Priorisoinnista

IMG_20170917_094513_796

Nyt kun töissä on takana, ja vielä edessä, kiireisiä aikoja ja työpaikalla kuluttaa aikaa normaalia enemmän (viime viikolla hujahti neljän päivän aikana jo yli normaalin viikkotuntimääräni) on aikaa muille aktiviteeteille harmittavan vähän.

En kuitenkaan aio sanoa, että minulla olisi koko ajan kiire, sillä se ei pidä paikkaansa. Ei, minulla ei ole kiire – paitsi ehkä töissä – sillä olen oppinut jotain erityisen tärkeää. Kaikkien näiden kiireessä elettyjen vuosien ja multitaskaamisen jälkeen olen vihdoinkin oppinut p r i o r i s o i m a a n ja valikoimaan juuri ne asiat, joihin tahdon aikani kuluttaa ja ne ihmiset, joiden kanssa tahdon sitä viettää.

Viime viikko oli lopulta melko kaoottinen, kun päivät saattoivat venähtää suunnitellusta kahdeksasta tunnista liki kymmentuntisiksi. Kun työpaikalla työmatkoineen kuluu lähes puolet koko vuorokauteen ympätystä 24 tunnista, miten jakaa ne loput jäljelle jäävät kuuskytminuuttiset, ilman, että saa sydämentykytyksiä kiireen aiheuttamasta stressistä? Mihin minä haluasin ne ylimäääräiset hetket käyttää? Tahtoisinko nipistää yöunista, jotta saisin muutaman tunnin jatkoaikaa sosiaaliselle elämälle töiden jälkeen? Heiluisinko vapaat vartit imurin varressa vai istahtaisinko vain sohvalle teekuppi kädessä? Lähtisinkö vielä lenkille vai bloggaisinko?

Yöunet olivat (ja ovat edelleen) tärkein prioriteettini eli niistä en nipistänyt minuuttiakaan, joten pyrin nukkumaan joka yö 8-9 tuntia. Sen kun lisää työhön kuluvaan aikaan, jää jäljelle enää noin yhden käden sormilla laskettava määrä tunteja – aamulle pari ja illalle muutama, kun sängyssä valmiina unten maille pyrki olemaan joka ilta viimeistään kymmeneltä. Nukkumisen jälkeen seuraava prioriteettini oli ravinto, sillä ilman ruokaa ei ihminen jaksa kovinkaan kauaa, enkä itse tule toimeen ilman kunnon aamupalaa. Ravinnon lisäksi tottakai hygieniasta huolehtiminen oli korkealla tärkeysjärjestyksessäni ja vasta näiden kahden jälkeen oli aikaa kaikelle muulle, mitä voisin vapaa-ajaltani toivoa. Olisin aivan hyvin voinut pelata Candy Crush Soda Sagaa tai istua kaverin sohvalla kaksi illan vapaata tuntiani ja valittaa, kun ei tässä ehdi mitään yhyy, mutta sen sijaan päätin keskittyä johonkin, ihan mihin tahansa asiaan tai ihmiseen, ja antaa sille sillä hetkellä aikani. Jonain iltana tiskasin kertyneitä tiskejä, toisena omistauduin blogille ja blogimaailmalle, imuroinnin päätin jättää suosiolla viikonloppuun ja sen sijaan suoritin rauhakseltaan ihonhoitorutiineita naamioineen kaikkineen. En ehkä saanut tehtyä kaikkea, mitä to do -listoillani sille päivälle oli merkittynä, mutta tein aina jotain, jonka koin sillä hetkellä kaikkein tärkeimmäksi.

Hetkeäkään en työajan ulkopuolella tuntenut olevani kiireinen, vaikkei ylimääräistä aikaa oikeastaan ollutkaan. Kun lakkasi ajattelemasta kaikkea sitä mitä pitäisi tehdä ja ajatteli vain sitä, mitä juuri sillä hetkellä oli tekemässä, lyhytkin aika tuntui pitkältä. Myös aivot ja mieli saivat lepoa, kun niiden ei tarvinut revetä ja harhailla muihin asioihin, vaan sai olla ihan vaan zen ja suorittaa yhden asian kerrallaan.

Ehkä kiire onkin vain suuri illuusio ja hallituksen salajuoni. Ehkä priorisointi ratkaisee kaikki länsimaisen ihmisen ahdinkoa kokevan ihmisen ongelmat. Ehkä aika tosiaan juoksee vain silloin, kun itsekin juokset ja kiirehdit.

Onko sinulla aina kiire vai oletko oppinut priorisoinnin opit ja ajankäytön hallinnan jo aikapäiviä sitten?

PS. Lisää aikaan ja sen käyttöön liittyvää pohdintaa kannattaa käydä tsekkaamassa ihanan Jaanan blogista. Sieltä sain itsekin osainspiraation tämän postauksen kirjoittamiseen ja oman kiireellisyyteni pohdintaan.

Advertisements
Priorisoinnista

2 thoughts on “Priorisoinnista

  1. Mun työvuorot kestää aina 10,5h ja lisäksi työmatkat vie sen verran, että oon aina vähintään 12h poissa kotoa. Kieltämättä tosi usein kiireinen olo, ku on vaikka kuuden yön työputki.

    Nukkumisesta en kans tingi! 8h on tärkeä. Työpäivinä nukun klo 9-17, klo 20 lähen töihin ja 8 jälkeen taas kotona. Rakkaat karvalapset ja ruoanlaitto vie oikeestaan kaiken vapaan ajan mitä iltoihin jää. Ilman lemmikkejä tää ei ehkä tuntuis niin kiireiselle mutku nyt haluis ehtii koirien kaa lenkille ja pupun kans hengaamaan niin välillä siinä si jää omille jutuille aika vähän aikaa. #marttyyriäiti

    Sosiaalinen elämä hoituu sit vapaapäivinä, ja kaipaisin hirveesti semmosia vapaapäiviä joille ei ois jo kuukausi etukäteen suunniteltu ohjelmaa :’D Ja kouluun menee ne harvat vapaaviikonloput..

    Liked by 1 person

    1. Mun perustyövuorot kestää 6-8 tuntia, mut nyt ne on vähän venyny kun on erikoistilanne päällä vielä huomiseen asti. Eilenkin venähti 8 tuntia 11 tunniksi ja siihen kun vielä lisäs työmatkapyöräilyt päälle, niin ei kyllä illalla enää tehnyt muuta kun söi, venytteli ja meni nukkumaan. Tänä aamuna sitten taas pirteenä (haha!) kuudelta ylös ja kohta kohti duunia. 😀

      Lemmikit (ja vähemmän karvaiset lapset perheellisillä) tuo kyllä varmasti lisäkiirettä, kun niiden hoitamista ei vaan voi siirtää myöhemmäksi tehtäväksi. Itsellä on “onneksi” vaan vastuu omasta itsestään, niin tätä palettia on vielä helppo pyörittää.

      Mut ei anneta kiireelle valtaa ja sullakin on varmasti vaan kivoja juttuja suunniteltuna valmiiks vapaapäiville!

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s