Kun tolvana uudet pyörän renkaat osti

Oi ja voi, eräänä päivänä töistä päästessäni takarenkaani oli aivan lytyssä. Pistin pumpaten sen täyteen ilmaa (pumppu kulkee aina mukana, sillä eturenkaani on vanhuuttaan vuotanut hiljalleen jo pari vuotta) ja toivoin parasta. Postin pihaan päästessäni tiesin voivani kaiken toivon heittää, sillä matkan aikana oli ilmaa karannut lähes puolet. Uusi pumppaus ja kotiin, jossa päätin vielä päivän mennä pumppaa-polje-pumppaa-metodilla ja hoitaa molemmat renkaat sisä- ja ulkokumeineen kuntoon tulevien vapaapäivien aikana.

Ensimmäinen suunnitelma oli viedä pyörä liikkeeseen, ostaa sisäkumit, ulkokumit ja maksaa tehdystä vaihtotyöstä. Toinen suunnitelma oli ostaa sisäkumit, ulkokumit ja tehdä vaihtotyö yhteistyönä isän kanssa. Tässä kohtaa kaikki osoittavat avuliaasti ensimmäistä kohtaa, mutta ei, eeehei, minä tuota toista suunnitelmaa toteuttamaan.

Kuten jokainen rupeama nykyaikana, tämäkin aloitettiin googlaamalla. Tokmannista löytyy ulkokumit, mutta Hong Kongista sisä- että ulkokumit. Hong Kong it is then, kesämekko päälle ja menoksi, mutta joooos nyt kuitenkin ensin koittaisi selvittää oikean koon. Kun oikea tuumakoko, leveys ja ties mitkä ovat hallussa, on sopivaa pumpata rengas täyteen ja polkaista hiki päässä Honkkariin vain todetakseen myyjän avustuksella, että onhan täällä sisäkumeja, mutta ei täällä ole ulkokumeja sinun koossa. Hahhah, no eipä tietenkään, minäpä siirrän itseni, sisäkumini ja hikisen olemukseni puutarhapuolelle ja hivelen lommoutunutta sieluani ostamalla parvekkeelle tupsulaventelin.

Taas uusi takakumin pumppaus, pieni detour lähes naapuritalossa asuvan mummoni kautta takaisin kotiin, jossa puran tupsulaventelin kassista ja lähden polkemaan kohti Tokmannia ulkorenkaita hakemaan. Tai no siis, alaovelle päästyäni huomaan aurinkoisen ilman taittuneen yllättäväksi vesisateeksi. No eihän siinä, sateenvarjo matkaan vain mukaan ja eikun taas pumppaamaan ilmaa renkaaseen. Poljen parisensataa metriä, kunnes tuulenpuuska nostaa mekonhelmani korviin ja koska toisessa kädessä on sateenvarjo ja toisella koitan epätoivoisesti ohjata, on tarjolla hieman liian pitkään kestävä marilynhetki, kunnes saan itseni kasattua pysähtymiskuntoon. Päätän taluttaa sen aikaa, kun sadetta kestää ja olla vähemmän nirso sen suhteen, millaisen sadetakin haluan.

IMG_20180515_204633_074

Tokmannilla pyörin kuin puolukka perseessä etsiessäni pyöränrenkaita ja kun lopulta löydän ne, päädyn tuskaisena kaivelemaan jonkinlaista rengaslaaria. Toisella puolella laaria tonkii mies, joka pahoittelee jo valmiiksi, jos sattuu huitaisemaan minua renkaalla naamaan kaivaessaan. Toteamme lopulta etsivämme samaa kokoa, joka tuntuu mystisesti kadonneen maailmasta ja matka Honkkariin oli hänelläkin jo takana. Päädymme kollektiivisesti molemmat ottamaan hitusen isommat kumit, koska hän luottavaisesti toteaa niiden kyllä kelpaavan ja hymyilee leveästi. Hetken aikaa mietin, että näinkö ihmiset sattumalta toisiaan tapaavat, mutta koska minulla on tässä projekti meneillään, pyyhkäisen epämääräiset miehet mielestäni. Menen sen sijaan tonkimaan jäätelöallasta vain todetakseni sen tarjoavan enää pelkkiä Mariannepuikkoja, yyh, joten suuntaan kassalle. Sama mies vaihtaa toiselta kassalta eteeni tarjoten paikkaansa, mutta huiskautan kättäni et mee kuule vaa jäätelön raikasta tuntua suussani kaivaten ja hulavanteen kokoisia renkaita käsistäni roikottaen.

Pumppaan taas kumin täyteen ilmaa, tasapainottelen renkaat jotenkin käsiini, esittelen marilyntaitoni remonttimiehille sopivaa kantotapaa kokeillessani ja haluan vajota maan alle. Polkaisen porukoiden tykö ja rupeamme vaihtohommiin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun vaihdamme renkaita jeesuksen vanhaan pyörääni, joten se menee joten kuten rutiinilla. Paitsi mutta että joo ei mene. Jostain syystä vaihteet eivät vain mene enää linjaansa, vaikka rassaamme niitä kerta toisensa jälkeen. Lopulta olemme niin sekaisin pienten osien järjestyksestä, että päätämme projektin lauseeseen tee se itse ja anna ammattilaisen hoitaa loput.

Kuuden tunnin sykkimisen jälkeen minulla oli käsissäni spinningpyörä. Vaihteet ovat pienimmällä mahdollisella, joten joudun polkemaan kuin hullu päästäkseni eteenpäin, mutta samalla polkeminen nopeasti mihinkään pääsemiseksi on turha toivo, sillä maksiminopeus välineellä on tällä hetkellä 10km/h. Jatkuvasti polkimia tikuttaessa myös mekko nousee koko ajan kohti haaroväliä, joten voin sanoa olleeni erittäin ihastuttava näky polkiessani lopulta kotiin hikisenä, lievästi vittuuntuneena ja erittäin vilauttelevana hahmona. Seuraavana projektina olisi polkea pyörä jokeen huoltoon, mutten ole siihen vielä tarpeeksi vahva henkisesti.

Tarinan opetus: seuraavalla kerralla vien pyörän suoraan huoltoon ostan uuden pyörän.

Lue myös:
Kun tolvana peikonlehden osti

15 thoughts on “Kun tolvana uudet pyörän renkaat osti

  1. Pingback: Puhutaan rahasta, osa 2 – astu harhaan

  2. Pingback: Kuka sanoi, että elämän… – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s