Putkiremontin vuosi: Ensimmäinen evakko on ohi

Ja niin on helmikuu soljunut yli puolen välin.

Kolme viikkoa kestänyt evakko on ohitse ja se meni t o d e l l a nopeasti – eikä vain minun mielestäni, vaan kaikkien muidenkin jotka asiasta tiesivät. Pääasiassa kai siitä syystä omalla kohdallani, että olin jatkuvasti töissä yksittäisillä, satunnaisesti ripotelluin vapaapäivin höystettynä. Ei oikein ollut väliä mikä päivä huominen oli, työpäivä se oli kuitenkin ja yht’äkkiä olikin huomisen sijaan ensi viikko ja puolet helmikuusta mennyt. Oli aika pakata kassit, reput sekä pussit ja palata kotiin.

Täällä sitä nyt sitten ollaan kuuntelemassa yleisen remontin ääniä, kun talon kaksi muuta linjaa on vielä sukittamatta – kello kahdeksan herätys on taattu maaliskuun(kin) ajan ja sitten onkin jo toisen evakon aika. Kuulostaa rentouttavalta eikö? Noh, ainakin tunnelmaa keventää rappukäytävässä vastaantulevat vessanpöntöt joka kerroksessa eri värisillä kansilla varustettuina.

20190131_200715
oma pönttöni taisi olla liian synkkäkantinen rappuun, joten se jäi ammeeseen kylpemään.

Opin evakon aikana paljon siitä mitä ihminen oikeastaan tarvitsee mukaansa lähtiessään omasta kotoaan pois. Tai oikeastaan kuinka vähän, mutta tästä lisää sitten joskus. Opin myös etten oikeastaan osaa enää kirjoittaa muiden seurassa ollessa, olen liian tottunyt yksinelooni muutaman yksin asutun vuoden jälkeen. Opin myös sen etten oikeastaan myöskään osaa kirjoittaa tai tehdä mitään muutakaan luovaa vapaa-ajanpuhdetta, jos miulla on vain se yksi vapaapäivä käytettävässäni – se menee ihan totaalisesti ja kokonaisuudessaan pelkkään palautumiseen.

Millaista se sitten oli elää aikuisen elämää vanhempiensa tykönä? No ei nynnii kummallista. Ilmapatjalla nukkuminen kävi hieman selän päälle, mutta muuten meni oikein kivuttomasti. Toki olin aika lailla töissä koko ajan ja yhtenä iltana tulikin tokaistua, iltapalan äärellä iltavuorosta juuri tulleena, että tämä on kyllä yhtä pelkkää syömistä ja nukkumista tämä vapaa-aika, kun muuta ei kerennyt. Vähän meinasi välillä mennä sukset ristiin toisen vanhemman kanssa, kun olen tuon lihan syömisen suurimmilta osin jättänyt ja siitä käytiin sitten keskusteluja ihan yleisellä tasolla että miksvarten se ny on sitte järkevää ja sama se, että onko se kaura pellosta vai possunkinkusta. Hyvässä hengessä kuitenkin pysyttiin ja tervetullut olen myös maaliskuun lopulla uuden evakon aikaan. Rakensin myös aika toimivan unirytmin evakossa ollessani: yhdeksältä sänkyyn ilmapatjalle, kympiltä kännykkä äänettömälle ja unille. Olen yrittänyt pysyä samassa nyt kotonakin, paino sanalla yrittänyt.

Tämä viikko onkin sitten sujunut niin, että aamupäivät olen siivonnut, puunannut ja pyykännyt hurjana ja sitten lähtenyt iltavuoroon töihin. Tänään päätin varastaa aamustani hetken kirjoittamiselle ja sitten jatkaa tuota samaa. Ehkä tästä taas jonkinlaisen kodin saa.

Kepeää viikon jatkoa ihmiset, palataa taas!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s