Myös kauneimmat puut kaatuvat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä vuonna olen kulkenut hyvän tuurin tiellä sen suhteen, että vapaapäivinäni on oikeastaan poikkeuksetta paistanut aurinko tai vesisade on vähintäänkin pysynyt poissa. Hyvä karmani ei taittunut vielä tänäänkään, joten lähdin ulkoilemaan heti aamusta.

Päädyin katselemaan auringon hidasta nousua kaupungin yli samalla, kun korvanapeistani soi Antti Aution ‘Liikaa‘. Hetki tuntui maagiselta. Joskus tämä kaupunki on liian vähän, mutta yhtä usein se on myös liikaa. Tänään se on jotakin siltä väliltä eikä mikään minussa liikahda.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelen hyppyrimäkien vierustaa ja mietin heitä, jotka sieltä ovat kauan sitten hypänneet. Heitä, jotka lähtivät liukuen loivempaan mitalit mielessään ja heitä, jotka valitsivat jyrkemmän menetettyjen rakkauksien ja epätoivojen vuoksi. Aurinko valaisee hyppytornit kuin kuumana kesäpäivänä ja ajatukseni leijailevat jo kohti metsää, ikuisesti vihertäviä sammalmättäitä kohti.

Kiitän hiljaa mielessäni itseäni siitä, että otin sittenkin kameran mukaani. Vaikka palautinkin vuodenvaihteessa lainassa olleen 1.8/45mm objektiivin ja tunnen sen jälkeen suurta inhoa ei-minkään-kuvaamiseen-sopivaa omaa objektiiviani kohtaan, niin silti jaksan kantaa kameraa mukanani. Se tuo nyt eräänlaisen oman rauhansa metsäretkiinkin, kun ennen kuvasin satunnaiset räpsyni kännykällä, jolloin helposti sitten päätyi myös lukemaan ja vastailemaan viesteihin. Nyt, kun kuvia ottaa vain kameralla ei päädy selailemaan turhia, vaan voi nauttia vain luonnosta ja juuri siitä hetkestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilma oli mukavan kirpeää, juuri sopivan raikasta muttei keuhkoja pistelevää. Maa tihkui heppoisaa jäätä ja painui kevyesti jalan alla. Vedetkään eivät olleet jaksaneet jäätyä kuin osaksi ja niin kevyesti, että hengityskin sen saisi sulamaan. Pieni osa minussa iloitsee tästä lumettomuudesta, kun ei ole tarvinut luovuttaa metsäreittejä laduille, mutta osa suree talven puuttumista, tätä kaikkea säiden nurinkurisuutta. Ei tammikuussa pitäisi olla niin lämmintä, että ohuelle syystakillakin tarkenee ja sateenvarjoa tarvitsee joka toinen päivä. Ei tämän pitäisi olla näin.

Kotona keitän kupin teetä lämmikkeeksi sormille ja sielulle, poskilla hehkuu terve väri. Maljakossa neilikat sojottavat vähän joka suuntaan, viltin alla on mukavan lämpöistä ja raukeaa eikä tätäkään päivää olisi voinut paremmin aloittaa kuin metsäretkellä.

7 thoughts on “Myös kauneimmat puut kaatuvat

  1. Pingback: Niivermäen luonnonsuojelualue – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s