Mekko

Kaiken sen vaatehankintojen eettisyydestä paasamisen ja tarpeeseen perustuvista ostoksista jauhamisen jälkeen tulen nyt tänne, kuin mikäkin pieni juorukello kertomaan, että minäpä kuulkaas ostin mekon. Nii-i, uuden mekon, jolle ei ollut minkäänlaista tarpeeseen perustuvaa syytä kantaa sitä kassan kautta ulos ja tuoda omaan kotiin. Tuossa se nyt kuitenkin henkarissa roikkuu pilkaten kaikkia periaatteitani.

Kaikki ne vähät tänä vuonna ostamani vaatteet ovat olleet puhtaasti työvaatteita, jotka olen ostanut töissä käytettäväksi (koska sesongin mukainen pukeutuminen). Tätä mekkoa ennen poikkeuksena on olleet vain yhdet mustat housut, jotka ostin rikkoutuneiden tilalle (vetoketju hajosi ja kun olin muutaman päivän ollut niillä töissä peläten joka askeleella vetoketjun ratkeavan auki, päätin ostaa uudet tilalle). En vain ole kokenut tarvitsevani uusia vaatteita vapaa-ajalla käytettäväksi. Tässä päivänä eräänä päätimme kuitenkin käydä esimieheni kanssa tekemässä kilpailijakierroksen ja sen kierroksen aikana iskin silmäni jo kaukaa erään mekon kuosiin, koska siinä oli lempilintujani – pääskysiä! Mekkoa oli enää kaksi kappaletta jäljellä, toinen kokoani. Jätin mekon rekkiin, mutten saanut sitä mielestäni. Palasin työajan päätyttyä paikalle ja päätin sovittaa. Kuulin päässäni Ace Venturan huutavan jotakin hansikkaasta, kun mekko solahti päälleni.

20180620_204642

Siinä sitä sitten oltiin sovituskopissa housut nilkoissa (älkää oikeesti sovitelko mekkoja housut jalassa tai nilkoissa, ottakee ne kunnolla pois :’D), täydellisesti istuvassa mekossa, jossa on juuri oikeanlainen lintukuosi. Järkeviin päätöksiin pyrkivä minäni huuteli, että vie takas rekkiin vaan. Kauniista asioista pitävä puoleni kirkui ostamaan. Nappasin kuvan ryhmächattiin, että joo vai ei.  Kollektiivinen vastaus oli kyllä joo yes. Vielä vähän puntaroin. Kysyin itseltäni, että jos en nyt osta, niin jääkö harmittamaan, jos tämä onkin mennyt, jos tätä myöhemmin tulisinkin hakemaan? Usein vastaus tuohon on ei, kun nykyään mietin minkä tahansa uuden asian hankkimista, mutta tällä kertaa vastaus oli kyllä. Tämä mekko on minun mekkoni. Vedin housut takaisin ylös ja kannoin uuden jokapaikanmekkoni kassan kautta kotiin. Tai no, käytiin ensin yhdessä elokuvissa katsomassa uusin Jurassic-elokuva, mutta sitten tultiin kotiin.

Kyä kai sitä voi kerran puoleen vuoteen hullutella. Juorukello kuittaa.

9 thoughts on “Mekko

  1. Joo, kyllä se sillon pitää ostaa, ku joskus harvoin tulee se olo, että kaduttaa, jos ei tätä osta.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s