Tavallaan

Helmikuu on hieman huomaamatta päässyt etenemään jo ensimmäisen viikon verran ilman, että olen oikeastaan edes huomannut. Olen tavallaan ollut kipeänä koko kuun ajan, joten ihmekös tuo ettei niin tule pidettyä ajankulusta kirjaa.

En kuitenkaan ole ollut poissa töistä, sillä sairauslomaa ei saa siitä, että on tavallaan vähän kipeä. Kurkkua kivistää, nenä vuotaa ja olo on kaiken kaikkiaan kurja, mutta koska kuume ei vain nouse (tai sitte kuumemittarini vetelee erittäin viimeisiään, onhan se jo viimeiset vuodet ollutkin kahdessa osassa), niin en ole todistettavasti sairausloman tarpeessa.

Onnea on kuitenkin vapaapäivät ja vietinkin koko eilisen päivän sohvalla maaten Twin Peaksin viimeisiä jaksoja ja omia silmäluomiani tuijotellen, vieressäni nenäliinat, Frantsilan 11 yrtin hoitosalva (parasta kovia kokeville nenänpieluksille!) ja litrakaupalla nesteitä mehuista teehen. Tein myös tietoisen päätöksen olla avaamatta läppärin kantta koko päivänä ja se oli yllättäen aika helppoa, sillä ei siihen lopulta ollut tavallaan edes mielenkiintoa tai oikein energiaakaan.

Tänään aion vielä jatkaa sohvatyynyn kuvioiden painamista poskiini, mutta kuten huomata saattaa, avata myös sen läppärin ja naputella hieman jotakin ylös (ja lukea vähän muidenkin juttuja). Vaikka syy olikin hieman pakottava, niin eilinen vetelöintipäivä tuli myös ihan tarpeeseen muutenkin. Joskus on vain höllättävä kaikessa ja annettava itsensä levätä kokonaisvaltaisesti, niin fyysisesti kuin henkisestikin, tylsistyä ihan luvan kanssa. Tavallaan täydellinen tylsistyminen voi olla parasta mitä voit itsellesi antaa, sillä siitä alkaa usein luovuus. Pitäisi muistaa se myös silloin, kun on terve.