Viimeisin

Viimeisin viesti

Viimeisin tekstiviesti kirjastosta, että varaamani teos Lemmikki on saapunut.
Viimeisin WhatsApp toivottaa hyvää yötä.
Viimeisin Messenger on meemi.

Viimeisin ruoka

Aamupala eli vegaaninen riisipiirakka epävegaanisilla päällysteillä, appelsiini, kuppi teetä ja sinkkitabletti.

Viimeisin itku

Olen tainnut itkeä töräyttää kunnolla kevättalvella, kun kaikki oli niin saakelin vaikeaa. Kesällä pudottelin vain pieniä sieviä kyyneleitä ilman sen suurempia itkunäytöksiä räkä poskella. Syksyllä olen lähinnä ollut vittuuntunut, väsynyt ja ahdistunut kuivunein kyynelkanavin.

Viimeisin nauru

No kun se fakta taitaa edelleen olla, etten oikein osaa vieläkään kunnolla nauraa ääneen sen vuoksi, mitä tapahtui silloin nuorena parikymppisenä ja kehostani katosi nauru. Ääneen olen tyrskähtänyt viimeeksi kai Rick and Mortylle ja sille tarinalle koirasta, joka ahdistuessaan aina näykkäisee samaa ihmistä takapuolesta.

Viimeisin hermostuminen

Appelsiinille tässä aamusella, kun ei siitä suatanan hetelmästä meinannut taas lähteä kuori irti. Leikkasin sitten sen veitsellä siivuiksi ja söin mielenosoituksellisesti keittiön työtason ääressä seisten ja sotkien.

Viimeisin ostos

Kaksi mehevän rasvaista donitsia jälkiruokatuliaisiksi.

Viimeisin muutos sisustuksessa

Kyllä se mahtoi viime viikolla repäisty suursiivouksen tapainen ollut, kun vaihdoin siinä sivussa sohvatyynynpäällisetkin taas pitkästä aikaa eri kuosisiin.

Viimeisin lukemani blogiteksti

Teksti siitä, mitä Pöpelikössä opittiin opintovapaalla.

Viimeisin suunnitelma

Antaa mahdollisuus. Ehkä eniten kai itselleen.

 

Idea ja kaava postaukseen törkeästi varastettu lainattu Itse Minna Mänttäriltä.

Valokuvaamisesta

Miekin joskus kuvasin, sillee niinku koko ajan, aina kamera mukana.
Mikä kamera sulla oli?
On se mulla vielä, se on se… olympuksen se.. eepeeäm joku, oota mie haen sen.
Tää! Mulla on kans tää, mustana, vieläkin hyvä, mut käytän harvemmin enää.
Miekin tykkäsin, kun mahtui kivasti laukkuun.
Mikset sie enää kuvaa?

Hyvä kysymys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myöhemmin kannattelen kameraa kädessäni, miltä tämä nyt oikein tuntuikaan tämä entinen kädenjatke. Sen painoa laukussa, sen suuntaamista kohti milloin mitäkin. Sitä kun sai tallennettua jotain puhdasta ja kaunista talteen muisteltavaksi ja katseltavaksi myöhemmin.

Lataan kameran akun, liitän sen kiinni koneeseen ja hyppään mukaan kuvavirtaan. Kesäreissuja, juhlia, kukkia, jouluja ja mökkimaisemia scrollaantuu ohitse. Poistan jokaisen kuvan jossa näkyy erään typerä virnistys, se saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Tuijotan pitkään jokaista kuvaa, jossa veljenpoika on vielä niin pieni ettei osaa muuta kuin itkeä ja nauraa, kun tutti näyttää peittävän puoli päätä. Kaksi vuotta sitten kuvaaminen on lakannut kuin seinään. En löydä sisältäni selitystä sen syyhyn.

Aamulla kamera on edelleen sohvapöydällä. Nostan sen välillä käteeni ja vain katselen sitä. En tohdi painaa käynnistysnappulaa tai poistaa linssinsuojusta, en vielä. Mutta ehkä taas pian. Myönnän, että se ajatus saa minut taas hymyilemään.