Kodista

IMG_20180416_141127_497

Kun aikanaan ostimme entisen avopuolisoni kanssa tämän asunnon, saimme sen pilkkahintaan, koska tiedossa olisi putkiremontti parin vuoden sisään. Sittemmin avopuoliso on jo ehtinyt muuttaa pois ja minäkin asua tässä yksinään sen muutamankin vuoden, eikä putkiremonttia ole kuulunut. Kun tähän aikanaan yksin jäin päätin, että kunhan se remontti tulee ja menee, myyn tämän liian suuren asunnon ja muutan pois. Taisin täälläkin eräässä postauksessa dramaattisesti todeta, että jos vielä tässä samalla sohvalla viiden vuoden päästä istun, niin narun jatkoksi voin itseni laittaa.

Sitten tuli se päivä, jolloin ilmoitettiin putkiremontin ajaksi kuluvan vuoden syksy. Samaan aikaan innostuin ja samaan aikaan sydämeni läikähti inasen kauhuissaan, koska semmonenhan maksaa ihan svidusti liikaa asunnonomistajalle. Pääasia kuitenkin oli, että pääsisin vihdoin myymään tämän asunnon, ehkä jo ensi vuoden alusta.

Sitten tuli se päivä, kun pitkittyneeseen remonttihiljaisuuteen vastattiin ja sain kuulla putkiremontin siirtyvän taas edelleen ainakin ensi vuodelle. Suljin silmäni, nielaisin ja olin jo älähtämässä ääneen, kunnes… Ei sillä ollutkaan enää niin väliä.

Eräänä kesäpäivänä istuin parvekkeellani kuuntelemassa pääskysiä ja mietin, että mitä jos uudessa kodissa en kuulisikaan niitä. Yhtenä päivänä siivosin pitkään siivottomana olleen ‘työhuoneen’ ja pohdin sen uudelleen sisustamista kaikessa puhtaudessaan, kuin varkain, kunnes muistin ettei siinä kai ole järkeä, jos kerran aion muuttaa pois. Silti idea jäi elämään. Monina päivinä olen seuraillut valon ja varjon leikkiä seinillä, muistuttanut itseäni kuinka olen aina rakastanut tämän asunnon valoisuutta. Miten kaikki kasvini kukoistavat tämän kaiken valon äärellä.

En tiedä onko se kesä vai vilkkaana vellonut muuttoliikenne, mutta talokin on hiljentynyt. Sekin on saanut minut miettimään muuttoa, siirtämään sitä kuin putkiremonttia konsanaan. Olen muistuttanut itseäni tosiasioilla, kysellyt että minne menisin, kun ei sitä unelmataloa ole vielä löytynyt. Että tässähän on kuitenkin ihan hyvä odotella, katsella, elää. Lähellä kaikkea ja kaikkia, aivan metsän vieressä, kaupungin suurimman sykkeen ulottumattomissa.

Putkiremontti tulee, kun on tullakseen ja siinä ajassa voin opetella rakastamaan tätä asuntoa uudestaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s