Vapaapäivänä

Herään kuudelta ilman herätyskelloa ja mietin, että miksi on aina näin. Miksei ihminen nuku silloin kun saisi ja herääminen on hurjan vaikeaa juuri silloin, kun pitäisi herätä.

Täytän pyykinpesukoneen, syön, tiskaan kuivauskaapin täyteen ja hoen suatanan perkkeleen helevettiä heitellessäni ruoka-aineita roskikseen sitä mukaan, kun löydän niistä pieniä syöpäläisiä. Hei hei jauhot, riisit ja siemenet. Hei hei samalla kaikki vanhentuneet nonparellit ja elintarvikevärit. Heiluttelen imuria kaappien perukoille, irrotan hyllyjä puunaten, syynäten ja hölväten. Kuiva-ainekaappi jää puolilleen ja on niin kovin kaunis ja siisti, että tunnen outoa mielihyvää. Haluan siivota jokaisen asuntoni kaapin ja komeron, kantaa asunnostasi ulos kaiken turhan. Elämästänikin.

Huomaan saaneeni syvän haavan ja lisään ostoslistalle laastareita. Keitän kupin teetä ja syön aikaiseksi lounaaksi sipsipussin jämät. Kello on vasta yli kymmenen.

kollaasi

Tuijottelen kuukausi sitten hajonnutta imuriani, sitä rahanmenon huolta, kun pitäisi hankkia uusi vempele, kun ei jesari sittenkään pidä hajonnutta suulaketta paikallaan. Hetkellinen ymmärtäminen, että kai ny pelkkiä suulakkeitaki myyään. Kyllä myydään. Ostoslistalle suulake. Prisman hyllystä adaptoituva sellainen 9,95€. Koska halvalla ei saa hyvää, adaptoituva adaptoituu yhtä hyvin kuin USB-liitin kaiuttimen pistokkeeseen. Tungen lopulta putken väärinpäin adapteriin ja pääsen heiluttelemaan imuria. Mitä mie miehellä, osaan leikkiä insinööriä itsekin hymähdän vahva, itsenäinen nainen olotilassani.

Istun parvekkeen kynnyksellä villasukat jalassa, teekuppi kädessä. Tuijotan vuorotellen lasien takana jatkuvasti sakenevaa lumisadetta ja pientä, vielä niin sotkuista parvekettani. Haaveilen vihreistä asioista ja hei ehkä sittenkin pari narsissia, vaikkei tänä vuonna kukkia pitänytkään. Kevätkukat kai erikseen, ei yrtit vielä pärjää. Katossa on koukkuja ja päätän hankkia ensimmäistä kertaa amppelimansikan. Parvekkeen pohja tuntuu maton ja villasukan alla vielä niin kylmältä, että siirrän kesähuoneeni siivoamisen pääsiäisviikonloppuun.

Keitän kananmunia pinaattikeiton kaveriksi, vaikken ikinä laita niitä sopan sekaan. En vain tunnu pääsevän sisäänrakennetun ajatuksen ulkopuolelle, että niitä ei olisi pakko keittää. Syön yhden leivän päällä, kolmen kohtalo on päätyä jääkaappiin jäähdyttyään. Ehkä ensi kerralla en enää keitä niitä munia. Ehkä.

Tuntuu kuin olisin elänyt ja tehnyt jo kahden päivän edestä, vaikka viisarit näyttävät vasta kello viiden teetä. Tahtoisin tiskata keittokattilan ja muut, mutta sormen haava sykkii ikävästi laastarin alla.

Taidan vain keittää sen teen ja kirjoittaa.

6 thoughts on “Vapaapäivänä

  1. Taaskaan et näkynyt mun listallani! Onneks Bloglovin kerto et on uus postaus!

    Meiän kissa on keväässä jo. Se alottaa ruuan mouruamisen ennen seitsemää. Haluaa ulos, muttei mene kun on kylmä. Aiheuttaa mulle hampaiden kiristelyä. Talven pimeydessä se nukkuu kaikessa rauhassa pitkälle aamuun. Ei vingu ulos, vaan parkkeeraa takan lähelle. Tää välivaihe ennen kunnon kevättä on joka vuosi ihan mahdoton! 😅

    Minäkin haluan jo kevään!

    Liked by 3 people

    • Mitähän tää wordpress oikein takkuaa. Pitänee kohta alkaa mainostamaan instassa aina, kun on päivittänyt. 😀

      Haha, samaistun tein kissaan! Miekin jo niin haluisin sen lämpimän kevään, kun vielä pitää vaan tosiaan nojailla patteriin tai olla viltin alla teekupin kanssa, että tarkenee. Mut kyl se kevät sieltä tulee pian, ihan varmasti. ❤

      Liked by 3 people

  2. Pingback: Minimoiden – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s