Vähemmän on enemmän

Oletteko törmänneet internetsin ihmeellisessä maailmassa sellaiseen meemiin, jossa kysytään, että pakkaavatko kaikki muutkin samalla periaatteilla alusvaatteita matkalle kuin aikoisivat paskoa alleen kahdesti päivässä? Olette tai ette, niin ei sen väliä, pointtini on silti sama. Itse meinaan teen niin – siis en pasko housuihini kahdesti päivässä, mutta pakkaan niin kuin se olisi normaali aktiviteettini.

Kun pakkasin tavaroita mukaani ensimmäistä evakkoani varten, pakkasin kuin olisin totaalinen paskalinko eikä vanhempieni luona olisi pesukonetta. Noh, en ole ja onhan siellä. Pakkasin aivan liikaa vaatetta. Pakkasin aivan liikaa k a i k k e a. Kun evakkoajasta oli kulunut puolet pakkasin kolmasosan tavaroista nyssäköihin ja kiikutin takaisin kotiin. En kaivannut palautettuja asioita myöskään loppuaikana.

Jotenkin sitä kai myös vähän elää muutenkin niin kuin olisi henkisesti paskomassa alleen joka päivä, jos ei ole täyttänyt elämäänsä tavaroilla. Suurin osa ihmisistä voisi varmasti osoittaa tältä istumalta muutamiakin asioita oleskelemassaan huoneessa, joista voisi luopua ilman, että se vaikuttaisi mitenkään negatiivisesti elämänlaatuun.

Lähtiessäni pakkasin nippuun evakkoromppeiden lisäksi myös keittiön, kylpyhuoneen ja eteisen roinat. Kotiin palatessani tuijottelin aikani tyhjiä nurkkia ja tein päätöksen, joka on osoittautunut oikein oivaksi sellaiseksi. Palautan tavaroita paikoilleen sitä mukaa, kun niitä tarvitsen ja jos alkaa näyttää siltä etten, niin arrivedertsii vaan koko asunnosta ja elämästä. Keittiössä kohtasin oikean murroksen kohdan ja päätin myydä puolet astioistani. Olen joskus aiemmin mm. uskotellut itselleni, että kyllä tarvitsen 12 hengen Teema-astiaston ollakseni onnellinen, mutta niin. Ei ehyellä astiastolla ole mitään tekemistä onnellisuuteni kanssa, päin vastoin. Nyt kun astioita on vähemmän ei tiskipöydälle pääse kasautumaan hirvittävää tiskikasaa, koska astiat on pestävä aika lailla heti. Hommaan ei nykyään myöskään mene muutamaa minuuttia kauempaa.

IMG_20190220_102702_357

Ennen evakkoa vedenkeittimeni sanoi ksssshhhh-vitut ja päätti olla enää toimimatta. Muutaman päivän ajan keittelin sen enempiä asiaa stressaamatta teevedet kattilassa ja päätin ostaa uuden keittimen palatessani, olinhan jo valinnut mallinkin. Vielä tähän päivään mennessä en ole ostanut. Jollain perverssillä tavalla olen nauttinut veden hitaammasta lämmittämisestä. On jotain maagista (lähes) ensimmäiseksi aamulla nostaa kattila liedelle lämpenemään. Aion ostaa kuitenkin uuden heti, kun tämä käy liian työlääksi puuhaksi ja asian maagisuus katoaa (samaa mietin aikoinaan 2015, kun jäin mikrottomaksi – ostan sitten, kun en enää jaksa pannulla/uunissa lämmittää. olen edelleen mikroton, koska mikrotettu ruoka maistuu oikeasti aika scheisseltä). Kotiin tullessani olin hetken myös leikkuulaudaton ja tiskiharjaton, koska olin unohtanut viskanneeni vanhat rupuisiksi käyneet menemään lähtiessäni. Niitä lähdin kyä sitten ihan varta vasten Prismasta hakemaan, että ei tässä nyt ihan hölmöläisiä olla.

Olen viime vuodet ollut aikamoinen hannari hankkimaan kotiin mitään uutta, mutta vasta nyt olen ajatellut sitä määrää ihan kunnolla mikä täällä kotona lojuu aika lailla koskemattomina päivistä ja viikoista toisiin.  Asioita, joista en oikeastaan edes pidä, mutten ole osannut luopuakaan. Tänä vuonna ne saavat lähteä kukin tavallaan – myyntiin, kierrätykseen, lahjoituksina tai roskiin. Ne joille olen tästä maininnut ovat kauhistelleet, että jääkö minulle tänne mitään. Voi kyllä, jää. Ei nykyihmiseltä tavarat lopu kesken ihan heti. Fakta on myös se, että kun #putkiremontinvuosi on ohitse, niin laittanen asunnon myyntiin ja muutan pienempään. Kaksioon ei mitenkään päin mahdu kolmion tavarat ja on huomattavasti helpompaa karsia matkan varrella kuin tehdä päätöksiä muuttopäivänä.

Vanhukset kai kutsuisivat tätä nimellä kuolinsiivous, mutta minulle tämä on vain jonkinlainen elämän puhdistus. Asia, joka täytyy tässä vaiheessa elämää tehdä. En usko sen tekevän minua sen onnellisemmaksi kuin 12 hengen Teema-astiasto tai mikään muukaan itseni ulkopuolelta tuleva, minusta riippumaton asia, mutta kyllä se vaan on jo nyt tehnyt elämästä huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa, joten suunta ainakin lienee minulle se oikea.

8 thoughts on “Vähemmän on enemmän

  1. Mähän myin kesällä kanssa astioita pois, kun totesin, että mitä hiivattia me tehdään sellaisella kasalla niitä. Mulle kun oli joskus hankittu “arkiastiasto” sen hienomman kaveriksi. No se “hienompi” on ollut käytössä 10 vuotta jotenka…

    Mieheni astioita on kasa vielä varastossa laatikoissa, jossa ne ovat olleet öö sen 10 vuotta. Ne olisi tarkoitus vihdoin käydä läpi ja ottaa halutut käyttöön ja myydä loput. Siinä kun kävi niin, että mies otti käyttöönsä vaan muutaman tarvitsemansa ostettuaan asunnon ja alkaessaan rempata sitä lattiasta kattoon. Sitten pelmahdin minä kuvioihin, rempasta tuli yhteinen ja minun astiat muuttivat kaapppeihi, niiden hänen muutamiensa seuraksi. 😄

    Hänen isoäidiltään saamansa astiasto tosin otettiin tähän taloon muutettaessa esille, koristeeksi. Enkä siitä suostu luopumaan. Mutta suurin osa muista on yhä laatikoissa varastossa. 😅

    Liked by 1 person

    • Niinpä! Ihminen kun harvemmin käyttää kovin montaa lautasta kerrallaan yhtä ateriaa syödessä ja astiat voidaan pestä ja käyttää uudelleen, niin mitäpä niitä tosiaan kaapin perukoilla säilyttelemään, jos ei kerran käyttöä löydy! Ellei sitten perheelliset halua ajatella pitkäjänteisesti antavansa niistä lapsojen mukaan heidän muuttaessa omaan kotiin sitten joskus vuosien päästä. 😀 Meillä aina äiti uhosi tunkevansa poismuutossa miun ja veljen matkaan tupperwarea niin että tyrskyy, mutta sinne jäi kyllä suurin osa kipoista ja kupeista äitin kaappeihin. :’D

      Suvun vanhimmilta saadut esineet on kyä aina asia erikseen, tietty! ❤ Niillä on tunnearvoa ja vanhat astiat ovat välillä niin koristeellisia, että niitä pitää mielellään vain esillä. Miullakin on mummolta “ennakkoperintönä” saatuja, ties mistä asti säästettyjä, Muurlan käsintehtyjä lasiesineitä, joilla en oikein itse tee mitään, mutta koristeina ovat vallan kauniit. Toiseen kyllä tuikkasin tuikkuja säilytykseen, joten pääsi hyödyksi. 😀

      Liked by 1 person

      • Just näin! Ja ajatus siitä, että juhlissa sitten voi tarvita sitä vara-astiastoa on ihan hullu. Kertikset käyttöön vaan ni säästyy tiskuakselta. Samalta se kakku niistä maistuu. 😂

        Tiedän tosin tällaisenkin tapauksen:
        Eräs läheiseni sai isoäidiltään jouluja varten tonttuastiaston. TONTTUASTIASTON. Ihan vaan kerran vuodessa käytettäväksi. Siitä saadaan yhä naurut, ja astiasto myytiin salaa eteenpäin. 😂

        Liked by 1 person

      • Ai kauhee! Muistin tiietkö just, että mummo joskus antoi miun matkaan jonkun JOULUASTIASTON kermakoineen kaikkineen, missä on hiton rumia jouluaiheisia kuvia ja kun en kehdannut kieltäytyä, niin piilotin sen vaan myydäkseni myöhemmin. Oon unohtanu koko astiat, onkohan ne vielä kellarissa. Tuskin niitä on kukaan halunnu varastaakaan. :’D

        Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s