Kolmen minuutin ikävä

Joka arkiaamu
kello 7.50
uuden naapurini koira
itkee, ikävöi, ulisee.

Kun kello lyö 7.53
se lopettaa.

Koiran ikävä kestää kolme minuuttia.
Miksei ihmisen voisi kestää yhtä vähän?

Kolmessa minuutissa käsittelisimme sen kaiken.
Päivät, viikot, vuodetkin.
Emme enää odottaisi,
jokainen hissin kolaus tai viestiääni
ei olisi toivon uusi kipinä.

Ikävä näkyy silmien takana ja uusina uurteina.
Ikä ei koverra kasvojamme, ikävä sen tekee.

Minä ikävöin Sinua, tietenkin
ja ajatuksissani pyyhkäisen poskeasi peukalollani.
Se on ilta-auringon lämmittämä,
eikä koskaan käteni koskettavissa.


Heräsin aamulla, kuuntelin Pulkkisen Henun uusia sanoja, hissin kolauksia ja naapurin koiraa. Päähäni tulvahti Kolmen minuutin ikävä ja tajusin, että minun pitäisi oikeasti kirjoittaa näin enemmän. Sinusta, jota ei varmasti olekaan tai sitten Sinä olet kaikki te yhteensä tai vain Sinä, aina vain Sinä, tietenkin.

2 thoughts on “Kolmen minuutin ikävä

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s