Vaatemyyjän horinaa eettisyydestä ja vähän kaikesta muustakin

Kaksi päivää sen jälkeen, kun olin kirjoittanut tämän postauksen ja pohtinut mitä tehdä ylijäämävaatteilleni, sain äidiltäni viestin WhatsAppissa. Siinä udeltiin, josko tahtoisin liittyä hänen ja tätini seuraan yhteiseen kirpparipaikkaan. No mutta sehän tuli kuin tilauksesta!

Hyökkäsin vaatehuoneeni kimppuun ja kasasin, kasasin ja kasasin. Lopputulemaksi tuli kaksi täyttä S-Kaupan kestokassillista (niitä semmosia muovisia, helevetin isoja) sekä iso muovikassillinen kenkiä ja laukkuja. Vaatteita, joita en ollut koskaan käyttänyt, koska olin ostanut ne käytettäväksi sitten joskus. Tulevaisuuden minälleni, joka ei koskaan saapuisi. Hieman epäsopivia vaatteita, jotka nyt vaan oli niiiiiin kivoja, että ne oli pakko ostaa. Mekkoja, jotka eivät koskaan näkisi juhlia minun päälläni ja narutoppeja, jotka eivät ikinä laskeutuisi päälläni niin kuin niiden kuuluisi. Viikkasin kasseihin saapumatta jäänyttä tulevaisuutta ja vaatteita, jotka olivat jo jääneet menneeseen.

En jättänyt yhtään sitku, mutku, ehkä, jos kuitenkin -vaatetta, joka kulki käsieni läpi. Jos vaate ei ollut vieläkään löytänyt tietään päälleni, ei se tulisi sitä tulevaisuudessakaan tekemään. Vielä osa hyllyistä jäi perkaamatta ajanpuutteen vuoksi, mutta ainahan sitä ehtii uusille kirppareille. Suunnittelimme jo, että kaikki mitä tällä kertaa jää käsiin, menee suoraan uuteen kirpparipaikkaan.

Olen jo aiemmin tehnyt päätöksiä sen suhteen, etten enää osta vaatteita vain siksi, että se on kiva. Sen on sovittava minulle ja kotoa on jo valmiiksi löydyttävä sille (useampi) pari, johon sen yhdistää. Vaatehuoneen purkaamisen yhteydessä tein myös päätöksen olla ostamatta enää yhtäkään vaatetta tulevaisuuden minälleni. Jos en voi vetää vaatetta päälleni heti, sekin saa jäädä kauppaan kaltaistensa luo. On esimerkiksi turhaa ostaa upeaa mekkoa vain siksi, että on sitten mekko valmiina juhliin, joita ei välttämättä ikinä tule.

20170603_144545
tämän mekon ostin viime vuonna, sillä on juhlittu jo kahdesti ja tullaan juhlimaan vielä erittäin useasti. lempimekkoni ostohetkestä aina siihen asti kunnes toinen meistä kuluu loppuun. ❤ mekko: uhana design

Se, että olen työskennellyt vaatealalla nelis viitisen vuotta on vaikuttanut minuun suuresti juurikin vaatteiden kuluttajana ja sen huomasi vaatevarastoistani. Monissa tuotteissa oli jopa hintalaput kiinni, enkä muistanut monen vaatteen olemassaoloa ollenkaan (sainkin monta uutta käyttövaatetta lisää ostamatta mitään!). Kuinka sairasta se oikein onkaan ja kuinka sairasta tarinaa se kertoo nykyajasta. Nykyään voin onneksi pyyhkiä osan syyllisyydestä otsaltani jo sillä, että ostan järkevämmin ja olen lopettanut pikamuotia, mikromallistoja ja huonoa laatua myyvien firmojen kassoilla asioinnin kokonaan (esimerkiksi H&M). Nykyään syynään vieläkin tarkemmin tuotteiden pesulaput valmistusmateriaaleineen. Kaipaan vaatekaappiini luonnonmateriaaleja ja elämää kestäviä tuotteita, en akryyliä tai saumoista kiertäviä puseroita. Ostan vain tarpeeseen, en mielihyvän vuoksi ja sen takia olen myös valmis maksamaan tuotteista enemmän.

Mutta kuinka eettinen voin sanoa olevani työskennellessäni vaatekaupassa? Sanoisin, että just niin eettinen kuin haluan olla. Jos millään ei olisi mitään väliä, voisin myydä tarpeetonta, huonoista materiaaleista tehty epäeettistä (kuinka eettinen uskot 9,90e maksavan puseron olevan, kun otat huomioon materiaalin, tuotantokustannukset ja siitä jäävän ompelijan palkan?) shaibaa halpaan hintaan ihmisille, jotka eivät sitä tarvitse. Onneksi minun ei tarvitse niin tehdä, en ehkä nukkuisi öisin senkään vertaa kuin nyt. Suurimmat haasteeni työssäni meinaan ovat hinnan perustelut, että miksi jokin maksaa, kun naapuriliikkeestä saa niin paljon edullisemmin samankaltaista. Joka päivä kerron materiaaleista (on ihanaa myydä mm. silkkiä, kashmiria, asetaattia, nahkaa ja villaa siinä perus polyesterin, viskoosin ja puuvillan sivussa), oikeasta huollosta (osaatko sinä huoltaa vaatteesi oikein?), oikeiden kaavojen käytöstä tuotteissamme ja siitä, miten erilainen samankaltaiseksi sanottu tuote oikeastaan on (polyesterissakin on eroja, tunnet sen jo vain koskettamalla edullisempaa ja kalliimpaa puseroa). Joka päivä etsin ihmisille juuri heille sopivat tuotteet, enkä tuputa samaa tarjouspuseroa kaikille miettimättä sitä, sopiiko se oikeastaan kenellekään, sekä perustelen valintani henkilökohtaisesti. En ole paikalla vain myymässä, vaan auttamassa rakentamaan sitä täydellistä vaatekaappia, jossa mikään vaate ei ole hutiostos, jokainen vaatekappale sopii yhteen ja on juuri sopiva asiakkaalle.

Koska en itse tahdo ostaa mitään tarpeetonta vaatekaappiini (tai kotiini ylipäätään), en myöskään tahdo sellaista myydä ja voin kevyin hartein sanoa olevani työssäni eettinen, mutta silti tulosta tehden. Ja kyllä, olen edelleen erittäin onnellinen työpaikassani ja nautin suuresti siitä työstä mitä saan tehdä. Mutta. Se kuuluisa mutta. Jos tulevaisuudessa tulee tilanne, että joudun paikastani luopumaan, niin en ole enää varma haluanko pysyä saman alan parissa. Nykyinen työnantajani on kouluttanut minut niin hyvin ja saanut tottumaan hyvään niin lyhyessä ajassa, että kun nyt tiedän paremmasta, en usko voivani palata entisen malliseen työhön, jossa myydään vain rahan takii. Toki myös toivon, ettei minun sellaiseen enää tarvitse palatakaan.

neulomo
yksi suosikkipaidoistani ja olen varma, että jokainen jonka kanssa olen kotikaupunnissani hengaillut viimeisen vuoden aikana on nähnyt sen päälläni niin usein, että kyllästyttää. ja se on kuulkaa voi voi, sillä tämä paita lähtee päältäni vain kulumalla. paita: neulomo

Vaikka kuinka suu vaahdossa kerron hyvin toimivasta vaatekaapista töissä, on oman vaatekaappini huoltamisessa kuitenkin myös vielä parantamisen varaa ja olenkin aloittanut karsimisen lisäksi myös pitkäjänteisyyttä vaativan projektin. Ne tuotteet jotka henkareille ja hyllyille jäivät, ovat nyt näytön paikan edessä sen suhteen, että löytävätkö ne päälleni vielä uudelleen. Laitoin mustien, täysien henkareideni sekaan yhden tyhjän valkean. Kaikki käytössä olleet ja pesusta palanneet päätyvät henkarin vasemmalle puolelle, joten oikealla näkyvät käyttämättömät. Kaikki ne, jotka ovat jääneet oikealle puolelle vuoden päästä (juhlamekkoja lukuunottamatta, sillä ei joka vuosi ole esim. pitkää iltamekkoa vaativaa juhlaa) saavat luonnollisesti poistua tilaa viemästä. En myöskään halua, että yksikään vaatekappaleeni enää koskaan haisee kaapille, eli haluan jokaisen tuotteen aktiiviseen käyttöön. Haluan omistaa vain suosikkivaatteita silläkin uhalla, että kuulen jatkuvasti edelleen niitä kommentteja onko sulla taas samat vaatteet!? Kyllä, koska omistan pesukoneen.

Phuuuuuuuuuuuuuuuh. Ette arvaa kuinka monta kertaa aloitin tästä aiheesta kirjoittamisen ja kuinka monta kertaa annoin deleten laulaa ja poistin kaiken. Ette myöskään arvaa, kuinka vaikeaa oli laittaa kuvia itsestään tai edes löytää sellaisia, joissa keekoilen sattumalta juuri lempivaatteissani. Aihe on itselleni erittäin vaikea käsitellä, miettiä, pohtia ja pureskella, sillä kun toiseen suuntaa kumartaa niin auttamattomasti toiseen pyllistää. Rahaa on ansaittava ja saatava elämiseen, eikä myyntityö aina ole sitä eettisintä, josta sen voi saada. Tärkeintä kuitenkin on (ainakin itselleni), että joka ilta tietää tehneensä oikein, myyneensä oikein, sopivaa ja tarpeellista. En usko, että tässäkään aiheessa on sitä täysin kultaista vihreää keskitietä. Jotta talous pyörisi, niin ihmisen tulee kuluttaa, mutta tosiaan, ihminen voi itse päättää mihin rahansa laittaa, kuinka eettisesti tahtoo elää ja mitä firmoja tukea.

Kuinka paljon sinä mietit sitä mistä vaatteesi tulevat, kuka ne valmistaa ja mistä materiaalista sekä saako tekijä oikeasti tekemästään työstä kunnollisen korvauksen?

19 thoughts on “Vaatemyyjän horinaa eettisyydestä ja vähän kaikesta muustakin

  1. Toi “onko sulla taas samat vaatteet” sai mut vähän naurahtamaan. Koska mulla pyörii ne samat lempparit (kuten kai monella). Ja sit sama lakanoissa/pyyhkeissä. Mietin välillä, että kun netissä vilahtaa kuvassa joku, niin miettiikö ne et aina sillä on samat lakanat. Vaikka totuus on se, että MEIL ON PESUKONE. Ja usein ne on ne 2-3 mitkä vuorottelee jatkuvasti. Ja meillä kun on sänkyjä 5 (meidän, lasten ja pari vieras) niin vaikka niitä lakanoita tosiaan on! Niin samat niissä vuorottelee. Mut on ne puhtaat! 😂

    Liked by 1 person

    • Haha, sama fiilis! Miult yks tyyppi, jota harvemmin siis tapaan, kysy kerran, että onko mulla vaan toi yks paita, kun sattui jotenkin aina olemaan se päällä nähdessämme. Ja siis kuinka ihmeellistä se muka on oikeasti käyttää samoja asioita (oli ne sitten vaatteita tai lakanoita) useasti, kun ne tosiaan PESTÄÄN välillä. 😀

      Liked by 1 person

  2. Mulle ei tuis kyllä ikinä mieleenkään kysellä onko jollain aina päällä/kuvissa samat vaatteet, koska en usko että ees noteeraisin moista asiaa 😂 Ite oon ollu koulussa tänä vuonna ehkä 90% päivistä samassa kolitsimekossa, joka on maailman kivoin päällä. Aattelin mennä ostaan toisen samanmoisen, et on si mitä pukee ku toinen on pesussa! Mut niin, hämmennyn usein tosta et ihmiset (blogien perusteella) miettii muiden pukeutumista (tai lakanoita tms). Onneks omassa kaveripiirissä ketään ei semmonen kiinnosta, tai ei oo ainakaan kantautunu omiin korviini. ❤

    Liked by 2 people

    • Ostin kerran kans yhdet housut tuplana, kun oli niin hyvät jalassa. Käytin molemmat puhki ajan kanssa, että eikun kollarimekkoa hakemaan vaan kans, suosikkien kohdalla se kannattaa. ❤

      Pukeutuminen on semmonen asia, mihin kiinnitän huomaamattani huomiota aina, ihan vaan jo työnkin puolesta, mut eipä minuuka lopulta kiinnosta, onko jollain jatkuvasti samat vaatteet päällä, enkä myöskään kommentoi siitä, kun itekii ain vaa luuhaan niissä samoissa (varsinain pukeutumisen ammattilainen :’D). Parempi se niin on, että löydetään ne omat suosikkivaatteet mitkä näyttää omalta itseltään ja käytetään loppuun, ku että jatkuvast pitäs olla hankkimassa uusia.

      Like

      • Te ootte min vaatekauppakuplani ihanan raikkaita tuulettajia siinä mielessä, että jotkut ei vaan ole yhtään kiinnostuneita vaatteista, kun ite möyhii ja miettii niitä joka päivä tahtomattaankin. :’D ❤

        Liked by 2 people

  3. Mie oon se stereotypinen himohamstraaja vaatteiden suhteen. Ostan huonoa laatua ja paljon! Olen nyt saanut hillittyä itseäni niin, että ylipäätään kävelen kaupasta ulos ihan ostamatta mitään. Jossain vaiheessa sekin tuntui vaikealta 😀

    Liked by 1 person

  4. Mietin nykyään enenevissä määrin. Inhoan akryyli- ja muita tekokuituja, tosin joihinkin vaatteisiin tarvitsee sitä tekokuituakin. Ostan vaatteet melkein aina kirpparilta ja rikas nainen jos oisin ostaisin uutena pelkästään niiltä eettisiltä merkeiltä, kun ne on nykyään niin kauniitakin. Oon himoinnut esimerkiksi TAUKO:n vaatteita jo vuoden päivät. Vaatteita ei tarvitse olla paljon, kun niitä voi yhdistellä.

    Persoonallisuus ja se että vaate näyttää ja tuntuu omalta on niitä tärkeimpiä asioita. Henkkamaukkaakin löytyy toki kaapista, mutta ne on monen vuoden vanhoja retkuja jo, toppeja ja sen sellaista. Teen usein vaatekaapin inventaarioita ja kolme random-ihmistä on jo roskalavan kautta saanut vaatteita, jotka ei enää tunnu omilta. Kihisin, kun yksi hakija sanoi, että otti kaikki vaatteet vain yksien merkkifarkkujen takia. Toivottavasti laittoi eteenpäin eikä roskiin. 🙂

    P.s. Kauniita vaatteita sulla.

    Liked by 1 person

    • Se on totta, että jotkut vaatteet myös tarvitsee tekokuituja pysyäkseen ryhdikkäänä ja paremmin muodossaan! Ja pakko myöntää, että yks mun suosikkivaatteistani on 100% polyesteriä, mut koska se on laadukas, niin siitä ei kierrä saumat eikä se hiosta. Parasta siinä on kuitenkin se, että sen voi heittää suoraan pyykkinarulta päälle ilman silittämistä – jos meinaan jotain inhoan niin vaatteiden silittämistä!! 😀 (ihmisiä ja eläimiä sitten taas silittelen mielelläni :’D)

      “Vaatteita ei tarvitse olla paljon, kun niitä voi yhdistellä.” NIMENOMAAN TÄMÄ, oot asian ytimessä! 🙂 ❤ Sen takia just kannattaa aina miettiä uutta mahdollista vaatetta hankkiessa, että sopiiko se niihin, mitä on jo valmiiksi kotona. Ja se on todella tärkeetä, että vaate tuntuu omalta ja on oman näköinen, muuten se jää vaan käyttämättä ja on turha hankinta.

      Ja kiitos. ❤ Tuohon mekkoon säästin kuukausia ja paidan löysin alennuksesta ihan pilkkahintaan! 🙂

      Like

  5. Tosi mielenkiintoinen postaus! Ymmärrän täysin ton dilemman – itse aloitin juuri uuden työn iiiison kansainvälisen kosmetiikkaverkkokaupan palveluksessa ja yhtälaillahan mekin haluamme, että ihmiset ostavat. Yrityksellä on kuitenkin myös hyvä ekologiset ja eettiset arvot ja meillä on tosi iso valikoima vegaanista ja luonnonkosmetiikkaa, joten sinänsä en näe tässä ongelmaa. Muuthan kuitenkin ostavat mitä ostavat huolimatta siitä missä mä olen töissä, ja mä en itse edes työskentele myynnin parissa, joten mun työllä ei ole vaikutusta ihmisten ostokäyttäytymiseen. Mutta välillä mua jotenkin ahdistaa se, että kun itse miettii niin paljon näitä ekologisuus- ja kulutusasioita, ja sit niin moni ihminen taas ei mieti. En oikeastaan osaa nyt ihan sanoa mitä tarkoitan sillä, ehkä jotenkin sitä että välillä miettii onko nämä omat teot vain kärpäsen kakka. 😀

    Liked by 1 person

    • Ymmärrän mitä haet takaa, mut pitää vaan uskoa, että nää meiän pienet kärpäskakkateot kasvaa yhteisinä tekoina isommiksi. Vaikka kyllä sitä välillä todellakin tuntee turhuutta siinä, että ite pohtii ja miettii materiaaleja ja tuotteiden ekologisuutta ja omaa eettisyyttään, kun samaan aikaan miljoonat muut kantavat roinaa kaupasta kassikaupalla ja nakkelevat muoviroskaa tienpientareet täyteen sen kummempia ajattelematta.

      Hyvin usein miettii sitä, et mitä tässä maailmassa pitäisi OIKEASTI tapahtua, että kaikki ihmiset heräisivät siihen, että tämä tosiaan on se ainut maapallo mikä meillä on käytössämme, toista ei ole tulossa ja me ollaan omilla toimillamme pilaamassa tätä elinkelvottomaksi eläimille (monet jo syösty sukupuuttoon) ja meille itsellemme. Kuinka syvällä kieltäytymyksessä suuri osa ihmisistä elää vai eikö vain halua muuttaa omia toimintapojaan?

      Like

  6. Pingback: Mekko – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s