Kesäkurpitsagratiini

En ole todellakaan mikään ihmeiden tekijä keittiössä ja useimmat valmistamani ruoat ovat yhdistelmä jonkinlaisia pakasteesta noukittavia puolivalmisteita (ah Apetitin kasvisjauhispyörykät on mun suosikkeja!), pikaisia riisinuudeleita tai Risellan riisi-kauraseosta höystettynä isoilla kasoilla erilaisia kasviksia. Joskus saatan myös keitellä perunoita ja paistella niitä sitten seuraavina päivinä pyttärihengessä tai keitellä kaupan pakastealtaasta noukkimani pinaattikeiton.

Vapaapäivinäni kuitenkin yritän aina hieman panostaa, että vapaat tuntuisivat vielä enemmän vapaalta ja valmistan jotain hieman parempaa. Useimmiten valmistan kalaa jonkinlaisen vihannespedin keralla, josta sitten lähes aina riittää myös seuraavaksi päiväksi ruokaisaan salaattiin tai tuhtien leipien täytteeksi.

Miulla on kasa lahjaksi saatuja reseptikirjoja, joita en käytä, koska noh… en ole ruoanlaittajasorttia ja sen lisäksi olen melko nirso, jolloin en helposti syty lukemilleni resepteille, sillä niistä pitäisi aina mielestäni poistaa lähes puoletkin aineksista. Siltikin sain taas viime jouluna lahjaksi uuden reseptikirjan, tällä kertaa kasvisruokapainotteisen sellaisen. Sitä selatessani pääsin aika pitkälle ennen kuin törmäsin sellaiseen ruokaan jota haluaisin sellaisenaan a.) valmistaa ja b.) syödä. En oikeasti jaksa vääntää ruokaa tuntikaupalla syödäkseni sen alle 10 minuutissa ja sitten uhrata tiskaamiseen puolikin tuntia. Nopeat ja helpot reseptit tutuista aineksista ovat varmoja voittajia ja onnekseni sellaisen bongasinkin, joten kerrankin tuli reseptikirjalle käyttöä!

20200220_171337

KESÄKURPITSAGRATIINI ( 4 annosta)

4 kesäkurpitsaa
2rkl oliiviöljyä
120g mozzarellaa ohuina viipaleina
2 isoa tomaattia kuutioina, siemenet poistettuina
2tl vastasilputtua basilikaa tai oreganoa

Leikkaa kesäkurpitsat pitkittäin neljään osaan. Sivele öljyllä ja paista 10 minuuttia 200°C asteisessa uunissa, mutta älä anna pehmetä liikaa. Ota kesäkurpitsat uunista ja laita niiden päällä mozzarellaviipaleet, tomaatit sekä basilika/oregano. Paista vielä viisi minuuttia, kunnes juusto sulaa. Tarjoa kuumana.

Kuinka ihanan simppeliä ja nopeaa!

Itse tosin en hoksannut katsoa kuvaa sen tarkemmin, sillä siinä olikin leikattu  kesäkurpitsat viipaleiksi niin, että ne olivat yhä kiinni toisissaan kannasta. Koska tein pelkästään itselleni, niin valmistin vain yhden kesäkurpitsan enkä edes jaksanut kaapia siemeniä pois kirsikkatomskuistani – laiskaa kokkausta parhaimmillaan, eh. En myöskään tiedä miten mozzarellasta saa oikeasti ohuita viipaleita, ehkä mandoliinilla (sillä keittiövälineellä, ei soittimella toim.huom.) jonkamoista en tietenkään omista, joten omani jäivät hieman uhkeiksi silputusta basilikasta puhumattakaan.

20200220_171316

Uhkeista mozzarellasiivuista ja tomskujen siemenistä huolimatta maku oli kuitenkin oikein oiva ja haaveilin syödessäni jo vähän siitä, että valmistaisin ensi kesänä tätä samaa mökillä oman maan kesäkurpitsoista ja uunin sijaan grillissä, jolloin saisi lisää rapsakkuutta ja kesän makua mukaan. Tämä menee mielestäni kevyenä annoksena ihan itsessään tai pienempänä annoksena mukavana lisukkeena jollekin liharuoalle, jos eläinproteiinia lautaselleen halajaa.

Joskus hamassa tulevaisuudessa olisi tarkoitus myös kokeilla makaroonilaatikon tekemistä soijarouheella, mutta saas nähdä milloin tämä laiska kokki jaksaa siihen tarpeeksi paneutua. Mikä on sun valinta silloin, kun teet jotain helppoa ja nopeaa?

 

Kesäkurpitsagratiinin ohje löytyy Gummeruksen Helppoa ja hyvää -sarjan kirjasta Kasvisruoat: terveellisiä herkkuja. Sain kirjan joululahjaksi, mutten kustantajalta!

10 thoughts on “Kesäkurpitsagratiini

  1. Mä teen ruokaa lähes päivittäin ja olen niiiiin kyllästynyt siihen. 😅 Käytetään toki myös just apuna välillä valmispyöryköitä jne, koska en todellakaan jaksa aina pilkkoa ja tehdä kaikkea alusta asti itse.

    Mä en myöskään kuulu niihin, jotka jaksaisi ruokaa varten käyttää keittiössä sitä kymmentä tuntia. En todellakaan! On ok, jos ruoka viettää tunnin tai pari uunissa, mutta minä en aio sen valmistamiseen käyttää tuntitolkulla aikaa. 😂

    Liked by 1 person

    • Valmispyörykät ja pakasteet on usein ihan hyvä lisä ja helpotus arkeen! Tietty ne itse pyöritetyt pyörykät on aina parempia, mutta kuka jaksaa ja kenellä on muka aina aikaa ruveta tekemään. 😀

      Nimenomaan toi, uunissa ruoka saa muhia kauankin, kunhan minun ei aktiivisesti tarvitse siihen tekoon osallistua kovin kauaa. Esimerkiksi risottoa olisi kiva syödä useammin, mutta se valmistaminen… eiiii pysty. :’D

      Liked by 1 person

  2. Kesäkurpan sijasta meillä tuota gratiinia tehdään munakoisosta, namnam.
    Nopein ruoka mitä minä Hyvänä Äitinä perheelle tarjoilla on pussinuudelit. Jokaiselle makunsa mukaiset nuudelit mausteineen kulhoon ja vedenkeittimestä kiehuvaa vettä niskaan. Tadam, nälkä lähtee. Kurkkuviipaleita oikein tiedostavana päivänä allergikoille lisäkkeeksi ja minä + poika syömme kirsikkatomaatteja.
    Turjakkeen kasvisruokainnostus on jatkunut koko helmikuun ja hän kokkailee usein päivän aikana vähän monimutkaisempia aterioita ilokseni, lounasboxiin asti on riittänyt esim. kikherne-currya ja texmexkasvismuhennosta. Tuossa mielessä kotitoimistolainen on ilo ja onni vaikka usein kaipaisinkin omaa rauhaa…

    Liked by 2 people

    • Täytyykin joskus kokeilla tuota samaa siis munakoisosta, ah kiitos vinkistä!

      Haluun kanssa tollaisen kotitoimistolaisen tai muun kotitontun, joka jaksaisi joka päivä valmistaa miulle ruokaa! ❤ 😀

      Liked by 1 person

  3. Uunifetapasta on mun laiskin arkiruoka (heti kaupan maksalaatikon jälkeen), koska siinä ei tarvitse pilkkoa mitään. Tomaattikeitto ja linssimuhennoskin valmistuvat nopeasti ja ilman tuskaa. Viimeksi keksin vielä, että voin tehdä suosikkilinssimuhennoksestani keiton lisäämällä siihen vettä ja surauttamalla sen soseeksi, ja siten ruoka upposi kaksivuotiaallekin! Vitsit, mikä kameleonttisapuska. “Eiks toi oo just linssimuhennoksen idea, et sitä voi muunnella tolleen?” sanoi kaverini kuullessaan tämän, mutta ei mulle ollut tullut tuo koskaan aikaisemmin mieleenkään. Terveisin, ei kovin out-of-the-box ajatteleva kotikokki

    Liked by 1 person

    • Uunifetapasta on vielä itseltä kokeilematta, kun olen niin hidas seurailemaan ruokatrendejä! Sen kokeilu on kyllä olluut suunnitteilla ja siinä viehättää todellakin sen helppous. 😀

      Kaikki sosekeitot olisi helppoja ja nopeita, mutta en oikeastaan pidä niistä ellei niihin saa oikeasti todella silkkistä suutuntumaa. Esimerkiksi linssikeitto on jäänyt itseltä lautaselle, koska en vain sitä koostumuksensa vuoksi voi syödä – oksennus vain pyrkii suuhun, niin kuin mm. klönttisten jogurttien ja marjapuuronkin kanssa. Viime kesänä tein mökin kurpitsoista keittoa ja sain ihan hyvän koostumuksen, mutta silloin ymmärsin etten oikeastaan pidä ollenkaan kurpitsan mausta, haha! Nirso mikä nirso. 😀

      Like

  4. Pingback: Helmikuu ’20 – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s