Hyvästi jää 2017

20171230_142458

Ensin oli kiire, sitten v ä h ä n  k a i k k e a ja sitten taas ei m i t ä ä n sanottavaa. Sellaista se on välillä, elämä. Se heittelee, pidättelee, rikkoo rajoja ja koettelee. Toisia enemmän kuin muita. Niin kuin Pyhimyskin on aikoinaan sanonut toiset vie, toiset pois viedään. Sitten on ne kolmannet, jotka katselevat viemistä. Sivullisina, mutta silti niin kiinni siinä kaikessa.

Vuosi 2017 on ollut aikamoinen vuoristorata, eikä sen viimeisin kuukausikaan ole tainnut päästää kovin monia helpolla. Pidempään mukana olleet tietävätkin kuluvasta vuodestani paljon, sen työttömyyden, lohduttomuuden, uuden työn ja pitkään, vuosia tehdyn työn sen eteen, että olen löytänyt itseltäni taas sydämen annettavaksi jollekin toiselle.

No mutta mitä vielä päivän verran kuluvasta vuodesta on parhaiten jäänyt mieleen?

Lämmöllä muistelen ainakin niitä loputtomia hellepäiviä (niitä oli, oikeasti!) mökillä, joina pyöräilin keskellä tyhjiä peltoaukeita ja luin itseni pyörälle päästäni. Mieleeni palaavat #viiniviikot ja Sideways-festarit, uusien työtovereiden kohtaamiset ja koulutukset. Ginin ja jäätelön virtaukset, sekä sateen ropinan mökin kattoa vasten. Valkohäntäpeurat pellon reunassa, leikkisät ketut ja rusakon syömät maissintaimet. Pimeässä kasvojen vierestä suhahtelevat lepakot ja keskellä kaupunkia vilkkuneet kiiltomadot sinä yhtenä leppeänä kesäyönä. Monia onnellisia hetkiä, joihin palata, jos tuntuu siltä, että silkkaa paskaahan tämäkin vuosi olisi muka ollut.

Ylihuomenna on maanantai, uusi viikko ja uusi vuosi. Jos se on puoliksikaan yhtä leppeä ja tunteikas vuosi kuin tämä, niin aivan hyvä siitäkin tulee, aivan varmasti. Näihin sanoihin päätän tahattoman blogitaukoni, joka on käsittänyt oman kirjoittamiseni lisäksi myös muiden tuotoksiin tutustumisen.

Kiitos tästä vuodesta, pysykää turvassa, pitäkää toisistanne huolta ja oikein onnellista tulevaa vuotta ihmiset.

Parasta just nyt

Screenshot_20171121-112701

Blogi on ollut suhteellisen hiljaa, koska en ole ehtinyt siihen paneutua, eikä miulla kyllä ole ollut mitään sanottavaakaan, ettei sen pualeen. Nyt ajattelin kuitenkin jättää tiskit odottelemaan aktiivisempaa hetkeä ja istua hetkeksi näppäimistön ääreen länkyttämään leukojani kivoista jutuista, jotka mieltäni ovat viime aikoina kihelmöineet (eipä sillä, etteikö niitä paskempia juttuja olisi kihissyt pääkopassa enemmän, mistä syystä plokihiljaisuus, mutta keskitytään nyt niihin positiivisiin!).

  • Herätysvalo, jonka ostaa täräytin jo marraskuussa. Itse herätysvalo-ominaisuus on mennyt kohdallani aivan harakoille, sillä nukun sen lävitse aivan totaalisessa koomassa, heräten vasta hälytykseen. Siitä syystä lopetin sen käytön kahden viikon jälkeen ja olen sittemmin käyttänyt sitä vain lukuvalona, johon se on aivan passeli. Voin ensimmäistä kertaa vuosikausiin lukea kirjaa sängyssä ilman, että joudun nousemaan ylös sammuttaakseni kattovalon – parasta! Tällä hetkellä on luvun alla ikisuosikkini Tuntematon sotilas.

 

  • Jonain päivänä sen vain taas huomaa, että ne ovat parhaimmillaan. Klementiinit, nääs. Eräänä marraskuisena aamua keittiöön tulvahti kuoren ratketessa niin huumaava ja raikas tuoksu, joka tulee vain sesongissa olevasta klementiinistä, että siinä hetkessä ymmärsi, ettei joulu enää ole kaukana. Olenkin kantanut klementiinejä kotiin selkä vääränä ja ahtanut niitä kitusiin ennen näkemättömällä innolla.

 

  • Mukissa höyryää nyt usein muutakin kuin teetä, nimittäin glögiä. En aiempina vuosina ole ollut mitenkään kummoinen glögi-ihminen, mutta tänä vuonna olen ilmeisesti seonnut ja kantanut kotiin litroittain glögiä. Glögi on i h a n a a, enkä tiedä, voinko luopua siitä enää ikinä. Varsinkin, kun oikeasti aloitin glögikauden jo joskus syyslokakuussa. Tammikuussa voi olla jo jonkinlainen interventio paikallaan, khöh.

 

  • Teestä puheen ollen, tässä välissä on pakko mainita myös jo lokakuussa hankkimani teejoulukalenteri. Maltoin aloittaa availun vasta joulukuussa ja on kyllä ollut sellainen kalenteri, että alta pois. Muutamista luukuista on tullut aivan todella upean makuisia elämyksiä (mm. heti ekasta luukusta!), osa ei ole ollut kovinkaan kummoisia, mutta myös aikamoisia yllättäjiä on mahtunut mukaan. Siinä kyllä herää ei niin hyvällä tavalla, kun mukissa höyryää valkosipulia sisältävä tee tai kuten tänään, tee joka maistuu ja tuoksuu aivan oluelle. Mainittakoon, etten erityisesti pidä kummastakaan mausta…

 

  • Ostaa päräytin toissa päivänä myös erään toisen erittäin joululta tuoksuvaisen asian, hyasintin. Se on availlut herkkiä nuppujaan tämän päivän aikana ja olohuoneessani on tällä hetkellä aikamoiset aromit ilmassa. Siinä onkin sitten oikeastaan ainoa myönnytys, jonka aion sisustuksellisesti tehdä joulua ajatellen, jos nyt en jotain glitteröityä kynttilää osta palamaan. En jaksa innostua joulutilpehööreistä tai -valoista tontunovien ollessa vihoviimeisintä paskaa, mutta kyä hyasintti pitää olla!

 

  • Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, ilontuojana saa tällä kertaa olla Antti Holma. Ehdin harmittavan harvoin katsomaan Maastamuuttajia, mutta korjaan vahingon aivan yhtä usein seuraamalla miekkosen instalivejä, joille saa aina naureskella. Kyseessä on kyllä semmonen ukkeli, että jos oisin homomies, niin pokailisin aivan täysiä, sillä hänessä kukkii huumorinkukka sellaisella volyymilla, että pitäisi saada sellaista ihan omaan kotiin asti kukoistamaan. Kaikkien iloksi hää myös teki vihdoin uuden Sande ja Suvi-Tuuli -videon, joka on tähän mennessä naurattanut jo kolmen katselukerran verran.

 

Mikä teitä on ihastuttanut (tai vihastuttanut!) viime aikoina?