Heinäkuussa…

…luin 5 kirjaa:
Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin (aluksi tämä teos nauratti, mutta mitä pidemmälle se eteni, sitä enemmän se rupesi ahdistamaan. tarkoitus oli kai viihdyttää ihan loppuun asti, mutta pikkuhiljaa Aino Ritarin sekoilut vain kasasivat ahdistukseni määrää ja kirjan lopullinen pointti jäi itselleni hieman hataraksi. olisin myös mieluusti tutustunut vielä enemmän Seppo Miekk’ojan maailmaan Ainon sekoilun ja jonkinlaisen seniiliyden pilkan sijaan.)
Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin (tämä oli täynnä todella kaunista kieltä ja se tuli lopulta lukaistua yllättävän nopeasti. se on kertovinaan vain yhdestä lyhyestä aamusta, mutta silti siihen sisältyy monta eri elämää, nuoruutta, jo mennyttä ja nykyhetkeä. kolmella eri fontilla erotellaan kolme eri tasoa ja välissä on jopa pari novellia, jotka yllättäen toimivat myös yhteen kirjan etenemisen kannalta, vaikka kerrontatapa muuttuukin. tätä olisin jaksanut lukea pidempäänkin!)
– Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
– Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula (eli sain luettue Flavia de Luce -sarjaa taas kaksi kirjaa eteenpäin. tuossa sarjassa on jokin taika, että kirjat lukee innosta puhkuen lähes kerralla kokonaan, mutta sitten sen taas saattaa unohtaa kokonaan lähes vuodeksi! suosittelen sarjaan tarttumaan, jos pitää mysteereistä ja dekkareista, muttei liian raaoista kuvauksista. nämä ovat hyvän mielen jännäreitä ja vaikka ovatkin aina erillisiä tarinoita, niin suosittelen lukemaan julkaisujärjestyksessään, että murhamysteerien ulkopuoliset asiat etenisivät loogisesti.
– Maggie Nelson: Sinelmiä (tästä nakkasin pienen tekstin taas instagramin puolelle, mutta siis niin, pidin erittäin paljon. ei mikään perinteinen kirja, vaan kokoelma lyhyitä tekstejä, jotka kuitenkin tavallaan etenevät. Alle 100 sivun teos, jonka lukee nopeasti, mutta kohtaa ajatuksina hitaasti.)

…kävin eräänä laiskanpulskeana vapaapäivänä pitkästä aikaa paikallisessa Poikilo-museossa, olin muistaakseni jälleen kerran päivän mittaista vesikatkoa paossa. Tupsahdin paikalle heti avaamisen aikoihin kello yhdeltätoista ja sainkin melko rauhassa tuijotella maalauksia, piirroksia, Alvar Aalto -näyttelyä ja muita mielenkiintoisia kohteita. Vähän jälkeeni paikalle saapui toinenkin museovieras, joka oli onneksi hiljaista sorttia. Rakastan museoiden raukean hiljaista tunnelmaa ja sitä, että siellä saa kaikessa rauhassa uppoutua täysin muiden luomiin maalmoihin ja omaansa myös. Olen kohta vuoden omistanut museokortin (pitääkin muistaa uusia se) ja se on kyllä ollut yksi parhaista hankinnoistani ikinä.

IMG_20190716_094459_745

…katsoin läpi uusimman kauden Stranger thingsiä ja sanon nyt epäsuositun mielipiteen siitä, että en tykännyt! Kausi ei tarjonnut m i t ä ä n uutta, hahmot eivät tarjonneet mitään mielenkiintoista uutta vinkkeliä yhtään mihinkään ja uudet jaksot olivat vain yhtä huutamista ja teinisekoilua. Sarjan tunnelma oli kokonaan muuttunut siitä, mitä se aiemmilla kausilla oli. Onko muut katsoneet, mitä piditte? Aloin myös katsomaan Black Mirroria, joka on h i r v e ä. Siis ei huono hirveä, vaan sellainen ahdistava hirveä, mutta silti hyvä katsottava. Ymmärrättekö? Kuin jonkinlainen junaonnettomuus, josta ei vain saa silmiään irti. Todella upeasti rakennettu sarja ja erilliset jaksot, mutta jonka katsomisesta ei ole vielä kertaakaan jäänyt hyvä olo. Sarja tosin jättää jokaisen jakson jälkeen pohtimaan ihmisyyttä, oikeaa ja väärää,  tulevaisuutta, ihan kaikkea. Siinä mielessä siis hyvä, vaikka onkin hirvee.

…kävin ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä yli kymmeneen vuoteen, mutta siitä aion kyllä kirjoittaa myöhemmin ihan postauksenkin, sillä päädyn hammaslääkärin penkkiin vielä uudestaankin.

…kävin perheen kanssa Tykkimäessä ensimmäistä kertaa myös moneen vuoteen. Ennen kävin joka vuosi vähintään kerran syömässä jäätelön ja kiertelemässä aluetta, mutta sitten tuli 5 euron sisäänpääsymaksu ja lakkasin käymästä ihan vaan periaatteesta. Tänä vuonna maksu poistettiin, joten eikun Tykkimäkeen! Kävin jopa laitteissa asti, kun vein kummipojan yhteen laitteeseen ja kävin fiilistelemässä entisaikoja toisessa. Jäätelöä en lopulta syönyt ollenkaan, mutta vielä tässä on kesää jäljellä ja lomakin kohta aluillaan, joten ehtiihän sitä (eikä sillä, etteikö tässä olisi jo muutekin tunkenut itseensä litratolkulla jädeä).

…kirjoitin ja ajastin ensimmäistä kertaa myös postauksen kännykällä, meinaan tämän! Aika on tässä ollut hieman kortilla, joten tämä postaus syntyi illalla jo vällyjen välissä maatessa. Saas nähdä, että miltä tämä sitten koneella näyttää, haha!

Frendit on oman aikansa tuote

Luin viikonloppuna Helsingin sanomista kirjoituksen, joka käsitteli vanhoja ysärin klassikkosarjoja Frendejä ja Seinfeldiä – tai no, Seinfeld oli lopulta pelkkä sivumaininta, sillä se keskittyi enimmäkseen vain Frendeihin (ja mm. Rossin pilkkaamiseen hahmona meemin kautta. kaikki HS:n timanttijutut ei todellakaan ole timanttia…). Jutun pääset lukemaan tästä, jos sinulla on tunnukset Helsingin sanomiin. Mutta ei hätiä mitiä, jos luku ei onnistu, sillä se oli melko huonosti kirjoitettu, rakenneltu ja perusteltu, joten et missaa paljoa. Kopioin tähän esimerkiksi pari kohtaa, joiden kanssa en ollut todellakaan samaa mieltä. Seinfeld on itselleni vieraampi, joten en puutu siihen kummemmin (ei tekstissä tosin riittävästi sarjasta mainittukaan, että puuttua voisi!), mutta Frendit olen katsonut useasti lävitse. Ensimmäisen kerran jo silloin ysärillä.

Artikkelin esseen kirjoittaja on otsikoinut sen klikkiotsikkomaiseen tapaan: Frendit ja Seinfeld ikääntyivät – toinen teki sen arvokkaasti, toinen on niin homofobinen, että sitä katsoessa täytyy irvistää. Koska Frendeille irvistetään tekstin lopussa, niin ilmeisesti Seinfeld on onnistunut olemaan se hyvin ikääntynyt ja Frendejä haukutaan mm. homofobiseksi ja sen hahmoja epäsympaattisiksi.

“On selvää, että Frendien hahmot ovat aikansa lapsia. Mieshahmojen on vaikea halata toisiaan, ja homoutta käsitellään asiana, joka on täysin ”ok” mutta johon itseä ei haluta liittää.” Anteeksi, mutta oletko koskaan katsonut Frendejä? Lähes jokaisessa jaksossa sarjan mieshahmot halaavat toisiaan ja kunnolla halaavatkin, eivätkä suorita mitään kiusallisia mieshaleja. Ja millä tapaa sarja, jossa homous on täysin ok ja kaikki sarjan homoseksuaaliset hahmot ovat täysin normaaleita ihmisiä on homofobinen? Sarjassa näytetään myös kahden naisen väliset häät ja jopa Ross, jonka oli kyseinen suhde ymmärrettävästä syystä vaikea hyväksyä, koska toinen osapuoli oli hänen entinen vaimonsa, hyväksyy sarjan edetessä asian. Lesbopari näyttäytyy sarjassa erittäin arkisena asiana, vaikka se ei vielä 90-luvun televisiossa ollut mitenkään arkista tai jokapäiväistä. Artikkelissa viitataan myös pikaisesti Chandlerin transsukupuoliseen isään ja hänestä heitettyihin vitseihin, jotka toki ovat mauttomia, sitä en kiellä, mutta en näe niitä transfobisina. Chandlerilla tunnetusti on, jos on sarjaa yhtään seurannut, vaikea suhde molempiin vanhempiinsa, mutta hänkin lopulta hyväksyy isänsä juuri sellaisena kuin hän on. Vitsailua hän ei lopeta, mutta asian huumoriksi heittäminen onkin yksi Chandlerin tavoista käsitellä asioita. Ainoa asia, mitä sarjassa ei tunnuta hyväksyttävän on lihavuus. Se ei sisällä ylipainoisia ihmisiä, ainoana tulee mieleen pullea talonmies sekä nuori Monica, jonka lihavuudesta väännetään muutama vitsi liikaa. Monicaa pidetään kauniina ja onnistuneena vasta sitten, kun hän on laihduttanut. Vaikka moni muu asia on 90-luvun television jälkeen muuttunut, niin sanoisin, että tämä sama ilmapiiri jatkuu yhä. Jos tv-sarjassa on ylipainoinen ihminen, niin siitä tehdään aina numero ja hahmo nähdään vain ulkonäkönsä, painonsa kautta. Siihen, jos johonkin, toivoisin muutosta.

Friends - Season 1

“Ahdasmielisyys kyti Frendeissä muutenkin. Naiset pitivät kaikkien kuolaamaa Rachelia kevytkenkäisenä. Vielä viimeisellä 10. kaudella (2004) Monica (Courteney Cox) kutsui Rachelia lutkaksi, koska tämä oli opiskelija-aikoina pussannut kahta poikaa saman illan aikana. Joeylla oli huomattavasti enemmän kumppaneita, mutta hän säästyi näin ikäviltä solvauksilta.” Eeeeh, mitä, ketkä naiset? Enkä muista yhtäkään kertaa, jolloin sarjan päähenkilöt olisivat kutsuneet toisiaan tosissaan ilme naamalla lutkiksi. Pakko kysyä uudelleen, onko artikkelin kirjoittaja oikeasti katsonut Frendejä? Joeya myös usein paheksuttiin hieman kulmain alta naisseikkailuistaan ja kuinka hän hoiti niiden jälkipyykin. Mielestäni seksiin ja seksuaalisuuteen otettiin myös erittäin rohkealla otteella kantaa sarjassa, eikä aihepiiri ollut mielestäni millään tapaa ahdasmielinen. Seksuaalikasvatus oli omassa nuoruudessani erittäin heikoilla kantimilla ja myönnän, että sain suuren osan omasta kasvatuksestani televisiosta ja juurikin Frendeistä. Opin toisen kunnioituksesta, erilaisista suhteista ja jopa ehkäisyn tärkeydestä. En usko, että enää nykypäivänä tehtäisiin sarjaa, jossa kaksi naista pelaa kivi-sakset-paperia vessassa viimeisestä kondomista ja hävinnyt tokaisee kumppanilleen, ettei seksiä sinä iltana harrasteta, koska ehkäisyä ei ole. Ketään hahmoista ei myöskään kertaakaan häpäisty seksin harrastamisen vuoksi, vaan tunnelma oli asian suhteen rento ja avarakatseinen.

Frendejä ei ole tehty 2010-luvulla ja se olisi aina hyvä muistaa siitä artikkeleita, tai lähinnä esseitä, kirjoittaessa. On asioita jotka eivät sarjassa toimi vielä nykyäänkään, mutta myös paljon asioita, jotka olivat silloin 90-luvulla edellä aikaansa. Frendit ovat oman aikansa tuote ja se saa näkyä. Emmehän me nytkään tee sarjoja tulevaisuutta varten, vaan ne peilaavat juuri tätä hetkeä. Monet 2010-luvulla tehdyt sarjat ja elokuvat ovat varmasti vanhoillisia, epäkorrekteja ja ihan vaan mauttomia muutaman kymmenen vuoden päästä, kun olemme taas siirtyneet maailman ajassa eteenpäin ja oppineet uutta. Se, ettei jokin sarja ole täysin tätä päivää on ihan ok, sillä se on tehty silloisen ajan kuvaksi. Ja jos jätämme lihavuuden pilkkaamisen ja muutamat muut mauttomat vitsit Frendeistä pois, niin jäljelle jää aika hiton hyvä sarja, joka on oikeasti ikääntynyt hyvin – myös vaatetyylit ovat taas uudestaan muodissa!

Onko Frendit mielestäsi homofobinen, huonosti ikääntynyt tai jotakin muuta, mitä? Mielipiteitä  on aina yhtä monta kuin on katsojaakin ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluva saattaa katsoa sarjaa erilaisin silmin kuin tällainen cis-hetero ja kokea seksuaalisuuteen liittyvät vitsailut täysin eri tavalla (ja vitsithän ei koskaan ole vain vitsejä, vaan sanat luovat todellisuuden jossa elämme!). Keskustelemalla oppii aina lisää toisten kokemuksista eri asioiden suhteen ja olisinkin kiitollinen, jos niitä jakaisitte kommenttiboksin puolella.

Mitä kuuluu?

Viime aikoina tänne blogiin on tullut näpyteltyä vain pelkkiä postaussarjoja, tiukkoja faktoja ja sen semmoisia siinä määrin, että itseäkin kyllästyttää! Toisaalta olen ihan tietoisestikin vähentänyt henkilökohtaisten postausten määrää, mutta koska tämä nyt ei kuitenkaan ole mikään informatiivinen ploki, niin jospas sitä välillä vähän poikkeaisi tavanomaisen virran uomaan hetkeksi lepäilemään ja kertomaan kuulumisia.

Siitäkin huolimatta, että ryydyttää uuvuttaa väsyttää ynnynnyy ja jiiänee, niin kuuluu ihan tosi hyvää. Työnteon ja putkiremontin lisäksi elämään kuuluu onneksi niitä levollisia ja mukaviakin juttuja, joilla tasapainottaa noita edellä mainittuja, mieltä kuormittavia asioita (infopläjäyksenä, että kun tätäkin valmiiksi kirjoitan, niin porakone/vasara/saha/en edes tiedä mikä laulaa oikein antaumuksellisesti tuolla jossain yläkerroksissa). Viimeiset kolme viikkoa tuurasin esimiestäni töissä ja vaikka se oli ihan h e m m e t i n stressaavaa, enkä oikein nukkunut kunnolla koko aikana, niin pääsinpähän ainakin joka aamu pois täältä remonttimelusta. Nyt kun on taas tämä viikko vietetty sitä normaalia arkea, eli teen pääsääntöisesti iltaa, joudun täällä tätä metakkaa kuuntelemaan aamusta iltapäivään. Eipähän pääse nukkumaan ikinä pommiin, kun remonttivehkeet käynnistyy viimeistään siinä 7.30, haha! Muutaman viikon päästä tosin aloitan vihdoinkin kuukauden kestävän lomani, joten täytynee lähteä reissun päälle, että pääsee vähän viettämään aikaa hiljaisuudessakin (suuntina ainakin Oulu ja mökin maalaismaisemat!).

Olen myös tietoisesti viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota ajankäyttööni. Olenkin ottanut käyttööni vanhat kunnon to do -listat, joita seuraamalla olen saanut vapaa-ajasta suurimman hyödyn irti, kun voi niistä tsekata mitä ois vielä puuhaamatta ja jos kaik on tehty, niin lepo vaan. Jossain mieleni sopukoissa organisoitu tekeminen tuntuu erittäin vieraalta tällaiselle laiskottelijahedonistille joka on ennen tehnyt asiat kun on siltä tuntunut, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Pois on jäänyt myös turha somessa seilaaminen ja instagram pysyy nykyään suurimman osan päivästä kiinni – jopa tauot töissä käytän johonkin yleishyödyllisempään asiaan tai uutisten seuraamiseen. Myös elämä naapurkaupunnin ja oman kodin välillä eestaas ajamisineen aiheuttaa välillä ajallisia haasteita, kun pitää sovittaa yhteen kaksi eri työrytmiä sekä muut velvollisuudet ja sosiaaliset tapahtumat, mutta jotenkin siinäkin on onnistuttu jo 3/4 osaa vuodesta – toivottavasti siis myös jatkossakin.

t90_kodakgold_0011

toukokuista kevätretkeä ikuistettuna filmikameralle

Mainitsinkin kesäkuun koonnissa, että kävin asuntonäytössä tuossa muutaman kivenheiton mitan päässä. Pidin asunnosta kovin, se olisi nykyistä pienempi ja suht edullinen erittäin mukavalla paikalla, päättyvän tien viimeisessä rakennuksessa ja ylimmässä kerroksessa aivan metsäpolkujen ja pururatojen vieressä. Jos minulla ei olisi tätä putkiremonttirasitetta, niin olisin heittänyt seteleitä välittäjälle samantien, pakannut tavarani laatikoihin ja muuttanut ennen kuin kukaan olisi ehtinyt edes huomata. Sen sijaan palasin omaan kotiini miettimään asioita halki ja päätin tehdä täällä hieman lisää pientä pintaremonttia yleisen putkiremonttihärdellin aikana, sillä ymmärsin ettei tämä ole oikein koskaan ollut minun kotini. Täällä on edelleen, kuuden vuoden jälkeenkin, lähes kaikki pinnat edellisten asukkaiden jäljiltä. Ehkä, jos tekisin tästä enemmän omani, niin viihtyisin myös paremmin. Tokikaan remontti ei muuta sitä faktaa, että täällä on liikaa tilaa yhdelle henkilölle, mutta katsotaan nyt miltä täällä näyttää remonttien jälkeen. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka tuo mukava, uusi asunto olisi vielä silloin vapaana, kun täällä on remontit ohitse ja kannattavaa ruveta mahdollisiin myyntihommiin…

Tänään pääsen hipsimään työmaalle taas aamuvuoroon ja sieltä parin päivän vapaalle. Suunnitelmissa olisi ainakin, säävarauksella, reissu Tykkimäkeen neljän ikäpolven voimin, joten lepäämään tuskin pääsee, haha! No okei okei, toiselle vapaapäivälle voisikin sitten merkata to do -listalleen reissun metsän raikkauteen hengittelemään ja antamaan ajatuksien virrata vapaasti.

Mitä siulle kuuluu?

Ostamani vaatteet 2019, osa 2/4

Sarjan ensimmäinen osa täällä.

HUHTIKUU

En ostanut mitään. Sillä saattoi olla vaikutusta, että katsoin Muovi – ihmeaineesta inhokiksi -dokumentin ja olisin vain halunnut ottaa lopputilin, kaivaa itselleni kuopan, ripotella tuhkaa päälleni ja jäädä odottamaan maailman tuhoa maakuopassa maaten. No ei vaines, ei vain ollut mitään tarpeita hankkia mitään, mutta kieltämättä myös se, että on nähnyt pillin vedettävän pois kilpikonnan nenäaukosta ei niinkään kannusta minkäänlaiseen kuluttamiseen. Suosittelen tuon dokumentin katsomista, vaikka se onkin aika masentava.

TOUKOKUU

Vihreä hihaton kauluspaita
100% viskoosi
Työvaate (2/3)
15,96€
Kuten viime postauksessa kerroinkin, niin tämän kevän työvaatteet ovat tuottaneet päänvaivaa, mutta pitkän pohdinnan tuloksena päätin ottaa toiseksi tuotteeksi tämän puseron. Ennestään kaapistani löytyy jo sama pusero tummansinisenä, joten tiesin se varmasti käyttöön päätyvän ja saan hieman vaihtelua joka päivä samoiksi käyneisiin työvaatteisiini.

T-paita hihainen mekko graafisella kuosilla
95% viskoosi, 5% elastaani
Työvaate (3/3)
31,96€
Kolmanneksi työvaatteeksi suositellaan alaosaa, mutta kaikki myymämme alaosat ovat minulle liian suuria – vain yksi housu istuu, mutta minulla on jo täysin samanlaiset toisesta liikkeestä vuosia sitten hankitut ja hankin uudet vasta, kun edelliset hajoavat. Päädyin mekkoon, joka olikin yllättäen päällä mukava ja hyvännäköinen. En voisi käyttää töissä mitään kovin tönkköä vaatetta, sillä joudun kurottelemaan, kyykistelemään ja nostelemaan asioita päivien aikana paljon, mutta tämä mekko joustaa joka suuntaan, joten työnteko on helppoa. Mekko on myös kevyttä kangasta, joten se ei hiosta kesälläkään.

Kaksi paria silikonireunaisia steps-sukkia
85% polyamidi, 15% elastaani
9,71€
Miun vanhat stepsit näyttää niin härskeiltä (valkoinen ei ole ollut enää pariin vuoteen valkoinen edes pesun jäljiltä) ja niiden kumilenksut on sen verran kuluneet, etteivät ne enää oikein pysy jalassa. Kengät sisään rullautuvat sukat alkoivat käydä hermoon (ja jalkoihin), joten päätin ostaa silikonireunaiset sukat ja kuulkaa hyvin pysyy! Ei ole tarvinut keräillä sukkiaan tennareiden tai ballerinojen sisältä vielä kertaakaan. Eivät myöskään painaudu ihoon kuten vanhat, joten veri kiertää vapaasti. Näitä pitäisi varmaan ostaa kaksi paria lisää varastoon.

Tummansininen tunikamekko
Yläosa merinovillaa & alaosa silkkiä
12,90€
Syksyä ja talvea ajatellen en voinut tätä sivuuttaa, kun etsiskelin nettikirppikseltä kesävaatetta.

Valkoinen, vintage henkinen pitsimekko
100% polyesteri
4,90€
Toivoin sormet ristissä, että tämä olisi ollut puuvillainen, mutta olikin polyesteriä, jota en enää oikein haluaisi käyttää. Muuten kyllä kaikin puolin oiva ja sopivan kokoinen, vyöllä saa hieman lisätwistiä suoraan malliin.

Musta toppi sinisillä kauluksilla
100% puuvilla
4,90€
Tätä olin silmitellyt jo pitkään ja kun helteitä alettiin ennustelemaan, niin päätin tilata myös tämän, vaikka vähän nykyään koitan polyesterin lisäksi vältellä myös mustia vaatteita. Tässä onneksi kaulukset piristävät ilmettä.

Pitkä, valkoinen napitettu toppi/tunika sivuhalkiolla
100% pellava
2,30€
Pellava on maailman täydellisin materiaali kesähelteille enkä oikeasti vieläkään usko, että löysin tuon vaatekappaleen niin edullisesti. Uutena tällaisia ei todellakaan saisi  edes muutamalla kympillä, kun vaatteen kangaskin tuntuu erittäin vahvalta ja kestävältä pellavalta. Aivan täydellinen.

Kesäinen kukkamekko pitsiolkaimilla
???
6,90€
Tästäkään ei ollut materiaalitietoja edes vaatteessa, mutta aika varmasti polyesteriksi sanoisin, äh! Tässä olikin myös jännästi pussitettu helma, jota ei kuvasta huomannut, eikä siitä ollut mainintaa, joten enpä tiedä nyt kyllä. Saattoi mennä hutiostoksi ja edelleen myyntiin.

Edellämainittujen hintojen lisäksi tuli lisähintaa 5,90€ postikuluina, sillä tilasin nämä vähänkäytetty.fi-nettikirppikseltä. Tuolla on todella harvoin materiaalitietoja esillä, jolloin on hieman arpapeliä mitä on tulossa, jos tuotteesta ei jo selkeästi näy materiaali (vaatteiden kanssa kun puljaa ammatikseen, niin silmä harjaantuu). Sivustolla ei myöskään käydä niin tarkkaan vaatteita läpi kunnon perusteella ja esim. pitsimekossa olikin suuri tahra (joka ei näkynyt kuvissa, josta ei ollut mainintaa ja joka onneksi lähti pesussa) ja kukkamekon parissa joudun ompelutöihin ennen sen myyntiin laittamista, kun helman pussituksessa olikin suuri reikä saumassa (josta ei mainintaa). Että ärsyttää vieläkin.

KESÄKUU

Puiset sateenkaarikorvakorut
Uhana Design / Weecos
22,40€
Ihastuin ensinäkemällä Tamperelaisen Uhana Designin Weecos for Pride -malliston sydämenmuotoisiin sateenkaarikorvakoruihin. Tilauspuuhiin rupesinkin juuri sopivasti, kun Weecosilla oli 6v-alennuskampanja ja korut toimitettiin myös postikuluitta. Minulla on entuudestaan Uhanan puiset lehdenmuotoiset nappikorvakorut, jotka ovat yhdet suosikeistani, joten tiesin laadun olevan myös näissä hyvä. Tietenkin myös korvakorujen takana oleva aate on tärkeä, sillä rakkaus kuuluu kaikille.

Punainen hihaton pusero kissakuosilla
100% polyesteri
Rekki.fi
7,00€ (+5,90€ postikulut)
Vihaamaani polyesteriä, alkuperänä pikamuotia myyvä ketju, joita myös vihaan, mutta tämä jäi jotenkin niin kummittelemaan mieleen, että piti muutaman päivän päästä käydä katsomassa, että joko se nyt vielä siellä olisi. Olihan se, joten ostin pois kuljeksimasta pidettäväksi. Rekki.fi on muuten suosikkini nettikirppisten maailmassa, sillä heillä on aina esillä materiaalitiedot tai jos niitä ei vaatteessa ole, niin he sitä kankaan tunnun perusteella arvailevat jo valmiiksi. Heillä on myös aina kerrottu mm. vaatteen kainalo-kainalo-mitta sekä mahdolliset kulumat. Vahva suositus Rekille!

yht. 130,73€ (yhteensä kuluvalta vuodelta: 395,69€)
Sanoisin, että aika maltillinen summa kolmelta kuukaudelta vaatteiden määrään nähden, mutta suurin osa olikin tässä osassa käytettynä ostettuja. Hankintojen lisäksi vein kaksi muovikassillista vaatteita tekstiilikierrätykseen Reccin keräyspisteen kautta sekä myin jonkin verran vanhoja, mutta vielä käyttökelpoisia vaatteita kirpputorilla. Osa jäi vielä myymättä, mutta uusi kirppispöytä on jo varattu syyskuulle.

Tässä myös mietin, että kiinnostaisko listaus eri nettikirppiksistä ja kokemuksista niistä?

PS. MITÄ KAIPASIN/KAIPAAN VAATEKAAPPIINI

  • kukallinen istuva mekko JA/TAI pusero
  • suomalaista designiä
  • luonnonmateriaaleja, ei polyesteriä tai akryylia
  • korolliset mustat nilkkurit, materiaalina nahka
  • punaruudullinen (flanelli)kauluspaita vanhan ja kuluneen korvaajaksi
  • mustat culottes-housut

*punaiset ostettu uutena, vihreät käytettynä

Kansalaisaloite verkkokalastuksen kieltämiseksi Saimaalla

Jokainen suomalainen on varmasti tietoinen siitä, että saimaannorppa on erittäin uhanalainen laji ja sitä esiintyy vain Saimaalla, eikö? Sen suojelemiseksi kerätään ja lahjoitetaan vuosittain suuria summia rahaa, että meillä olisi jatkossakin näitä riemastuttavia pötkylöitä kelluttelemassa Saimaan aalloilla ja loikoilemassa sen kivillä. Vähälumisuuden aikoina joukko vapaaehtoisia käy kolaamassa lumipesiä, että norpilla olisi synnytyspaikkoja ja maailmaan tupsahtelisi kuutteja estämään taas yhden lajin sukupuuton. Viime vuosina kantaa onkin saatu hieman kasvatettua, mutta sen olemassaolo on jatkuvasti veitsen terällä. Lämpenevä ilmasto vähälumisine talvineen ei ole todellakaan ainoa uhka tälle virtaviivaiselle sukeltelijalle vaan toisen, erittäin suuren uhan luo myös verkkokalastus.

Verkkokalastuksen kielto on nykyään voimassa huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun, joten viime maanantaina verkot sai taas heittää vesille. Heti parin päivän jälkeen saimme lukea uutisia, että jo neljä kuuttia oli takertunut verkkoihin ja hukkunut. Neljä, jo valmiiksi uhanalaisesta lajista, jonka kantaa lasketaan vain sadoissa yksilöissä. Siinä saadaan taas ensi talvena kolata lumipesiä tosissaan ilme naamalla tämän vahingon korjaamiseksi ja niin kauan kun verkkokalastusta Saimaalla jatketaan samanlaisena, ei mikään tule muuttumaan eikä kanta todellakaan elpymään.

Siksi kirjoitin tämän pienen lurautuksen, että kävisitte allekirjoittamassa kansalaisaloitteen, jossa kiellettäisiin verkkokalastus Saimaalla ihan kokonaan. Aloitteesseen pääset tästä. Kuten kansalaisaloitteessakin todetaan, se ei ole mikään todellinen uhka kenenkään elinkeinolle, sillä norppaystävällisiä kalastustapoja on olemassa. Se, että päätyy käyttämään verkkoja on vain ajattelemattomuutta, typeryyttä ja täyttä välinpitämättömyyttä mitään muuta kuin itseään kohtaan. Verkkokalastus Saimaalla on myös tuomittu eri kalastusryhmissä ja eräässä käymässäni keskustelussa myös todettu kaikkein tylsimmäksi kalastuksen muodoksi – mitä se todellakin on.

Tukensa saimaannorpille voi käydä siis antamassa ilmaiseksi allekirjoituksen voimalla, mutta tukea voi myös rahallisesti täällä (WWF) tai täällä (Suomen luonnonsuojeluliitto).

Olethan jollain tapaa mukana, luonnon puolesta?

Kesäkuussa…

…koin vaihtelevasti epäuskoa sitä kohtaan, että kesä muka olisi sittenkään alkanut, kun olo on vain jäänyt kevääseen. En jaksanut luottaa, että aurinko lämmittäisi tarpeeksi ja että harmaat päivät vain jotenkin nyt vain ovat se oletus. Epäkesä.

…luin kolme kirjaa:
Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen (olen vuosia vältellyt chick litiä ja syystä. en halua lukea meikkausjuttuja ja vaatekriiseistä enkä todellakaan jaksa enää yhtäkään rennon reteää naiskirjailijan teosta – koin tämän vain henkisenä jatkumona Ehkä tänä kesä kaikki muuttuu -teokselle, josta en myöskään pitänyt, vaikka olisi kai tietynikäisenä naishenkilönä pitänyt pitää. idea tässä kirjassa oli hyvä, somemaailman onnellisuuskeskeisyys ja valehtelu, mutta toteutus ei niinkään. tai no, jos pitää chick litistä, niin sitten kai toimii, mutta mie en tykännyt. myös feministinä pidetty päähenkilö oli mielestäni kaikkea muuta kuin feministi.)
Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata (tästä haluaisin vallan kirjoittaa postauksen, koska tämä niin sieluani sykähdytti!)
Erkka Mykkänen: Something not good (tästä sanailinkin hieman Instagramin puolella, mutta todettakoon tännekin, että tykkäsin. just sopivan mittainen kesälukeminen tarpeeksi kepeän painavalla sisällöllä.)

…en mennyt Musen keikalle Suvilahteen. Vapaatoive oli ollut vetämässä jo pari kuukautta, mutta eeeeeeeei, ei, ei jaksa huvita kiinnostanut tarpeeksi ja rahaa meni ihan kiitettävästi muuhunkin. Jätin siis lipun ja hotellin hankkimatta ja menin sen sijaan käymään yksityisessä asuntonäytössä, huuuu. Tarjouksen jätin lopulta tekemättä, kun ei vielä ole sen aika.

…kävin taas elokuvissa, hersiunaa. Oli vielä pari vapaalippua käyttämättä Kino Iirikseen (ei todellakaan blögin kautta saatuja, menin siivellä), jonka kesätauko puski päälle kuin höyryjuna ja liput vanhenesivat heinäkuun koittaessa, niiiiin päädyimme katsomaan irlantilais-suomalaisen yhteistyöelokuvan The hole in the ground. Leffan loputtua kävellessämme ulos salista seuralaiseni kuiskasi mieti jos tuosta olisi 10 euroa maksanut ja se summasi aika hyvin myös minun fiilikseni elokuvasta. Onneksi tosiaan meni vapaalipulla ja kesti vain puolitoista tuntia jo valmiiksi lyhyestä elämästä.

20190612_202517

Tämä leffa se vasta olisikin kuoppaan joutanut.

…ostin itselleni nimpparilahjaksi kukkia parvekkeelle. Olisin halunnut orvokkeja, mutta jostain syystä niitä ei ollut torilla lainkaan myynnissä. Päädyin siis pariin pensasneilikkaan ja tuntemattomiksi jääneisiin sinisiin kukkasiin. Mansikoita piti tietenkin myös samalla napata mukaan, kun kerrankin sai itsensä jo aamusta torille.

…söin myös tosi paljon jäätelöä yksin sekä yhdessä ja pyöräilin paikkaan jos toiseenkin (no okei, lähinnä töihin). Innostuin myös taas Ylellä pyörivistä Hercule Poiroteista, jotka pitää tietenkin jokainen jakso katsoa, vaikka on ne nähnyt jo monesti!