Kotikuulumisia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Blogiani pidempään seuranneet saattavatkin muistaa, että olen jo vuosia tuskastellut sen suhteen mitä asunnolleni tekisin putkiremontin valmistuttua. Myisinkö, vuokraisinko vai jäisinkö? Viime vuoden puolella aloitin myös hiljalleen tekemään pientä pintaremonttia, jota siis on pitänyt tehdä jo myös vuosia, mutta vihdoin sain aloitettua.

Sen tekemisessä on vain ollut yksi ongelma – teenkö sitä itselleni tehden oman mieleni mukaan heti suurella pensselillä vai tekisinkö vain pelkät perusteet ja antaisin seuraavan asukkaan päättää itse isommat vedot? Yritä siinä sitten tehdä muita päätöksiä kuin valkoisen maalin ostaminen.

Tällä hetkellä koen tehneeni jonkinlaisen, ainakin pari vuotta pitävän päätöksen. Kun kesällä saan vihdoin maksaa putkiremontin kulut pois, niin minä jään sijoilleni. Toki asunto on edelleen minulle liian suuri ja naapurit raastavat ajoittain hermojani metelöinnillään, mutta niin vain tämä asunto on kuitenkin pikkuhiljaa kasvanut minuun kiinni kotina. Nyt, kun jonkinlainen vuosikausia kestänyt horroskin on väistymässä ja jaksan miettiä asuntoa enemmän, saan siitä vielä tehtyä sen verran enemmän oman näköiseni ettei se ole vain enää se asunto, johon joskus aikoja sitten muutin (tai siis muutimme).

20190420_095828_kops

Ehkä se onkin ollut tämän kanssa se suurin ongelma – en ole osannut tehdä asunnosta juuri minun omaani. Se sisältää vielä muutamia tavaroita, jotka eivät lähtökohtaisesti olleet minun, mutta jäivät minulle, sekä vain lainassa olleita kalusteita. Kuvassa osissa olevan ruokapöydän laina-aika tuli päätökseen, joten on vihdoin myös etsittävä oman tyylinen pöytä – myönnettäköön, että tuosta en koskaan edes pitänyt. Asuntoja tutkiessani ja näytöissä käydessäni olen myös havainnut sen, että asuntoni todella suuret ikkunat ovat luksusta, josta minun lisäkseni nauttivat myös kasvini.

Tekemistä tosin vielä riittää paljon, ennen kuin täällä näyttää siltä miltä haluaisin ja koska aika on rajallista enkä halua maksaa kenellekään sellaisesta minkä osaan itsekin tehdä, niin kaikki tulee etenemään hitaasti. Vielä pitäisi irroittaa tapetti viideltä seinältä ja maalata kuusi – siis kunhan saan päätettyä muutaman seinän värin, koska valkoinen ei ole aina vaihtoehto! Seinien freesauksen lisäksi haaveilen uudesta lattiasta, sillä vähän jo vihaan tuota vanhaa parkettia ja sitä, että tässä asunnossa on kahta erilaista lattiaa. Kylpyhuoneremontin jälkeen keittiökin tuntuu kovin tunkkaiselta, joten ehkä sillekin olisi jotain tehtävä. Kun näitä näin ylös raapustaa, niin ehkä se on vain ja ainoastaan lottovoitto, joilla nämäkin kaikki lopulta kustannetaan, haha.

Vaikka tällä hetkellä onkin päätös pysyä aloillaan, niin en kuitenkaan lakkaa selaamasta oikotien asuntovalikoimaa tietyillä alueilla, sillä ajatus eräänlaisesta koko vuoden käyttömahdollisesta mökistä tai kakkoskodista maaseudun rauhassa on ajelehtinut mieleeni. Lottovoittoa todellakin odotellessa siis…

4 thoughts on “Kotikuulumisia

  1. ooiih, remppa on kyllä aina rankkaa vaikka mieluista olisikin, mutta jos on mahdollisuus sitä tehdä juurikin omalla tahdillaan ja omanlaisekseen, niin parhauttahan se on.
    Olen suorastaan kateellinen, niin kutsuville nuo seinät näyttävät..

    Liked by 1 person

    • Tälleen hitaasti edeten on vaan osattava kestää keskeneräisyyttä, kun joka nurkassa on vähän jotain kesken! 😀 Mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee.

      Like

  2. Pingback: Haaveilua – astu harhaan

  3. Pingback: Uusi ruokailuryhmä Tori.fi:stä – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s