauruksia ja Chris Prattia. Kahviloissa kävin tänä vuonna useammin jonkun kanssa kuin yksin, mutta yksinkin oli pitkästä aikaa hyvä – jopa omassa kotikaupunnissa. Simpsoneita lakkasin jossain vaiheessa katsomasta, (identiteettini horjuu!), mutta teen juominen jatkui samaan tahtiin – vaikkakin vihreä tee on vaihtunut useimmiten erilaisiin yrttihaudukkeisiin. Ystäviä näin hävettävän vähän ja myönnän sen olleen täysin omaa syytäni. Mieli on ollut vuoden loppua kohden erittäin tyyni ja kevyt, kuin kaikkia luonnonlakeja uhmatakseen. Mutta mitä tohtisin odottaa ensi vuodelta?

received_10214769208916467

Parannan ainakin tapani sen suhteen, että yritän nähdä ystäviä ja tovereita useammin. Tiedän, että tänä vuonna usea tapaaminen jäi työkiireiden ja väsymyksen jalkoihin, mutta ehkä ensi vuonna osaan järjestää aikani paremmin ja annan aikaa heille, jotka sitä ansaitsevat. Lupaan yritän myös oppia sanomaan useammin ei ja sanomaan suoraan, jos jonkun seura tai yhteydenotot eivät mieltäni lämmitä. Opettelen siis vetämään tarkempia rajoja. Yritän myös olla olematta se, joka aina aina joustaa. Y R I T Ä N myös raivata kalenterista tilaa kirjoittamiselle joka viikko, sillä taitoni tuntuvat olevan aivan ruosteessa ja sanavarastoni vallan ehtynyt, kun en ole päässyt leikkimään sanoilla aikapäiviin. Olen myös vakaasti päättänyt aloittaa taas oikealla kameralla kuvaamisen, vaikken siinä niin taitava olekaan. Tahtoisin myös päästä käymään jossakin uudessa kaupungissa, jossa en ole aiemmin vieraillut tai jossa olen käynyt viimeksi lapsona. Ja tietysti nuo samat keikkakokemukset ja kahvilahetket olisi toivottavia myös tulevana vuonna 2019.

Niin ja mitä siihen Kalle Laitelaan tulee, niin hienot naiset eivät kerro, vaikka olisivatkin saaneet niitä kaikkia kolmea.

Onnea ja menestystä vuoteen 2019 juuri sinulle! ❤

2019 mielessäin