2019 mielessäin

“Odotan tältä jo vimmaisesti kuluvalta vuodelta lisää rohkeutta, itsevarmuutta ja oman itsensä ulkoiluttamista. Sitä, että pääsisin taas siihen ajatukseen kiinni, että yksinkin voi mennä ja tehdä – myös omassa kotikaupungissa. Menemistä, tulemista ja olemista. Keikkoja ja konserttisaleja, hämyisiä elokuvateattereita ja kahviloita. Simpsoneita ja litroittain teetä, ystäviä, mielenterveyttä ja sitä, mitä Kalle Laitelakin.”

Sanoi allekirjoittanut tammikuussa juuri alkaneesta vuodesta 2018.

Kulunut vuosi on ollut… aikamoinen, mutta silti aika tavanomainen. En tiedä olinko sen rohkeampi tai itsevarmempi kuin ennen tai veinkö itseäni kodin ulkopuolelle tarpeeksi – yksin tai yhdessä. Ehkä tai ehkä en, en tiedä. Tuskinpa.

Kävin muutamille keikoilla ja vein itseni taas tuulettumaan Helsinkiin Sidewaysiin ja vielä uudemman kerran ihan muuten vaan yhdeksi yöksi syksyyn sijoittuneella kesälomallani. Viime vuosina olen antanut itselleni luvan pitää Helsingistä hieman enemmän ja vierailinkin siellä melko ahkerasti kesän ja syksyn mittaan. Elokuvissa taisin käydä kerran katsomassa dinosauruksia ja Chris Prattia. Kahviloissa kävin tänä vuonna useammin jonkun kanssa kuin yksin, mutta yksinkin oli pitkästä aikaa hyvä – jopa omassa kotikaupunnissa. Simpsoneita lakkasin jossain vaiheessa katsomasta, (identiteettini horjuu!), mutta teen juominen jatkui samaan tahtiin – vaikkakin vihreä tee on vaihtunut useimmiten erilaisiin yrttihaudukkeisiin. Ystäviä näin hävettävän vähän ja myönnän sen olleen täysin omaa syytäni. Mieli on ollut vuoden loppua kohden erittäin tyyni ja kevyt, kuin kaikkia luonnonlakeja uhmatakseen. Mutta mitä tohtisin odottaa ensi vuodelta?

received_10214769208916467

Parannan ainakin tapani sen suhteen, että yritän nähdä ystäviä ja tovereita useammin. Tiedän, että tänä vuonna usea tapaaminen jäi työkiireiden ja väsymyksen jalkoihin, mutta ehkä ensi vuonna osaan järjestää aikani paremmin ja annan aikaa heille, jotka sitä ansaitsevat. Lupaan yritän myös oppia sanomaan useammin ei ja sanomaan suoraan, jos jonkun seura tai yhteydenotot eivät mieltäni lämmitä. Opettelen siis vetämään tarkempia rajoja. Yritän myös olla olematta se, joka aina aina joustaa. Y R I T Ä N myös raivata kalenterista tilaa kirjoittamiselle joka viikko, sillä taitoni tuntuvat olevan aivan ruosteessa ja sanavarastoni vallan ehtynyt, kun en ole päässyt leikkimään sanoilla aikapäiviin. Olen myös vakaasti päättänyt aloittaa taas oikealla kameralla kuvaamisen, vaikken siinä niin taitava olekaan. Tahtoisin myös päästä käymään jossakin uudessa kaupungissa, jossa en ole aiemmin vieraillut tai jossa olen käynyt viimeksi lapsona. Ja tietysti nuo samat keikkakokemukset ja kahvilahetket olisi toivottavia myös tulevana vuonna 2019.

Niin ja mitä siihen Kalle Laitelaan tulee, niin hienot naiset eivät kerro, vaikka olisivatkin saaneet niitä kaikkia kolmea.

Onnea ja menestystä vuoteen 2019 juuri sinulle! ❤

3 thoughts on “2019 mielessäin

  1. ❤ Ilolla olen seurannut vuottasi. Pystyn samaistumaan hyvin sanavaraston hupenemiseen ja kielellä leikkimisen vaikeuteen. Tämä uusi tyylini kirjoittaa tuntuu varsin vieraalta, mutta tämän hetkiseen elämäntilanteeseen parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Ehkäpä alan pöytälaatikko runoilijaksi!

    Ihanaa vuotta sinulle ja innolla odotan tämän vuoden juttuja!

    Liked by 1 person

  2. Ihanaa, että olet matkassa mukana pysynyt männävuosina! ❤ Koitan parhaani mukaan pitää mielenkiintoa yllä vielä tänä ja tulevinakin vuosina.

    Pöytälaatikkorunoilu on a i n a erittäin hyvä idea. 🙂

    Like

  3. Pingback: 2020 mielessäin – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s