Miten elää talven yli?

Mokomalla on sellainen biisi kuin En elä talven yli ja se lienee aika monen fiilis jo lokakuussa, kun päivät lyhenevät lyhenemistään, on märkää, kylmää ja kaunein ruska taittuu pelkkään lonkeron harmaaseen sävyyn. Ympäröivä pimeys ahdistaa ja tekee mieli vain maata naamallaan sohvalla irtokarkkeja imeskellen, kirkasvalolampun hohkatessa säteitään vieden mielen jonnekin, missä aurinko aina paistaa. Ken kotimaan talveen käy, saa kaiken toivon heittää, mutta mitä jos sittenkin elettäisiin talven yli?

Lehdet ja blogit ovat tällä hetkellä täynnä vinkkejä siihen, miten välttää kaamosmasennus, mutta ajattelin listata asioita, jotka pätevät vallan hyvin myös kevätväsymyksen tai hetkellisen, mutta akuutin alavireen korjaukseen.

Tee itsellesi kuin tekisit toiselle. Monesti parisuhteessa elävät tekevät toiselleen pieniä, mutta erittäin mukavia asioita: keittävät kahvit ja tekevät voileivät valmiiksi, tuovat kaupasta yllärisuklaalevyn ja muutenkin haluavat parhaansa mukaan tehdä toisen elämän mukavammaksi. Yksineläjänä tämä on harvinaista herkkua niin antajana kuin saajanakin, ellei ota ohjia omiin käsiinsä ja anna niitä itselleen. Olen mm. ottanut tavaksi tehdä jo päivällä itselleni iltapalan valmiiksi – olivat ne sitten valmiit voileivät tai valmiiksi pilkottu hedelmäsalaatti. Tarpeellinen määrä vettä on jo valmiiksi keittimessä ja teelehdet valmiina siivilässä, joten kun illalla kahdeksan jälkeen raahautuu töistä kotiin ei tarvitse kuin nappia painaa ja ottaa valmis iltapala jääkaapista. Kiitos kaunis itselleni, että tein illastani helpomman. Samaa voi tehdä myös aamupalan kanssa, niin pitkälle kuin vain pystyy, jolloin aamut toimivat nopeammin ja ennen kaikkea helpommin. Ei vaadi paljoa, mutte tekee elämästä himpun verran siedettävämpää.

Keksi joka kuukausi mukava tekeminen, yksikin riittää. Usein kehotetaan pahimpaan väsymysaikaan lataamaan kaikki vapaahetket täyteen mukavaa tekemistä, mutta liika on liikaa, jos jo valmiiksi väsyttää ja ahdistaa. Riittää, että on edes se yksi tärkeämpi meno, joka saa suoniin virtaa – oli se sitten jokin odotettu keikka, käynti kaverin kanssa uudessa kahvilassa tai elokuvissa saavillinen popcornia kainalossa, teatteriliput, visiitti jossakin uudessa paikassa, kirjan lukeminen yksin hiljaisuudessa kirjaston nurkassa tai vaikkapa täysin lapsivapaa viikonloppu puolison kanssa – valinta on aivan vapaa! Kunhan se on asia, jota on mukava suunnitella etukäteen, josta nauttii sitä tehdessään ja josta saa energiaa jaksaa taas vähintään kuukausi eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sokerikuorrutteisten asioiden välttäminen. Kun ilta pimenee jo neljän aikaan iltapäivästä, niin monen käsi hamuaa edellä mainittuja irtokarkkeja tai suklaalevystä vielä yhden palasen. Kun väsyttää, niin sokerista haetaan nopea apu, mutta sitä se nimenomaan onkin – ei siitä pitkälti ole iloa, ellei halua koukuttua ja veltostua oikein kunnolla. Itse olen enemmän suolaisten herkkujen perään, mutta monesti pimeään vuodenaikaan huomaan mutustavani makeaa makean perään kuin yrittäisin syödä auringon takaisin taivaalle, mutta kun asian tiedostaa on siihen helpompi puuttua. Liiallinen sokeri tekee minut vain flegmaattiseksi, mustaa silmänaluset ja saa ihon sakeaksi, eikä suklaapala lämmitä mieltä kuin sen suussa sulavan hetken – siksi menee helposti levy kerralla. Hankin siis sokerini muualta ja sitähän saa helposti hedelmistä, mehuista ja teehen sekoitettavasta hunalusikallisesta. Syön päivittäin hedelmiä aamulla, päivällä sekä illalla ja olen lisännyt appelsiinimehulasillisen (valio luomuappelsiinimehu on bestest best!) päivittäiseen rytmiini, pois pelkästään viikonloppuisin vietettäviltä speshulaamiaisilta. Eikä muuten ole tehnyt mieli enempää makeaa!

Mitenkäs se D-vitamiini? Mikäpä olisi tämä postaus laatujaan, jossei vähän vitamiinien perään huudeltaisi. Ja siis nimenomaan vähän – en minä niistä mitään tiedä, enkä napsi tällä hetkellä mitään lisiä purkeista ja tuubeista. Vaikka olenkin pääasiallisesti jättänyt lihan lautaseltani pois, niin syön läpi vuoden kalaa vähintään kerran viikossa ja pyrin saamaan siitä sen verran D-vitskua, ettei tarvitsisi napsia sitä joka aamu purkista (varmaan pitäisi). Kalan lisäksi aloin ruokailujen jälkeen syödä, enemmän kai lapsille suunnattuja, Herra Hakkaraisen mustikkaisia täysksylitolipastilleja, joihin on lisätty D-vitamiinia. Saavat luvan riittää ja jos ei riitä, niin… noh, sitten eivät riitä. Olkaa te muut fiksumpia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ylös, ulos ja maailmaa katselemaan. Sille ei vain mahda mitään, että ulkoilu virkistää niin kehoa kuin mieltäkin, joten se olisi aika kätevää ottaa ihan joka päiväiseksi tavaksi. Käydä vähän tuijottamassa metsämaisemaa tai lähi-Alepan seiniä, joska olisi tullut uusia graffiteja. Kävellä jokin hyväksi havaittu kierros korttelin tai parin ympäri, fillaroida vähän pidempi matka tai jos keli suosii ja suksi luistaa, niin suksia vaikka minne (myös kuuseen ja (|) jos siltä tuntuu). Parastahan tämä ulkoiluaktiviteetti olisi sijoittaa siihen viiden minuutin aikahaarukkaan, kun on valoisaa, mutta useimmiten se on sula mahdottomuus ellei halua käydä ruokatauoillaan suorittamassa kevyttä happihyppelyä. Suosittelen myös ulos lähtemistä ennen kuin rojahtaa sohvan syleilyyn töiden jälkeen, sillä sieltä ei sitten enää nousta nostokurjellakaan – kokemusta on. Muistakaa myös säänmukainen pukeutuminen ja ennen kaikkea muuta kuorruttaa itsenne ja läheisenne heijastimilla.

Ota tauko silloin, kun sitä tarvitset. Ulkona sataa vaakatasossa vettä tai lunta niin sakeasti, ettei sekaan usko mahtuvansa. On niin märkää, että sukat kastuvat jo ulos astumisen ajatuksesta ja mittari lähentelee uusia pakkasennätyksiä. Väsyttää, vituttaa ja kaikki on niin perseestä, että sokerinhimoon hankitut mandariinitkin lentää seinään. Ota iisisti, sytytä pari kynttilää, tee lämmintä juomaa (terätettynä tai ei), nappaa jotain hyvää syötävää (ehkäpä suosikki karkkipussisi!), laita leffa tai lempisarja pyörimään ja juurru sohvannurkkaan. Vietä vapaahetki kaikesta, mutta tiedosta, ettet voi tehdä niin joka päivä tai päädyt taas takaisin siihen, että kaipaat vinkkejä talven yli elämiseen. Breikki sohvannurkassa silloin tällöin virkistää ja rentouttaa yhtä paljon kuin se ulkoilureissukin ja mikä on oikeasti mukavampaa kuin asettua lämpimän viltin alle lämpimän juoman kanssa ulkoilun jälkeen? Eipä juur mikään. Voin myös paljastaa, että valitsin tänään tämän vaihtoehdon, sillä lunta tulee vaakatasossa, eikä to-del-la-kaan huvita tänään mennä ulos, joten sisäkissana sohvalla tänään, miau!

Millä keinoin sinä elät tämän talven yli?

Digitaalinen hyvinvointi

Päivitin jonkin aikaa sitten puhelimeni käyttöjärjestelmän ja sen mukana tuli (tai sitten sellainen jo oli ennestäänkin, mutten vain ollut huomannut) minulle uusi datan keruusysteemi, joka kantaa nimeä digitaalinen hyvinvointi. Se kerää päivän mittaan tietoa siitä kuinka monta kertaa avaan puhelimeni lukituksen, kuinka monta kertaa puhelimeni piiputtaa viestin tai muun ilmoituksen merkiksi, mihin sovelluksiin aikaani kulutan ja kuinka kauan puhelimen näyttöä olen yhteensä päivän aikana tuijottanut. Ihan supermielenkiintoista!

Olen ottanut tavaksi käydä joka ilta ennen puhelimen pois laittamista kurkkaamassa kuinka kauan olen näyttöä päivän aikana kuikuillut ja välillä aika on myös päässyt yllättämään – välillä myös positiivisesti. Vähensin tietoisesti kännykän ja somen käyttöä kesällä, mutta harmikseni sitä edeltävältä ajalta ei ole dataa – olisi ollut hauska vertailla, kuinka paljon puhelimen ääressä käytetty aika on konkreettisesti vähentynyt ja someniskan riski pienentynyt.

Siinä ei kuitenkaan ole tullut yhtään yllätyksiä mihin sovelluksiin aikaani kännykän äärellä vietän, sillä suurimman ajan lohkaisee päivästä riippuen Instagram, Helsingin sanomat tai WhatsApp – niissä kun tulee roikuttua joka päivä. Instagramissa aikaa vie kaikkein eniten puhuttujen instastoryjen katsominen ja muiden kanssa viestittely, Hesarin selaaminen voi jäädä minimiin, jos tarjolla on vain Trumpia ja WhatsApp on pääsääntöinen kuulumistenvaihtokanavani nykyään, joten sekin on aika päiväsidonnaista, kuinka kauan siihen saa aikaa uppoamaan – välillä vaihtelen vain viestejä naapurkaupunniin ja joinain päivinä eri viestiryhmät ovat sellaisessa vauhdissa, että ihan silmiä särkee.

koonti

En ole vielä saanut päätettyä, että mikä olisi se optimaalisin puhelimen käyttöaika päivässä, mutta uskoisin sen itselläni asettuvan jonnekin 1h – 2h kieppeille. Siinä ajassa kerkeää mielestäni selata ne tärkeimmät uutiset ja kuulumiset, sekä pitää yhteyttä läheisiin ja ystäviin. Lisäksi aikaa jää myös sille elävälle elämälle, ulkoilulle, muiden tapaamiselle ja oikeasti asioihin keskittymiselle. On paljon mukavampaa katsoa sarjoja tai elokuvia, tavata ihmisiä tai kierrellä ulkona ilman, että tuijottaa puolet ajasta kännykän näyttöä keskittyen aivan muuhun kuin käsillä olevaan asiaan tai ihmiseen. Olen myös huomannut, että jos kännykkää on tuijottanut päivän aikana reilusti yli kolme tuntia, niin unensaanti on vaikeampaa ja unen laatu huonompaa – aivot tuntuvat olevan aivan ylivirittyneet!

Sen lisäksi, että seuraan puhelimen käyttöä ajallisesti, olen myös tietoisesti rajoittanut sen käyttöä ja häiritsevyyttä ilta- ja yöaikaan. Sen sijaan, että napsauttaisin luurin äänettömälle ennen nukkumaanmenoa (asia, jonka todella usein aina unohdin tehdä ja sitten heräsin ärsyyntyneenä puoliltaöin instagram-viesteihin), olen ottanut käyttööni tilan nimeltä älä häiritse. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että 21.30 – 8.00 välisenä aikana puhelimeni näyttö on mustavalkoinen, eivätkä saapuvat viestit tai puhelut päästä pihaustakaan (ellei yhteydenottaja ole suosikiksi merkitty tai soita monta kertaa putkeen tietyn ajan sisällä, jolloin asia on tärkeä). Koska tämä tapahtuu automaattisesti, ei minun tarvitse muistaa kytkeä sitä päälle ja iltaisin harmaaksi hiipivä näyttö toimii myös hyvänä muistuksena siitä, että kohta olisi jo valmistauduttava unille. Kuinka helppoa!

Kuinka tietoinen sinä olet siitä ajasta, jonka käytät päivittäin puhelinta tuijottaen?

Eikä yksikään pelastunut

IMG_20191013_171609_326

En muista olenko aiemmin jakanut palavaa rakkauttani dekkareita ja jännäreitä kohtaa täällä blogissa, mutta lieneekö se niin paha, jos välillä (aina) toistaa itseään? Kaikki sai alkunsa siitä, kun joskus ala-asteikäisenä poimin kirjastossa käteeni Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan (joka silloin vielä tunnettiin paremmin toisella nimellä) ja luin sen suoraan sanottuna aivan kusi sukassa. Olin sitä ennen lukenut vain kesympääkin kesympiä Neiti Etsiviä, joten tulipa kerralla singottua itsensä kunnon jännärin pariin.

Siitä se sitten alkoi; mysteerien, murhien ja sotkuisten menneisyyksien kaivelu ihan urakalla ja joka hetkeä, tarinaa, rakastaen. Alkoi Agatha Christien teoksien suoranainen ahmiminen – olen lukenut ne kaikki Esirippua lukuunottamatta. Se on jäänyt lukematta siksi, että sen loppuratkaisu kerrottiin minulle tahallisesti ennen kuin edes ehdin kirjaan tarttua. Ehkä vielä joskus luen senkin, mutta tunnen edelleen, että minulta riistettiin Poirotin viimeinen mysteeri. Onneksi maailma on kuitenkin täynnä muitakin hyviä jännäreitä, dekkareita ja murhamysteerejä.

Kun eräs entinen joukkuetoverini paljasti, että Kuusankosken teatteri esittää lokakuusta alkaen Christien kirjaa perustuvaa Eikä yksikään pelastunut -näytelmää tiesin heti, että se oli nähtävä (jo siis senkin vuoksi, että se samainen tyyppi myös näyttelisi siinä). Eilen siis suuntasin teatterin hämärään saliin äitini kanssa ja nautin parin tunnin ajan maailman klassisimmasta murhamysteeritarinasta. Vaikka itse tiesinkin kuka murhaajaksi lopulta paljastuu, niin näytelmä oli täynnä vinhoja käänteitä ja yllätyksiä sekä nokkelia toteutuksia, ettei paremmasta väliä. Kyseessä oli vasta toinen näytös, joten pieniä stipluja oli vuorosanoissa ja rytmissä, mutta se annettakoon anteeksi. Nautin myös aina suunnattomasti kyseisen ohjaajan, Karolina Eklund-Vuorelan musiikkivalinnoista, sillä tälläkin kertaa kuultiin yhtä suosikeistani musiikkivalinnoissa. Suosittelen siis erittäin lämpimästi tsekkaamaan tämän murhamysteerin, jos pidät Agatha Christiestä ja satut Kouvolan suunnalla liikkumaan esityspäivinä. Kuka on Owen?

Olen myös erittäin vankassa vauhdissa kerran vuodessa teatteriin -tavoitteeni kanssa, sillä kävin jo alkuvuodesta katsomassa Mustapukuisen naisen Kouvolan teatterissa ja joulukuuksi olisi jo ostettuna liput Turkuun katsomaan Amélieta! Huh huh, minustahan alkaa kuoriutua vallan kulturelli ihminen ihan, haha!

Ostamani vaatteet 2019, osa 3/4

Lue myös sarjan ensimmäinen ja toinen osa.

HEINÄKUU
(jonka nimesin hedonismi-heinäkuuksi ja annoin itselleni luvan ostaa mitä halajaisin)

Mustat culottes-housut
100% viskoosi
26,99€
Nämä olivat “tarve”listallani jo viime postauksessa ja monenmonituisen sovittelun jälkeen löysin sopivat – juuri sopivasti helteille. Vetelinkin nämä päällä menemään niin töissä kuin Tykkimäessäkin. Ihan parhaat hellekelibyysat, miksen ole ymmärtänyt hankki tällaisia jo vuosia sitten? Ajattelin tosin jatkaa käyttöä myös syksyllä ja vielä talvellakin – jos nyt en muualla, niin töissä ainakin.

Kukkakuosinen, syksyinen pusero
100% polyesteri
35,99€
Bongasin tämän kuosin näyteikkunassa ohi porhaltaessani ja oli pakko käydä sovittamassa ja mukaanhan se sitten lähti. Kevyesti vain ärsyttää tuo materiaali, sillä luulin puseron olevan viskoosia! Se oli melko rypyssä jo sovitusvaiheessa ja pesulappua kurkatessani näin varoituksen kutistumisesta – olisi pitänyt syynätä vielä paremmin, sillä kyllähän siellä se polyesterkin mainittiin. Äh! No mutta, vaikka ajattelinkin tätä enemmän syyspuseroksi, niin kyllähän tämäkin pääsi käyttöön useasti jo heinäkuunkin aikana.

Flying cock -sukat (kolmen sukan setti)
50% kierrätettyä puuvillaa, 20% kierrätettyä polyesteriä, 26% polyamidia, 4% lycraa
22,45€
Nämä ostin synttärilahjaksi, en siis itselleni.

Kukkakuvioinen paitamekko*
100% viskoosi
Työvaate (1/3)
47,96€
Ennen kesälomalle lähtöä pistin vielä ostaen syksyn työvaatteita jo valmiiksi. Olin jo malliston ensi kertaa mallistokoulutuksessa nähdessäni päättänyt ostaa juurikin tämän kukkakuvioisen mekon, jossa on napit ylhäältä alas asti. Siitä saa siis mekon lisäksi tehtyä myös neuletakin omaisen kangastakin. Itse pidin tätä töissä mm. napitettuna alhaalta auki haaroihin asti farkkujen kanssa, jolloin se oli mekon sijaan pitkähelmainen pusero. Todella monikäyttöinen!

Siisti toppi*
Etuosa 100% polyesteri, takaosa 95% viskoosi & 5% elastaani
16,17€
Toppi, jota olin mehustellut k u u k a u s i a, että ottaisko vai eikö. Ostin sitten alesta erittäin suurella aleprosentilla varustettuna. Kaapistani löytyy sama toppi kahdessa muussakin värissä ja olen todennut niiden olevan erittäin laadukkaita. Käytän pääasiassa töissä, mutta satunnaisesti myös vapaalla.

Punainen t-paita tekstillä*
50% puuvilla, 50% modaali
18,68
Ostin lähinnä töissä pidettäväksi, muttei kuitenkaan virallinen työvaate.

Tummansiniset farkut*
65% puuvilla, 31% polyesteri, 4% elastaani
Työvaate (2/3)
31,96€
Instagramissa minua seuraavat saattavat muistaa viime syystalvelta storieistani sen, kun farkkuni repesivät takapuolesta. Olen sivusilmällä koittanut siitä lähtien etsiä samantyylistä vaaleaa sävyä siinä onnistumatta, joten päätin sitten vielä kerran sovitella oman liikkeen farkkutarjontaa lävitse, jos siellä vaikka olisikin jokin minulle sopiva (vartaloni on hieman haasteellinen housujen kannalta). Ja oho, olihan siellä se yksi. Farkku ei tosiaan ole väriltään vaalea vaan tummansininen, mutta pääasia on, että ne istuvat ja ehtivät jo käyttöönkin ennen lomaa.

*nämä tuotteet olivat samalla kuitilla, jonka loppusummasta vähensin keräämilläni bonuksilla 16,82 euroa. näin ollen 114,77 eurosta jäi maksettavaa 97,95 euroa.

Kukkakuvioinen toppi
100% silkki
139,00€
Tämän tilasin aivan täysin hedonisti-heinäkuun meiningeissä palkinnoksi itselleni siitä, että v i h d o i n k i n varasin sen hammaslääkäriajan ja kävin vastaanotolla tarkastuttamassa purukalustoni. Hedonismin karma tosin puraisi tämän kanssa heti takaisin, sillä odotin silkkitopin olevan laskeutuva ja liukas, mutta tämä olikin kovaa silkkiä, joka ei todellakaan laskeudu yhtään mitenkään nätisti. Ajattelin jopa tuotteen palauttamista sen vuoksi, mutta päätin kuitenkin pitää sen – muistutuksena siitä, että ei pitäisi palkita itseään materialla! Josko se vaikka siitä käytössä ja aikanaan pesuissa asettuisi.

Sukat
70% kampapuuvillaa, 26% polyamidia, 4% lycraa
15,00€
Noh, ostin sukat. En keksi näistä sen kummempia tarinoita kerrottavaksi.

ELOKUU

En ostanut mitään.

SYYSKUU

Vihreä neuletakki
30% mohair, 28% akryyli, 22% polyamidi, 15% villa, 5% elastaani
Työvaate (3/3)
55,96€
Vihreää, taskullista neuletakkia metsästin pitkään ja hartaasti ja ostinkin sellaisen alkuvuodesta ja nyt ostin sitten toisen työvaatteeksi, kun sellainen myymäläämme putkahti. Vihreä sävy on eri ja malli erilainen, joten molemmat kyllä päätyivät erittäin aktiiviseen käyttöön viileiden kelien alettua. Neljänä päivänä viidestä minulla on päälläni neuletakki, joten ne eivät jää koskaan vaatehuoneeseeni pölyttymään, sillä omani sisältävät usein jonkin verran villaa, joten annan niiden myös levätä vuoroillaan tuulettumassa pakastimessa tai vaatekaapin hyllyllä.

Vihreä, kukkakuvioinen pitkähihainen pusero
100% polyesteri
31,96€
Vaikka mieluusti välttelisinkin polyesteriä, niin joskus sitä vain ostaa. Mutta mieluummin vaate käytössä kuin käyttämättömänä. Tämä pääsi myös heti ostoa seuraavana päivänä käyttöön ja senkin jälkeen useasti. Olo sen kanssa vain on kovin alaston, sillä se ei kaipaa pitkien hihojen vuoksi päälleen enää neuletakkia, haha! Olen niin tapoihini kangistunut toppien ja t-paitojen käyttäjä, että tämä hieman tuuletti tyyliäni.

Musta, lyhyt, avonainen neuletakki
65% viskoosi, 35% polyamidi
31,45€
Tämä oli ihan totaalinen heräteostos, MUTTA tällaista olin kaipaillut vaatekaappiini oikeastaan sitä tietämättä. En omista lyhyitä neuletakkeja ja vain yhden lyhyen, rennon bleiserin, joten minulla on harvoin ollut mitään mitä laittaa mekkojen päälle juhliin – olen siis juhlinut siinä yhdessä ja samassa bleiserissä kesät talvet jo monien vuosien ajan ja se alkaa siinä nutussa todellakin jo näkyä. Nyt sain sen kaveriksi (tai jopa korvaajaksi) siistin ja hyvin istuvan, juuri sopivan mittaisen ohuen neuleen ja vielä ale-rekistä. Jihuu! Meinasin toki käyttää tätä myös töissä, että ei mene vaan juhlakäyttöön.

yht. 456,75€ (yhteensä kuluvalta vuodelta 852,44€)

Lisäksi myin yhden merinovillaisen mekon tori.fi:ssa 95 eurolla ja vein vaatteita sekä asusteita kirpputorille, jossa ne jatkavat vielä lokakuun puolelle.

PS. MITÄ KAIPASIN/KAIPAAN VAATEKAAPPIINI

  • kukallinen istuva mekko JA/TAI pusero
  • suomalaista designiä
  • luonnonmateriaaleja, ei polyesteriä tai akryylia
  • korolliset mustat nilkkurit, materiaalina nahka
  • mustat maiharit kunnollisella pohjalla, materiaalina nahka
  • Uhana Designin Secret Garden -bomber, koko xs (saa tarjota, jos sellaisen omistat ja olet siitä valmis sopuhinnalla luopumaan)
  • punaruudullinen (flanelli)kauluspaita vanhan ja kuluneen korvaajaksi
  • mustat culottes-housut

*punaiset ostettu uutena, vihreät käytettynä, siniset lahjaksi

3+1 vinkkiä: Yle Areena

Hyvin usein blogeissa annetaan katseluvinkkejä eri sarjoista ja elokuvista, jotka sijaitsevat maksullisessa palvelussa, kuten Netflix, HBO tai C More. Monella ei kuitenkaan välttämättä ole kyseisiä palveluita tai erityistä halua sellaisen hankkimiseen, joten vinkit valuvat ohitse kuin vesipisara auton tuulilasissa. Sen vuoksi ajattelinkin listata muutaman vinkin Yle Areenan puolelta, jonka katselu on ihan ilmaista – jee! Tulevaksi viikonlopuksi suosittelen…

MITÄ MIETIT, RONJA SALMI?
Tällä hetkellä kuvataan jo sarjan kolmatta kautta, mutta kaksi ensimmäistä kautta ovat edelleen katsottavissa Areenassa. Ronja Salmi ottaa napakkaan kaulaotteeseen milloin minkin aiheen, eikä suotta kainostele tai kiertele. Jaksoja löytyy mm. yksinäisyydestä, masennuksesta, peniksestä, pillusta, seksistä, someriippuvuudesta ja uskonnosta. Jaksoissa myös haastatellaan eri ikäisiä ja sukupuolisia ihmisiä, kysellen heidän näkemyksiään eri aiheista – varsinkin vanhemman väestön vastaukset ovat ihanan selvänäköisiä ja suoria. Missään jaksossa ei sorruta ylilyönteihin, saarnata oikeista vastauksista tai valinnoista tai vedetä suoria viivoja, vaan ne ovat keskustelevia ja ajatuksia herätteleviä. Erittäin hyvää tutkivaa journalismia ilman tabuja.

AIKUISET
Olen NIIN jälkijunassa tämän kanssa kuin vain olla ja voi, mutta ehkä siihen on jo tässä osoitteessa totuttu. Tämä on myös vähän sellainen, että tohtiiko tätä nyt niin suositella, kun itsekin välillä katsoi hieman sormien välistä ja teki mieli mennä turhautuneena sohvan taakse hetkeksi makaamaan, mutta sen vuoksi tätä lienee pakollista suositella. Niin paljon myötähäpeää, samaistumista yliajatteluun, asuinspiksiä ja ihavvaan helsinkiläistä meininkiä, joka on itselle vierasta. Onnistumisia ja epäonnistumisia, ihmissuhteita, joista tehdään liian vaikeita ja kipuilua siitä, mitä tässä elämässä nyt pitäisi edes olla. Niin ja se Kuisma, ai että, ottaisin kainalooni heti.

ARMOMURHAAJA
Kotimainen ja erittäin musta komediaelokuva Veijosta, joka lopettaa ja rakastaa eläimiä, mutta ei niinkään välitä ihmisistä ja vielä vähemmän heistä, jotka kohtelevat lemmikkejään kaltoin. Vain kaksi vuotta sitten ilmestynyt elokuva on myös erittäin osuva kuvaus nykyajasta ja siinä sorrutaan satunnaisesti pieniin ylilyönteihin, mutta annettakoon ne anteeksi. Matti Onnismaa on päärooliinsa kuin tehty, tai rooli hänelle, ja elokuvan kantava voima ilmeettömine, traumojen kalvamine kasvoineen eikä lopulta voi edes arvata mihin kaikki tuleekaan päättymään. Huomioithan, että elokuvat poistuvat Areenasta nopeasti ja postaushetkellä katsomisaikaa on enää vain vähän päälle viikko aikaa.

+

RADIO SODOMA
Sanon heti alkuun: Antti Holma on parasta mitä Suomen media voi alustasta riippumatta tarjota ja uskon, monen olevan kanssani samaa mieltä. Jos kuitenkin on tutustunut vain Holman Auta, Antti! -podcastiin ja instafeediin, niin en ehkä suosittele hyppäämään suoraan syvään päätyyn Radio Sodoman pariin. Jos on katsonut läpi Holman legendaariset perjantai-illan instalivet ja lukenut Järjestäjän, niin sekaan vaan – et todellakaan tule pettymään. Itselläni on tällä hetkellä kuuntelussa ensimmäinen kausi uusintana, ennen kuin pääsen toisen kauden pariin ja olenkin hihitellyt menemään iltaisin ennen nukkumaan menoa.

“Oikein ankaran talviyön keskellä kannattaa valmistaa iso mukillinen teetä, napsautaa päälle Radio Sodoma ja työntää pää oikein syvälle uuniin. Moni kuuntelija on kysellyt mihin toinen kuuluttajamme Martti Tippuri on kadonnut. Sanotaan näin, että elämän virta kuljettaa, kunnes se sekoittuu kuoleman virtaan. Näin käy meille kaikille ja nopeammin niille, jotka jättävät teepussit lojumaan työpaikan tiskialtaaseen.”

Puuttuiko jokin suosikkisi? Jaa omat vinkkisi kommenttiboksin puolella.

Lue myös:
3x hyvän mielen tv-ohjelma