2020 mielessäin

“Parannan ainakin tapani sen suhteen, että yritän nähdä ystäviä ja tovereita useammin. Tiedän, että tänä vuonna usea tapaaminen jäi työkiireiden ja väsymyksen jalkoihin, mutta ehkä ensi vuonna osaan järjestää aikani paremmin ja annan aikaa heille, jotka sitä ansaitsevat. Lupaan yritän myös oppia sanomaan useammin ei ja sanomaan suoraan, jos jonkun seura tai yhteydenotot eivät mieltäni lämmitä. Opettelen siis vetämään tarkempia rajoja. Yritän myös olla olematta se, joka aina joustaa. Y R I T Ä N myös raivata kalenterista tilaa kirjoittamiselle joka viikko, sillä taitoni tuntuvat olevan aivan ruosteessa ja sanavarastoni vallan ehtynyt, kun en ole päässyt leikkimään sanoilla aikapäiviin. Olen myös vakaasti päättänyt aloittaa taas oikealla kameralla kuvaamisen, vaikken siinä niin taitava olekaan. Tahtoisin myös päästä käymään jossakin uudessa kaupungissa, jossa en ole aiemmin vieraillut tai jossa olen käynyt viimeksi lapsona. Ja tietysti nuo samat keikkakokemukset ja kahvilahetket olisi toivottavia myös tulevana vuonna 2019.”

Sanoi allekirjoittanut viime joulukuussa tulevasta vuodesta 2019.

Kulunut vuosi 2019 on välillä tuntunut kuin suurelta, kylmän kostealta pyyhkeeltä, jota on läimitty vasten kasvoja, mutta ehti siinä olla paljon hyvääkin – onneksi. Suurimmaksi osaksi olin kuitenkin aika paska tyyppi, noin niin kuin ystävänä ja kaverina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En parantanut tapaani siinä, että olisin nähnyt kamuja, tovereita ja ystäviä enemmän, vaan kääriydyin entistä enemmän itseni sisään. Syyt siihen koen kuitenkin sen verran hyviksi, etten ruoski itseäni siitä liikaa – koko vuoden kestänyt putkiremontti  melusaasteineen ja evakkoineen vei henkistä (ja myös fyysistä) jaksamistani niin paljon, etten oikeasti vain jaksanut – en vaikka kuinka kamuistani pidänkin. Myös se, että kuljin paljon kahden kaupungin väliä verotti aikaani ja jaksamistani. Moni kaveruussuhde haaleni lisää tämän vuoden aikana, mutta ehkä saan niihin taas eloa tulevaisuudessa – toki on myös tärkeää miettiä, että onko järkevää pitää sellaisia ihmisiä elämässään muutenkaan, jotka eivät jaksa tukea tai ymmärtää sinua silloin, kun olet kovilla.

Lakkasin myös joustamasta joka suuntaan, opin sanomaan ei ja vetämään rajoja – pääsin myös sanomaan suoraan eräälle yöaikaan lähestyneelle, katumusta tihkuneelle miehelle vuosien takaa, että hänen yhteydenottonsa eivät ole nyt tai tulevaisuudessa toivottuja.

Häpeäkseni täytyy myöntää, etten käynyt myöskään kuin yhdellä keikalla koko vuonna, mutta ehkä se riittää, kun kyseessä kuitenkin oli kamujen levyjulkkarikeikka. Kaikenmoiset festaritkin jäivät väliin ja vaikka tarkoituksena oli mennä (kahdesti!) Antti Autionkin keikalle, niin jotenkin ne vain jäivät välistä. Kun ei jaksa, niin ei vain jaksa, vaikka kuinka kiinnostaisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jottei tämä nyt vallan synkistelyksi menisi, niin ehdin, jaksoin ja tein kuitenkin jotain myös vuonna 2019! Kahviloissa tuli tietenkin taas luuhattua, teetä juotua ja leivonnaisia maisteltua – yksin ja yhdessä, kotikaupungissa ja vieraissakin. Aloitin aiheen tiimoilta myös (noin) kuukauden kahvila -sarjan täällä blogin puolella. Pääsin myös käymään uusissa kaupungeissa, kun toukokuussa juhlimme kaverin tupareita Imatralla ja kävimme ihastelemassa Imatrankosken juoksutusta sekä syyskuussa Savonlinnassa päiväretkellä Olavinlinnan maisemissa. Vanhoina tuttuina kaupunkeina kävin toki taas Oulussa (paras lomakohde), Helsingissä (Luonnonkaunis messut), Hämeenlinnassa (Museo Militaria) ja Turussa (Amélie Turun kaupunginteatterissa). Luuhasin paljon museoissa eli Museokortti on edelleen paras hankintani ikinä ja vietin vuosipäivää naapurikaupungissa. Kuljetin myös ahkerasti ihan oikeaa kameraa mukanani ja sain lainaan 45mm/1.8 objektiivin, johon olen ihan totaalisen ihastunut – vaikka olenkin pääasiassa kuvannut sillä(kin) vain kukkia, heh.

Vietin aikaani mökillä (josta postauksen kuvat lähinnä ovat), yksin ja porukoiden kanssa, sekä muutenkin luonnon ääressä. Opin myös nukkumaan (loppuvuodesta en enää osannut) ja opettelemaan pois jatkuvasta kiireen tunnusta. Kävin kolmesti teatterissa (kuinka kulturellia), elokuvissa ja kotibileissä – they come in threes I see. Suurimmaksi osaksi elin kuitenkin ihan sitä perusarkea jossa herätään, pestään hampaat, käydään töissä, tullaan kotiin, pestään hampaat ja käydään nukkumaan joko omaan tai evakkovuoteeseen. Putkiremontin sivussa olen myös omatoimisesti saanut aikaan pientä pintaremonttia, joka jatkuu vielä tänä vuonna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta mitä odottaa vuodelta 2020 ja täysin uudelta vuosikymmeneltä?

Tuota samaa perusarkea, tietenkin, sekä jaksamista ja mielenkiintoa kohdata taas muutakin kuin oman kodin seinät. Käydä hakemassa selkäpiitä kipitteleviä väreitä livemusiikin parissa, silmäniloa ja virikkeitä museoista ja mielenkiintoisten elokuvien katsomaan menemistä heti eikä vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä. Kahviloissa ja kirjastoissa kiertelyä, kaupunkivierailuita (jokin uusi kaupunkikohde!) ja kulttuuria. Pintaremontin valmiiksi saattamista hiljalleen ja tämän muutaman kuukauden vallalla olleen alavireen ja selittämättömän surun voittamista. Lämpiminä juotuja teekuppeja ja lempeitä päiviä itseä ja muita kohtaan. Rakkautta, rohkeutta ja rauhaa – niin sisäistä kuin yleismaailmallistakin. Musiikin palauttamista elämään nyt, kun sitä taas voi kotonakin kuunnella. Kirjoittamista blogiin, tiedostoon ja käsin, lukemista ruudulta, kirjojen sivuilta ja A4-tulosteilta. Niitä minä kaipaan ja tahdon tulevaan vuoteen, vuosikymmeneen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä sinä kaikkein eniten odotat tältä jo kiivaasti päiviään kirivältä vuodelta?

8 thoughts on “2020 mielessäin

  1. Tällä hetkellä eniten tuntuu siltä, että tähän vuoteen tahtoisin energiaa. Sitä, ettei päivät vaan toistaisi itseään ja olisi sitä läpikahlaamista. Vaikka tällä hetkellä on ehkä lähinnä “plääh” ja “apua apua”-fiilis, niin samalla tiedän vuodessa asioiden voivan muuttua paljonkin ja loppuvuodesta voi (huom. VOI, eli ei välttämättä tapahdu) ollakkin jo ihan voittajafiilis.

    Liked by 1 person

    • Siis sama juttu, energiaa lisää, kiitos! Vedin vuoden lopussa rautakuurinkin, muttei se oikein tuntunut mitään tekevän joten nyt menossa toinen kuuri lisävitamiineilla. Jos sekään ei pure, niin sitten on hyväksyttävä vain se, että kuolema korjaa tai sitten se on vain lisääntyvä valo, joka parantaa. 😀

      Vuodessa, kuukaudessa ja jopa viikossa voi asiat muuttua niin, että fiilis vetää murheen alhosta voittajaksi. Pidetään sormia ristissä ja peukkuja pystyssä, että viimeistään loppuvuodesta hymyillään kunnolla voittajina! ❤

      Liked by 1 person

  2. Odotan sitä, että lapsi kasvaa, oppii istumaan ja liikkumaan itsenäisesti, syömään muutakin kuin pullosta korviketta. Ettei hän ole enää niin kiinni minussa. Odotan kesää tämän pitkän ja ankean syksyn ja talven (joka näyttää syksyltä) ja ties millaisen kevään jälkeen. Odotan, että saan tehtyä jonkin ratkaisun sen suhteen, mitä vanhempainvapaan jälkeen tapahtuu; onko varaa jäädä hoitovapaalle, hoidanko koulun loppuun ja palaan työelämään vai mitä teen.

    Liked by 1 person

    • Tuota varmasti seuraa ja odottaa innolla, että vaavelsson alkaa hieman enemmän omatoimiseksi, niin että saa taas itselleen lisää tilaa ja aikaa. Ja ugh, todellakin kesä, tai ees kunnon kevät, tuu jo! Tää marraskuu on kestänyt luvattoman pitkään. Täällä satoi eilen kaunis lumipeite, mutta nyt siitä alkaa taas olla muisto vain, kun vettä puskee perään.

      Tsemppiä tuleviin suuriin päätöksiin! ❤

      Liked by 1 person

  3. Positiivista alkavassa vuodessa on uuden työn suoma “lisäaika” päiviin – perustunneilla pääsen kotiin jo 16:00, mutta jos aamuvirkkuilen töihin jo seiskaksi (kun herään kuitenkin ennen kuutta aina), niin voin lähteä jo kolmelta! PIIIIITKÄ ilta aikaa tehdä vaikka jos huvittaa.
    Odotan alkaneelta vuodelta aroin toivein myös sitä, että elämä ei ihan viime vuoden malliin kaataisi kakkaa päälle, olisi ihana kulkea kevättä kohti keveämmin sydämin ja askelin.

    Liked by 1 person

  4. Ihana pitkä “iltavapaa”, todellakin positiivisiin listataan se! Ja uusi työ muutenkin positiiviseen lokeroon. Ainakin siis muutamalla vahvalla positiivisella lähti vuosi liikenteeseen ja pitää toivoa niiden lisääntyvän ja pitävän paskat asiat loitolla.

    Kepeämpää kevättä kohti! ❤

    Like

  5. “Lakkasin myös joustamasta joka suuntaan, opin sanomaan ei ja vetämään rajoja.” <– Tuossa on musta jo saavutusta kerrakseen! Itellä on asian opettelu vieläkin in progress…

    Vuodelta 2020 toivon (tässä kuussa alkavan) vauvan unikoulun tuovan mulle järjelliset yöunet ja sitä myöten kirkkaamman aivotoiminnan ja levänneen olon. Sitä odotellessa!

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s