Ilahduttavia asioita

IMG_20180319_113854_338

Näin parkkipaikalla kirkkaankeltaisen kuplavolkkarin, jonka kojelaudalla oli pieni maljakko, jossa törrötti pystyssä gerbera. Teki mieli ottaa kuva, mutten kehdannut.

Sain vihdoin tehtyä ei mainoksia tai ilmaisjakelua, kiitos -tarran kotioveeni ja se onnistuu ilahduttamaan joka kerta, kun kotiin palaan. Ensinnäkin siksi, että se on pitänyt tehdä jo aaaaaikoja sitten, mutten ole saanut aikaiseksi, toisekseen siksi, etten enää joudu potkimaan roskaviestejä eteisen puolelle kotiintullessani ja kolmanneksi, ehkä niiden mainosviestien määrä kokonaisuudessaan vähentyisi, jos vielä useampi samaisen tekstin postiluukkuunsa lisäisi.

Ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden alkusyksyn oli vielä valoisaa, kun pääsin maanantaina iltavuorosta kahdeksan jälkeen. Aurinko oli jo painunut jonnekin syvälle länteen, mutta maalasi vielä taivasta säteillään ja pimeys laskeutui vasta kotiovelle pääsyn jälkeen. Kuinka nautinnollista onkaan tämä valo pitkän pimeyden jälkeen.

IMG_20180310_193814_668

Kävin viime viikolla myöhäisellä nimipäivävierailulla lempiukkelini luona. Liimailtiin lahjaksi viedyt dinosaurustarrat vihkoon täynnä täpinää, ajeltiin autoilla, leikittiin dinoilla ja pehmokoirilla ja kutittelin pienen ukkelin aivan piloille. Niin piloille, että tätiä oli kyselty illalla ja vielä aamulla herätessäkin. Kyä siinä sydän pakahtuu, kun tommosia viestejä saa, eikä malta odottaa milloin ehtii taas moikkaamaan pientä miestä, jonka suusta pääsee päättäväinen täti tuu! -pyyntö ja sitten mennään taas.

Neilikkakimput, toinen olohuoneessa ja toinen makuuhuoneessa. Aamulla tulee huomattavasti paremmalle tuulelle, kun suht ensimmäisenä näkee jo kaksi viikkoa hyvänä pysyneen neilikkakimpun. Ja kyllähän sinkkunainen nyt jotain piristettä aina makuuhuoneeseen tarvii, heko heko.

Antti Aution keikka Teatteri Vanha Jukossa eilen illalla. Istumakonsertti nousevassa katsomossa, pimeä sali ja tunnelmavalot katossa. Uusia biisejä vanhojen seassa, vitsailua alku- ja loppuspiikissä, kun laitteet prakasivat ja aivan ihana teatteritunnelma. Kannatti viedä itsensä naapurikaupunniin viihtymään.

Mikä muu kuin pääsiäisvapaat ja loputtomat munavitsit ilahduttaa sua just nyt?

Ilahduttavia asioita

Raameista

IMG_20180304_115837_934

Ensin kipuilin puolisen vuotta, kun aikaa oli työttömänä liiaksikin asti ja mökin terassilla jaksaa yksinään lopulta lojua varsin rajallisen ajan.

Sitten kipuilin puoli vuotta, kun koitin tasapainoilla suurimman osan ajasta lohkaisevan työn ja vajavaisen vapaa-ajan kanssa. Kun sitä aikaa vain ei ollut lojua, vaikka mieli (ja keho) sitä kaipasi.

Nyt olen löytänyt vihdoinkin jonkinlaisen harmonian. Osaan laittaa ilman priorisointia sopiviin raameihin työt, kotityöt, ajan kirjoittamiselle, ulkoilulle ja vähäiselle sosiaaliselle elämälle, Netflixin/YleAreenan tuijottamiselle ja nykyisin taas jopa lukemiselle!

Ja aiiiiii että, se on kuulkaas h e l p o t t a v a a. Kuin olisi vuoden vain pidättänyt hengitystään ja nyt saa vihdoin puhaltaa sen kaiken ulos ja hengittää sisään raikasta ilmaa.

Raikkaan ilman ja muutenkin selkiytyneen elämän mukana onkin tullut paljon uusia ideoita, ajatuksia ja päätöksiä – bloginkin suhteen varsinkin niitä ideoita! On paljon asioita, joista haluan kirjoittaa ja keskustella! Sitten on tullut paljon ajatuksia omasta elämästä ja miten sitä tulisi ja/tai haluaisin elää, sekä päätös kuntoilun palauttamisesta arkeen ja tämän ranskanleiväksi muuttuneen kehonkoostumuksen muuttaminen edes hieman kiinteämmäksi ruislimpuksi.

Tästä se alkaa, elämän kevät satunnaisine karuine käpyineen, oletteko valmiit?

Raameista

Vapaapäivänä

Herään kuudelta ilman herätyskelloa ja mietin, että miksi on aina näin. Miksei ihminen nuku silloin kun saisi ja herääminen on hurjan vaikeaa juuri silloin, kun pitäisi herätä.

Täytän pyykinpesukoneen, syön, tiskaan kuivauskaapin täyteen ja hoen suatanan perkkeleen helevettiä heitellessäni ruoka-aineita roskikseen sitä mukaan, kun löydän niistä pieniä syöpäläisiä. Hei hei jauhot, riisit ja siemenet. Hei hei samalla kaikki vanhentuneet nonparellit ja elintarvikevärit. Heiluttelen imuria kaappien perukoille, irrotan hyllyjä puunaten, syynäten ja hölväten. Kuiva-ainekaappi jää puolilleen ja on niin kovin kaunis ja siisti, että tunnen outoa mielihyvää. Haluan siivota jokaisen asuntoni kaapin ja komeron, kantaa asunnostasi ulos kaiken turhan. Elämästänikin.

Huomaan saaneeni syvän haavan ja lisään ostoslistalle laastareita. Keitän kupin teetä ja syön aikaiseksi lounaaksi sipsipussin jämät. Kello on vasta yli kymmenen.

kollaasi

Tuijottelen kuukausi sitten hajonnutta imuriani, sitä rahanmenon huolta, kun pitäisi hankkia uusi vempele, kun ei jesari sittenkään pidä hajonnutta suulaketta paikallaan. Hetkellinen ymmärtäminen, että kai ny pelkkiä suulakkeitaki myyään. Kyllä myydään. Ostoslistalle suulake. Prisman hyllystä adaptoituva sellainen 9,95€. Koska halvalla ei saa hyvää, adaptoituva adaptoituu yhtä hyvin kuin USB-liitin kaiuttimen pistokkeeseen. Tungen lopulta putken väärinpäin adapteriin ja pääsen heiluttelemaan imuria. Mitä mie miehellä, osaan leikkiä insinööriä itsekin hymähdän vahva, itsenäinen nainen olotilassani.

Istun parvekkeen kynnyksellä villasukat jalassa, teekuppi kädessä. Tuijotan vuorotellen lasien takana jatkuvasti sakenevaa lumisadetta ja pientä, vielä niin sotkuista parvekettani. Haaveilen vihreistä asioista ja hei ehkä sittenkin pari narsissia, vaikkei tänä vuonna kukkia pitänytkään. Kevätkukat kai erikseen, ei yrtit vielä pärjää. Katossa on koukkuja ja päätän hankkia ensimmäistä kertaa amppelimansikan. Parvekkeen pohja tuntuu maton ja villasukan alla vielä niin kylmältä, että siirrän kesähuoneeni siivoamisen pääsiäisviikonloppuun.

Keitän kananmunia pinaattikeiton kaveriksi, vaikken ikinä laita niitä sopan sekaan. En vain tunnu pääsevän sisäänrakennetun ajatuksen ulkopuolelle, että niitä ei olisi pakko keittää. Syön yhden leivän päällä, kolmen kohtalo on päätyä jääkaappiin jäähdyttyään. Ehkä ensi kerralla en enää keitä niitä munia. Ehkä.

Tuntuu kuin olisin elänyt ja tehnyt jo kahden päivän edestä, vaikka viisarit näyttävät vasta kello viiden teetä. Tahtoisin tiskata keittokattilan ja muut, mutta sormen haava sykkii ikävästi laastarin alla.

Taidan vain keittää sen teen ja kirjoittaa.

Vapaapäivänä

Kolme paskaa

Koska positiivisuus on perseestä ja muita kliseitä, niin tässäpä ne luvatut kolme paskaa samalta päivältä kuin ne kolme hyvääkin. Tässä on siis tiedossa todellinen pahan mielen postaus kaiken ihanan lifestylehömpän sijaan.

KOLME PASKAA ASIAA PÄIVÄSSÄNI

Minä. Siis kirjaimellisesti. Kirjoitin tämän torstaiaamuna ja olin edellisen kerran pessyt hiukseni sunnuntaiaamuna. Suihkussa toki olin muuten käynyt sillä välillä, mutta sielläkin edellisen kerran tiistaiaamuna. Tiistaina hyppäsin illalla yöjunaan ja kun keskiviikkoaamuna saavuin kotiin, ei ollut mielessäni muuta kuin hampaiden pesu ja nukkuminen ja kun muutenkin lorvailin vain kotona koko päivän, en jaksanut kammeta itseäni suihkuun unien jälkeenkään. Totta puhuen, jos en olisi torstaina lähtenyt kauppaan ja kaverille, olisin käynyt suihkussa vasta perjantaina – olen just niin ällöittävä.

No se kaupassa käynti. Öääärgh, siis kun on ollut reissussa monta päivää, ei jääkaapissa tietenkään ole mitään jogurttia kummempaa. Mitään tuoretta ei ole voinut ostaa odottelemaan, eikä tietenkään jaksanut ostaa mitään tullessaan, kun yöreissun jäljiltä mustaakin mustemmat silmäpussit lepattivat jo polvissa muutenkin. Joten ostoslistalla on koko maailman hankinnat ja sipsipussi, koska otti päähän.

Surullisuus. Ärsyttää, että olen surullinen, apea, surumielinen, kaihoisa ja kaipaava pieni vänisijä, joka vain haluaisi kaivautua takaisin peiton alle pyörimään omassa liassaan. Ja ihan vaan sen takia koska…

KOLME PASKAA ASIAA TÄNÄ VUONNA

…mies. Jjjjep, minulla oli ukkeli tossa jonkun aikaa. Ja kun sanon jonkun aikaa, tarkoitan kolmea kuukautta tiivistä tapailua. Ja sitten se ghostasi, katosi, puff. Viikon ajan olin pimennossa, linjat katkaistuna, ilman vastauksia, ilman kontaktia. Sitten se yht’äkkiä palasi kuin ei mitään, ilman pahoitteluja tai selityksiä. Siinä vaiheessa itse olin tosin niin valmista kauraa, että vaikka mieleni olisi tehnyt ghostata täysiä takaisin, en halua tukea sitä toimintaa missään muodossa, niin vastasin vain päivän kuluttua yöjunaan istahtaessani, että tuli aika hyvin jo selväksi, ettei kiinnosta, joten turha esittää enää jatkossakaan, että kiinnostaisi muuten kuin vaakatasossa. Ilmeisesti ei kiinnostanutkaan, kun ei ole siihen mitään vastannut. Vielä hän ei tosin ole nimellistä tiliäni Netflixistään poistanut, joten pidän loukatun oikeutenani jatkaa Archerin katsomista niin kauan kuin pystyn.

Ei kesälomaa. Niin, kun on ollut niin lyhyen aikaa töissä, niin eihän siinä mitään lomaakaan ole muutamaa päivää enempää ehtinyt karttua. Tänä vuonna ei siis kauheasti lorvailla mökillä, rannalla tai puistoissa, vaan päivystetään töissä ja käydään koulutuksissa.

En tiedä. Vuosi on vielä niin aluillaan, että mitä vaan voi tapahtua, tulla avioeroja ja keskenmenoja. Uusia sydänsuruja ja sairauksia, satoja jäähtymään unohtuneita teemukeja ja pudonneita sipsikippoja.

IMG_20180304_121832_110

KOLME PASKAA ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Asuintilanne. Asun aivan liian suuressa asunnossa, kerrostalossa, keskellä riiteleviä pariskuntia, itkeviä lapsia ja haukkuvia koiria. Suurimman osan ajasta haluaisin vain pois täältä, mutten halua lähteä toiseen kerrostaloasuntoon tai rivitaloon enää, vaan kaipaan sitä omaa tupaa pihoineen ja rauhoineen.

Väliaikaisuus. Tottakai jokaisen ihmisen elämä ja aika on täällä vain väliaikaista, mutta itsestäni tuntuu, että ihan kaikki on vain väliaikaista. Kaikki loppuu aikanaan, mikään ei ole kestävää. Se kuulkaas on tunteena pidemmän päälle hyvinnii ahdistava.

Emmie keksi kolmatta.

KOLME PASKAA ASIAA MINUSSA

Huono itsetunto, johon sisältyy itsekritiikki ja itseinho, itsensä syyllistäminen ja väninä. Luulo ja uskomus, että kaikki pieleen mennyt on aina minun vikani. Ajatusmalli siitä, etten ikinä riitä ja jota jokainen epäonnistunut ihmissuhde tukee. Nytkin minulla on olo, että minun pitäisi pyytää edellä mainitulta ukkelilta anteeksi, vaikka hän oli se ghostaava, paskempi osapuoli. Anteeksi, että loukkaannuin. Sairasta.

Laiskuus. Oon yks laiskimmista ihmisistä joita tiiet, ihan varmasti. Pystyn välttelemään tiettyjä asioita maailman tappiin asti, tai siis siihen asti kun ne on vaan jo pakko tehdä. Oon aina valmis etsimään sen polun, jonka varrella aita on matalin ja keksimään tehokkaampia tapoja tehdä asioita. Kaikki tämä laiskuuden nimissä.

Periaatteet. Olen periaatteen nainen ja periaatteideni pyörtämiseen ja muuttamiseen tarvitaan todellakin voittamaton armada. Olen myös se, joka muistaa puukon ikuisesti lapojensa välissä, eikä osaa rakentaa takaisin kerran menetettyä luottamusta. Luotan kultaiseen sääntöön ja jos sinä kohtelet minua paskasti, niin et tule myöskään saamaan minulta hyviä asioita, sillä toimin peilin lailla. En jaksa suoltaa kenenkään suuntaan paskaa, jolloin olkien kohahdus ja kylmä arkipäiväisyys vain tulevat lämpimän kohtaamisen ja avoimuuden tilalle.

KOLME PASKAA ASIAA BLOGISSANI

Epäsäännölliset postausajat. Postaako se kahden päivän välein, kerran viikossa vai kerran kuussa? Kukaan ei tiedä, ei edes bloggaaja itse. Seuraa ja ylläty.

Kuvat. Muistan sen ajan, kun vielä panostin blogissani kuviin ja kuvasin ihan oikealla kameralla. Juuh tuota, nykyään kuvaan kaiken puhelimella ja suureksi osaksi vielä kierrätän instagramista. Pitäskö panostaa enempi? Ei kai.

En tiedä. Sano sinä. Anna risuja, parannusehdotuksia tai hauku pystyyn. Vain osallistumalla voit vaikuttaa, muttet todellakaan voittaa.

 

Kolme paskaa

Kolme hyvää

Pöpeliköstä heitettiin haaste, joten ei muuta kuin positiivinen asenne haltuun heti aamusta:

IMG_20170830_143642_366

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVÄSSÄNI

Sain herätä omasta sängystä kunnolla nukuttujen yöunien perään, edellinen yö kun meni istumapaikalla 11 tuntisessa yö- ja aamuyöjunassa.

Vapaapäivä. Saan syödä aamupalan ja kirjoitella rauhassa, hukuttaa itseni teehen ja illemmalla pääsen istumaan valmiiseen ruokapöytään kera viinin, mm-mm-mmmm!

Palkkapäivä. Ei tarvinne perusteluja haha.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Oulu. Todellakin heti ekana! Oulu on min elämäni kaupunkirakkaus ja pääsin käymään siellä yli vuoden tauon jälkeen ensimmäistä kertaa tälleen talvisaikaan! Vaikka kyseessä oli työreissu ja työpäivät kesti sen 10 tuntia, niin silti ehti ja jaksoi vähän kirmailla kaupungillakin tutuilla kulmilla.

Kesä on vielä tulossa, eikä se ole enää kovinkaan kaukana! Sit pääsee mökille, puistoon nautiskelemaan, rannalle kahluuhommiin ja terassille viihtymään (en tosin aio toistaa viime kesän #viiniviikkoja, että ihan turha yllyttää).

En tiedä. Vuosi on vielä niin aluillaan, että mitä vaan voi tapahtua. Ehkä jotkut täräyttävät naimisiin, saavat lapson tai muutan siihen unelmieni puutaloon, jolloin olisi monia asioita joita juhlia.

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Terveys. Tästä voi vaan todellakin aina olla kiitollinen, että on perusterve ihminen. Jalat ja kädet toimii (jälkimmäiset tosin vähän prakaa silloin tällöin), ajatus kulkee ja sisäelimetkin toimii jokainen tavallaan.

Läheiset. Luen läheisiini niin ystävät kuin sukulaisetkin, kaveritkin. Oon onnellinen siitä, että mun lähisuku asuu lähes kokonaan saman kaupunnin alueella ja nähdään toisiamme suht usein (veljenpoikaa pitäisi ehdottomasti nähdä useamminkin). Oon onnellinen, että oon saanu elämääni erinäisten sattumien kautta kourallisen ihmisiä joita voi kutsua ystäviksi. Mulla ei ole niitä montaa ja oikeita kavereitakin lopulta aika vähän, mutta olen kiitollinen heistä jokaisesta.

Työ. Kyllä, ehdottomasti, eikä se varmaan ole jäänyt keltäkään epäselväksi, että pidän työstäni hurjan paljon.

20170604_111431

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Usko siihen, että kaikki menee ihan hyvin. En ole optimisti, vaan kallistun enemmän pessimismiin, mutta silti syvällä syvimmissä sopukoissani luotan aina siihen, että asiat tulevat vielä olemaan hyvin. Siksi jaksan kannustaa ja tsempata kanssatovereita jatkamaan, sillä kyllä asiat pian loksahtavat paikalleen ja elämä rullaa taas hyvin eteenpäin. Itseäni en tosin jaksa tsempata, mutta luotan silti siihen, että elämä kantaa kyllä.

Periaatteet ja toisten kunnioitus. Olen periaatteen nainen ja pidän niistä kiinni niin kauan, kunnes kynnet rullautuvat jo irti ja sormenjäljet kuluvat tunnistamattomiksi. En huutele toisten asioita kylillä tai kuiskuttele niitä kahviloissa, harvemmin puhun omistanikaan. Nojaan kultaiseen sääntöön jokaisessa kohtaamisessa ja toivon, että muutkin tekisivät niin.

Uteliaisuus ja avoin mieli. Myönnän, en ole itse heti ekana ehottamassa uusia juttuja tai kokeilemassa uutta, mutta min houkutteluun ei mene kauaa, jos minua yhtään kyseinen aihe tai asia kiinnostaa. On muutamia asioita jotka olen sulkenut pois avoimen mielen listaltani (kuten avantouinti, mieluummin oikeasti kuolen), mutta useammin uteliaisuus vie voiton ja innostun nopeasti.

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

Täysin rajaamattomat kategoriat. Koskaan ei voi tietää, mitä blogiin näppäimistöltä päätyy ja se on vallan hyvä. Ei pidä rajoittaa itseään liiaksi jossain sellaisessa, jota tekee suureksi osaksi vain omaksi huvikseen.

Lukijat. No mutta tottakai! Te kaikki kommentoijat, tykkäilijät, jälkeäkään jättämättä lukijat, eteenpäin linkittäjät ja muut. Ootte kivoja pus, käärikää kädet ympärillenne ja antaa itsellenne mojova halaus. Yhden teistä pääsinkin tapaamaan Oulussa (terkkuja Lauralle!), ehkä vielä joskus teitä muitakin?

AdBlockin tarpeettomuus ja turhien mainospuheiden puute. Ei vilku mainosbannerit, ei katkea tekstit oudoissa kohdissa eikä tarvitse pelätä, että jokainen linkki olisi syvälinkki, joka suoltaisi minulle jokaisella klikkauksella rahulia (suoltaispa, linkkailisin niin pirukseen ties minne hampaidenvalkaisukamppiksiin!1). Ja ei, en vastusta kaikkea mainontaa blogeissa, vain sitä räävittömintä ja turhinta, jota tehdään vaan rahan tai ilmaisten tuotteiden takia – kyllä pitää pystyä seisomaan sanojensa takana.

Tässä pitäisi kai haastella ihmisiä, mutta kun niin moni on jo tän tehnyt, etten oikein tiedä enää ketä haastelis. Haastan siis kaikki miettimään edes omassa pääkopassaan, että mikä itsessään ja elämässään on hyvin ja hyvää.

Ja jottei liian positiiviseksi yltyisi tämä elämä, niin seuraavaksi olisikin sitten tulossa postaus otsikolla ‘kolme paskaa’…

Kolme hyvää

Jos minä jotakin sinussa kaipaan

Istuin hämärtyvässä illassa, kynttilät tuikkivat ikkunalaudalla ja nostin kerta toisensa jälkeen teekupin huulilleni tuijotellen hiljaa himmenevää taivasta ja sen ensimmäisiä tähtiä. Ajattelin, että kuinka täydellistä olisi, jos olisit siinä kitarasi kanssa ja soittaisit sen yhden kappaleen, jonka minua varten kerran opettelit ja soitit, sen jota en sittemmin olekaan kuunnellut.

Jos minä jotakin sinussa kaipaan, niin kitaransoittoasi ja sitä, kun lauloit. Oli se sitten jotain oikeaa tai vain hetken laulu hupsutellessasi.

2017-09-29 16.48.47

Teetä lusikalla hämmentäen hämmensin samalla itseäni ja mietin, että mitä heissä kaikissa kaipaisin, jotka ovat matkan varrelle jääneet. Hyvin vähän mitään.

Siitä kolmannesta en kaipaa mitään, enkä oikein kärsisi edes puhua. Neljänneskään ei soittele kelloja, että kaipaisin jotain erityistä. Toisen kanssa jaoin elämäni pisimpään, mutten silti osaisi enää edes kahville kutsua. Ensimmäisestä kaipaan hymyn karetta, nauruaan ja hulluja tarinoita murtuneista luista. Ehkä olisikin taas aika kahvikupposen ja uuden tarinan, onhan edellisestä kerrasta jo aikaa.

Rehellisyyden nimissä sanottakoon myös, etten usko heidän kaipaavan minua yhtään sen enempää ja hyvä niin. Kaipaus ei aina soi kauniimpana, vaikka Alanko väittäisi mitä.

Kaipaatko?

Jos minä jotakin sinussa kaipaan

Luonnollisemman kosmetiikan jäljillä, osa 3

Nyt ei kyllä otsikkorunosuoni syki lainkaan, joten tuloksena oli jopa noinkin raflaava klikkiotsikko, että alta pois. Ensimmäinen postaus aiheesta löytyy tämän linkin takaa ja sitä seuranneet konjac sponge -ylistykset tästä klikkaamalla.

20180306_112023

Yksi kerrallaan ja pikkuhiljaa kylpyhuoneen hyllyihin ja kaappeihin on päätynyt luonnollisempaa kosmetiikkaa. Tähän mennessä on päästy jo siihen tilanteeseen, että kropan puhdistaminen kokonaisuudessa sujuu jo luonnollisella kosmetiikalla ja löysin lopulta jopa hyvän hiuksiin jätettävän, kuvassa näkyvän Urtekramin hoitoaineen paikallisesta terveyskaupasta myyjän opastuksella (samasta paikasta käyn aina myös hakemassa shampoopalani ja satunnaisia muita hölväilytuotteita).

Kuvassa näkyvistä tuotteista on tähän mennessä testaamatta enää Ben&Anna-deodorantti, joka odottaa sopivaa vapaapäivää testailun suorittamiseen. En jotenkaan tohtisi kokeilla sitä ihan ensimmäistä kertaa kahdeksantuntisena, asiakaspalvelun täyteisenä työpäivänä, JOS vaikka ei ihan tehoaisikaan kunnolla ekalla käyttökerralla… Myös Flow’n mustikkainen kasvosaippua odottaa vielä edellisen kasvosaippuapalan loppumista, että pääsisi käyttöön.

Mutta sitten jo kokeiltuihin! Orgaidin ja Laveran naamioita voin suositella erittäin vahvasti, tuosta Laveran pienestä nyssykästä kun riittää jopa kolmeen naamioon! Laveran meikitkin pysyvät yllättävän hyvin (mutta mun pohjustustuote on vielä aika tanakkaa, ei luonnollista kosmetiikkaa nähnyttäkään, joten se voi vaikuttaa asiaan) ja Madaran huulivoide ampaisi kyllä omaksi suosikikseni saman tien Hurraw’n tuotteiden ohi. Whamisan silmänympärysvoide nyt tekee sen minkä väsyneissä silmissäni vaan voi eli kosteuttaa niin kuin pitääkin – voi kunpa se poistaisi myös nuo tympeät, tummat renkaat pusseineen silmien alta, joihin ei tunnu tehoavan enää edes 10 tunnin yöunet.

Seuraavaksi hankintalistalla olisi hyvä vartalovoide, ripsiväri (ehkä Avril?) ja meikinpohjustusvoide (saa suositella kaikkia!). Niin ja uusi konjac sponge, kertoo kalenterini ensi viikolle.

ps. pitäisköhän taas jossain vaiheessa ruveta panostamaan enemmän kuvien laatuun…

 

Luonnollisemman kosmetiikan jäljillä, osa 3