Syyskuussa…

…palasin kuukauden loman jälkeen takaisin töihin ja arkeen. Paluu oli suuri kolaus sen kaiken vapaa-ajan jälkeen, mutta myös pieni helpottava huokaus kaiken sen reppuelämän jälkeen – tosin vain hetkellinen, sillä en viihtynyt tai viipynyt kotoa kauaa, ennen kuin lähdin kylpyhuoneremontin tieltä reppuineni evakkoon. Täällä on nyt oltu kaksi viikkoa ja jos suunnitelmat tai aikataulut eivät muutu, niin vielä viisi viikkoa olisi edessä.

…luin VAIN YHDEN kirjan kokonaan:
Minja Koskela: Ennen kaikkea feministi (joka oli todella taitavasti kirjoitettu, täynnä asiaa, opettavainen ja ajatuksia herättävä teos feminististä. sen inspiroimana kirjoitin myös tekstin tänne blogiin).
Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari jäi minulta kesken, koska ei saatana.

…olin jo valmis toteamaan, etten ole tehnyt syyskuussa kyä niin yhtään mitään tai käynyt missään, mutta hieman kalenteriani tongittuani muistin visiteeranneeni ensimmäistä kertaa elämässäin Savonlinnassa! Mitään sen kummempia menovinkkejä ei tarttunut haltuun, kun kyseessä ei ollut mikään perinteinen, yksinäinen tutkimusmatka, mutta ainakin voisin suositella Olavinlinnan kurkkaamista (näin vain ulkoa ja olihan se hiano) sekä Riihisaaren maakuntamuseota (siellä käytiin ihan sisälläkin pällistelemässä). Jäipähän näkemistä sekä tutkailtavaa seuraavaakin vierailukertaa varten ja mieltä kutkuttavat ainakin Punkaharju ja Lusto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hiidenvuoren näkymät ovat kiipeämisen arvoiset.

…hyvin monen vuoden tauon jälkeen tuli myös kiivettyä Hiidenvuorelle. Jotkut hupailijat kutsuvat tätä paikkaa Kymenlaakson Koliksi, enkä usko sen lopulta olevan kovin kaukana totuudesta. Vaikken olekaan Kolilla (vielä!) käynyt, niin olen kovin luottavaisin mielin sen suhteen, ettei siellä nyt kovinkaan paljoa hienommat maisemat voi olla. Pitkän kiipeämisen jälkeen meinaan avautuu niin upeat näkymät, että suukin siinä sulkeutuu kunnioituksesta (harmi vain, ettei hiljaisuus paikan päällä ollut niin loputon kuin olisin toivonut, sillä joku enklantia viäntävä lennätti siellä dronea. vihaan niitä laitteita niin paljon!!!1). Joka vuosi vuoren päälle myös kannetaan Iitin musiikkijuhlien aikaan jotenkin piano ja siellä soitetaan keskiyön konsertti – se olisi vielä ehdottomasti joskus koettava!

…olen noin muutenkin taas käpöstellyt luonnossa enemmän (niin kuin uhosinkin!) sillä parin sadan metrin päästä evakkopaikastani pääsen suuntaamaan suoraan metsään ja pitkospuille! Siellä onkin tullut kulutettua lenkkarin pohjia jo muutamaan otteeseen tässä parin viikon aikana ja kerran heittäydyin jopa vallan sosiaaliseksi ja kutsuin aamukävelylleni lähellä asuvan toverinkin mukaan (jolla sitten olikin kestämistä, kun pyörin pusikoissa kamerani kanssa). Usein olen alkanut suistua syksyiseen epätoivoon syyskuussa, kun illat pimenevät vauhdilla, mutta uskon sen saapuvan tänä vuonna hieman keveämmin, koska olen ollut niin tiukalla otteella kiinni luonnossa, päästen seuraamaan syksyn etenemistä – nyt mikään ei pääse tulemaan yllätyksenä (paitsi ehkä ensilumi).

Mitä siun syyskuuhun kuului?

7 thoughts on “Syyskuussa…

  1. Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari jäi minulta kesken, koska ei saatana. 😂😂😂

    En ole tutustunut, mutta se on aina yhtä kiva ottaa käsiinsä moinen kirja, josta miettii vaan, että mitä helvettiä. 😂

    Liked by 1 person

    • Viime vuoden toukokuussa kirjoittelinkin tänne pätkän siitä mitä Liukkosen “O” sai minussa aikaan, mutta jotenkin sitä vain halusi tarttua tuohon uutuuteen. Jossain ennen puoliväliä vain päätin, että ei, nyt riittää tämä. Ihan silkkaa ajatuksenvirtaa ja järjettömyyttä. Luen mieluummin jotain muuta, esim. sellaista missä ei tarvi koko ajan miettiä, että mitähän vittua… 😀

      Liked by 1 person

      • Mullahan jäi aikoinaan J.K. Rowlingin Paikka vapaana kesken, koska se oli vaan niin saatanan tylsä. Yritin ja yritin lukea, koska ajattelin sen siitä lähtevän etenemään. Mutta kun en lopulta pysynyt henkilöhahmojen perässä ja sen tylsyys vaan jatkui, päätin luovuttaa. 😅

        Liked by 1 person

      • Haha, oon lukenu sen joskus vuosia sitten ja muistaakseni siinä ei hirveesti tapahtumia joo ollut, mutta kyläläisiä sitäkin enemmän. :’D

        Jotenkin ennen ei malttanut jättää kirjoja kesken, JOS se vaikka muuttuukin hyväksi, mutta nykyään jo osaa lopettaa ajoissa.

        Liked by 1 person

      • Mä en vieläkään kauheen helpolla jätä kesken, mutta tossa kun tajusin etten hitto yhtään tiiä kenestä hahmosta se nyt puhuu ja ne meni kaikki jotenkin sekasin, ni päätin että sen kirjan jätän kesken. 😀 Nuorempana jätin helposti kesken jos ei kiinnostanut, nykyään koitan kahlata läpi. 😀

        Liked by 1 person

    • Ahahhah, apua! Tartut siihen sitten, kun mitään muutakaan ei enää ole. Ja siis ihan hyvä se O on, hieman raskas ja sekava vain. 😀

      Minähän jo ehdin muuten antaa oman O:ni poiskin, mutta sain sen JOSTAIN SYYSTÄ bumerangina takaisin. :’D :’D :’D

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s