Mitä tein työttömyyteni aikana?

IMG_20170819_135335_133

Kuten vanhassa osoitteessa blogiani seuranneet saattavat muistaa, olen viettänyt kuluvasta vuodesta leijonanosan työttömänä ( ja vänisinkin siitä usein ). Nyt kun olen taas korviani myöten takaisin työelämässä ja kasvatan silmäpussejani takaisin samaan kokoluokkaan makuupussien kanssa, on hyvä palata hetkeksi siihen, mitä oikeasti tein ja ymmärsin sinä aikana kun valtion silmissä vain makasin sohvalla syljeskellen kattoon.

No siis ihan ekana sairastin tietty stressin lauetessa aivan järkyttävän kuumetaudin, joka veti minut tajuttomaksi sängyn pohjalle melkein kahdeksi viikoksi. Saavutin siis hieman lisää vastustuskykyä tai ainakin niin haluaisin kovasti uskoa.

Kun sitten lopulta pääsin tolpilleni ja pystyin syömään muutakin kuin mandariineja, aloitin aktiivisen työnhaun. Ja se kuulkaas käy ihan työnteosta raapustaa hakemusta toisen perään, kipittää haastatteluissa siellä sun täällä, kuunnella ei kiitosta päivästä toiseen ja kuvata itsestään hakuvideoita kuin viimeistä päivää. Mutta sitten taas… Useimmat päivät olivat niin täynnä tyhjää, että pää meinasi hajota. Välillä ei vain keksinyt yhtäkään syytä nousta sängystä koko päivänä muuten kuin vessaan. Ajattelin ettei työttömyys ja toimettomuus sovi minulle ja kuolen hiljalleen pois, jos en saa pian jotain oikeaa tekemistä. Tein todella syvän koukkauksen sisimpääni talven viimeisten pakkasien ja kevään ensisateiden aikana ja se kannatti. Ymmärsin, ettei jatkuva kiire ja oman itseni laiminlyönti ollut tehnyt minulle lainkaan hyvää ja tämä toimettomuuden jakso tulisi ehkä olemaan tähän asti eletyn elämäni parasta aikaa (ja olihan se!). Jos päivä alkoi tyhjänä, täytin sen sillä mitä mieleni juuri sinä päivänä halusi ja nautin valheellisesta vapauden tunteesta, jota varjosti jatkuva epävarmuus.

Kun kesäkuussa lopulta tuikkasin nimeni erään paperin alalaitaan ja tiesin töiden alkavan virallisesti vasta syyskuussa, sisälläni suorastaan liekehti. Minulla olisi kaikki aika maailmassa tehdä mitä ikinä haluaisin, eikä minun tarvitsisi enää murehtia työnhausta. Antauduin monen vuoden tauon jälkeen elämälle ja saavutin mielenrauhan.

Luin niin paljon, että pelkäsin kirjastokorttini viivakoodin kuluvan puhki kortinlukijan alla ja silmieni vain jonain päivänä putoavan kuopistaan. Pyöräilin sinne, tänne ja tuonne, koska autoilemaan en päässyt. Istuin mökin kuistilla useammin ja pidempään kuin vuosiin. Kävin koulutuksissa uutta työtäni varten ja rakastuin työpaikkaani joka kerralla enemmän ja enemmän. Kartoitin itselleni kokonaan uuden kaupungin. Muistin vanhoja asioita samaan tahtiin kun unohdin uusia ja tunsin pitkästä aikaa uppoavani ihastumisen kuplaan. Ymmärsin lopulta taas itseäni paljon paremmin, kun kuuntelin sisimpääni ja mitä oikeasti elämältä haluan.

Yli puolen vuoden työttömyyteni aikana tunsin myös ensimmäistä kertaa saavuttaneeni jotakin blogini kautta, kun annoin sille enemmän aikaa ja ajatusta kuin aiemmin ja tahdon antaa niitä edelleen myös täällä uudessa osoitteessa – jopa vieläkin enemmän kuin ennen, kun en enää tunne portaalin rajoituksia ympärilläni. Kesän aikana pikkuhiljaa ymmärsin taas uudelleen kuinka tärkeää kirjoitetun sanan tuottaminen minulle onkaan.

Ei-niin-mairitteleviin-saavutuksiin luettakoon se, että vietin kesällä niin ahkerasti viiniviikkoja (#viiniviikot), että eräs tuttavani luuli sen olevan oikea tapahtuma kotikaupungissani. Tjooh, kyl tää on ollu vaa tämmöin yhen naisen festivaali, khöh… Kaikkein suurin saavutukseni työttömyyden ajalta on kuitenkin se, että pääsin Candy Crush Soda Sagassa tasolle 833 vain 228 päivässä. Ja sanovat työttömiä laiskoiksi…

8 thoughts on “Mitä tein työttömyyteni aikana?

  1. Aaaahahhahaaa, vähän nauroin tuolle viiniviikolle 😀 Itsellä irtisanoutumisen ja uuden työpaikan löytymisen välissä onneksi vain viikko, mut olin sen koko viikon ajan ihan paniikissa, että mitä jos en saakkaan enää töitä. Voin siis niin samaistua tuohon, kuinka paljon se helpottaa kun niitä töitä sitten vihdoin saa.

    Like

    • Siinä vaiheessa kun sen oman nimen saa kirjoitettua paperin alareunaan työttömyyden jälkeen, niin on kuin pari tonnia painava kivi vierähtäisi pois harteilta – niin hyvältä se tuntuu! ❤

      Viiniviikot oli kyllä sen verran kostea yhden naisen festari, että ei ihme, ettei nyt syksyllä ole oikein viini maistunut. 😀

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s