Minimoiden

Muistatteko, kun joku aika sitten kirjoitin seuraavanlaisesti: Haluan siivota jokaisen asuntoni kaapin ja komeron, kantaa asunnostani ulos kaiken turhan. Elämästänikin.

Ei niin väliä, jos ette muista, siinä se kuitenkin lukee nyt uudelleen ja vielä tärkeämpää on se, että olen aloittanut. Käynyt läpi kaappeja ja hyllyjä, löytänyt t o d e l l a paljon sellaista, mitä en tarvitse, halua tai kaipaa. Kasannut pinoja eteiseen ja ottanut tavaksi aina ulos lähtiessäni viedä mukanani jotain roskiin, kierrätykseen tai alakerran aulaan ota tästä -lapun keralla. Liittynyt paikalliseen roskalavaryhmään vain odottaen inspiraatiota kuvata muutamiakin asioita noudettavaksi pois uloskantohintaan.

Törmännyt jumalattomiin kasoihin ikivanhoja kortteja ja kirjeitä, niitä sellaisia joissa toivotetaan hyvää joulua ja syntymäpäivää. Sellaisia, joissa lukee kahden henkilön nimi ja onnea uuteen kotiin, iloa ja onnellisuutta huokuvaan sellaiseen. Ei, ei tullut kodista sellainen, huokaan. Revin jokaisen kortin, jotka ovat geneerisen korttihyllyn tuotoksia, ilman mitään omaa lisäystä. Revin jokaisen kuoren rikkoen osoitetiedot ja tunnen heittäväni vuosien painolastia menemään. Siirrän sivuun kirjeet lukeakseni ne myöhemmin, kauniit kortit nostaakseni ne esiin ja sen yhden ison vuosien ja taas vuosien takaisen kortin, joka sai pieneksi mustaksi mytyksi muotoutuneen  sydämeni sykähtämään hieman nopeammin.

IMG_20180317_093250_740

Kaikessa hiljaisuudessa olen myös klikannut monen monta kaveria kadotukseen Facebookin listoilta. Tai siis “kaveria”. Ihmisiä, joita en ole nähnyt vuosiin, joiden kanssa en ole tekemisissä, joiden päivityksiin en reagoi tai he minun vähäisiini. Ihmisiä, joiden en oikeastaan halua elämästäni tietävän tai joiden elämä ei kiinnosta minua. Heitä, jotka kuuluvat sinne jonnekin kaukaisuuteen, toisiin elämäntilanteisiin ja ihmisiin. Ei minun piirini ole niin laajat, etteikö tärkeimmät lopulta mahtuisi alle 100 henkilöön. Haluaisin poistaa monta sellaistakin, joihin aina silloin tällöin törmään, mutten k e h t a a. Sosiaalinen paine tuntuu liian raskaalta, enkä halua löytää itseäni selittelemästä. Ehkä vielä jonain päivänä kehtaan, ilman selittelyjä.

Monta kertaa olen koittanut tarttua siihen kaikkein suurimpaan ja vaikeimpaan: vaatekasojen, -hyllyjen ja -rekkien setvimiseen. Omistan liikaa vaatteita. Liikaa vääränlaisia, epäsopivia, ihan kivoja, menettelee, ei tämä sovi minkään kanssa -vaatteita. Selviäisin helposti alle puolella omistamistani, sillä kuljen aina samoissa, mutten vain osaa aloittaa. En osaa päättää myydäkö, kierrättääkö*, lahjoittaako vai kenties kaikkia kolmea. Ja kyllä, pelkästään vaatteista heräävistä ajatuksista saattaa tulla ihan oma postauksensa, jos saan sen ikinä kirjoitettua – vaatealalla työskentelevälle kun tämä aihe on kovinkin r i s t i r i i t a i n e n käsitellä.

Luen inspiroituen minimalistien ja siihen pyrkivien blogeja ja mietin, että ei tämä kaikki tavara todellakaan tee minuakaan onnelliseksi. Suurin osa vain lojuu käyttämättömänä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. En tarvitse enää lisää tavaroita elämääni saadakseni siihen sisältöä vaan päinvastoin. Saan lisää sisältöä luopumalla turhasta. Niin tavarasta, Facebook kavereista, kuin mieltä turhaan kuormittavista asioistakin. Tiedän kuitenkin, että tulen aina tuntemaan nälkää ja janoa kauniisiin asioihin, viherkasveihin ja leikkokukkiin maljakossa. Tuikkiviin kynttilöihin tuikkukupeissaan ja ajattomiin, kauniisti laskeutuviin vaatteisiin. Tiedän, ettei minusta ole minimalistiksi sanan oikeassa merkityksessä, mutta voin aina p y r k i ä vähempään ja vähentämään.

Kaikkein vaikeinta on ollut aloittaa, mutta nyt se osuus on suoritettu.

 

*Ottaako muut vaateketjut vastaan vanhoja vaatteita uudelleen käyttöä varten kuin H&M? En halua tukea kyseistä ketjua enää millään muodolla, siksi kiinnostaisi. UFFiakaan ei kannata ehdottaa, sillä keltaiseen laatikkoon en aio pudottaa yhden yhtäkään pussillista.

4 thoughts on “Minimoiden

  1. Hmm, Tampereen seudulta löytyy semmoiset yksityiset kuin Leveteks ja Nextiili, jotka kierrättävät vaatteita: Leikkaavat matonkuteiksi, irrottavat ja myyvät käyttökelpoiset vetoketjut ja napit ja kaiken askarteluun kelpaavan, tekevät sisustustekstiileiksi, jnejne. Löytyiskö teiltä päin mitään samanmoista?

    Liked by 2 people

      • Koitin tuossa jo aiemmin googlailla, josko täällä meidän betonikaupungissa olisi jonkinlaista kierrätystoimintaa, mutten ainakaan löytänyt. Mutta jonkun pari vuotta vanhan uutisen bongasin, että Lindex & Kappahl myös keräisivät kierrätykseen vanhaa vaatetta (tiedä sitten, onko se sen parempi valinta kuin H&M:n keräyslaatikko :l ).

        Fida ei tullutkaan edes mieleeni ja kah, onhan täällä meiän kylällä yhteensä jopa 3 keräyspistettäkin! En tosin ole hirveämmin ehtinyt tutustua Fidan toimintaan, mutta ainakin äkkiseltää näyttäisi siltä, ettei se ainakaan syytäisi epätoivottua materiaa pitkin kehitysmaita.

        Like

  2. Pingback: Vaatemyyjän horinaa eettisyydestä ja vähän kaikesta muustakin – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s