Aloitin opinnot avoimessa yliopistossa

Viime elokuussa kirjoitin näin:

Sisälläni on myös määrittelemättömän ajan kuplinut jokin levottomuus, enkä oikein ole tiennyt mitä se on ollut tai mihin suuntaan se on minua koittanut työntää. Kun jokin aika sitten seisoin Oulussa pienen lammikon äärellä ja samoilin pitkin loputtomia puistomaisemia loppukesän kukkia ja muita tuoksuja nuuhkien, koin jonkinlaisen heräämisen kuin se kytenyt kupla olisikin yllättäen puhjennut. Samalla hetkellä moni solmu sisälläni tuntui aukeavan kuin taikurin käsissä ja näin tulevaisuuteni hieman selkeämpänä. Nyt tarvitsen vain lisärohkeutta tarvittavan ensimmäisen askeleen ottamiseen, mutta saa nähdä löytyykö sitä ja näin ollen palaanko tähän aiheeseen enää koskaan.

Kuplinta läikkyi sitten vihdoin yli, rohkaisin itseäni askeleen eteenpäin ottamiseen (joka lähinnä tätä nykyä on verrattavissa kalliolta alas vapaapudotukseen askeltamiseen tai itsensä heittämiseen bussin alle) ja aloitin viime vuoden puolella opinnot avoimessa yliopistossa. Itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen on aina tärkeää, mutta näin jälkeen päin ajatellen vähempikin tavoitteellisuus olisi riittänyt ja rahansa olisi voinut laittaa muuhunkin. Parempi otsikko olisi siis ollut Aloitin ja feilasin opinnot avoimessa yliopistossa.

20200303_115006

Ai miksikö, kysytte kaulaanne ojennellen ja korvia höristäen. Noh, tein sillä lailla tyhmästi, että aloitin nämä opinnot kesken tätä kaikkea elämää, jossa teen lähes täyttä viikkoa töitä, remontoin omatoimisesti kotia ja ajan kahden kaupungin väliä säännöllisesti. Uskotteko, jos kerron vapaa-aikani huvenneen aivan johonkin muuhun kuin tiedon pänttäämiseen ja esseiden laatimiseen, kun joskus myös pitäisi oikeasti levätäkin? Lisäänkö vielä sen tiedon, että tarvitsemani kurssikirja maksaa kaupasta riippuen edullisimmillaan 180 euroa (+postikulut) ja sitä ei löydy yhdestäkään lähialueiden kirjastoista tai myynnissä käytettynä, joten olen tyytynyt vain 85 sivun tulostettavaan tiivistelmään sekä vuodelta 1998 (ei tässä 22 vuodessa varmaan ole mikään muuttunut…) olevaan ainoaan kirjaan, jonka aiheesta kirjastoista löysin. Sitten kun tähän soppaan lisää vielä tämän glögillä valellun läppärin, jonka mm. välilyönti, s-, t- ja e-kirjaimet luovat suuria vaikeuksia kirjoittaa edes blogia, niin kirjoita siinä sitten kasaan kolme esseetä ennen deadlineä ilman läppärin (ja itsensä) heittämistä parvekkeelta.

Eipä siinä, aina kun vain olen saanut itseni opuksien ääreen, niin olen lukenut pieteetillä ja mielenkiintoa puhisten (yksi puolivalmiista esseistäni käsittelee kyitä ja ette usko kuinka kiinnostavia nekin oikeasti ovat!). Luontosuhteeni on muutamia välivuosia nuoruudessa lukuunottamatta ollut erittäin vahva, joten tuntui enemmän kuin luonnolliselta valinnalta suunnata ekologian opintojen pariin. Jollain tapaa se myös oman pääni sisällä kompensoi sitä kaikkea maailmantuskaa, jota koen lähes päivittäin työssäni. Opiskellessani olen lähellä sitä kaikkea, mitä haluaisin elämässäni suojella ja ymmärtää. Ajatus siitä, että ekologi on elonkirjon lääkäri miellyttää minua ja kuulostaa niin houkuttelevalta, että aina opiskelun parissa suomin itseäni siitä, että tulen suorittamaan ensimmäisen kurssini täysin hylättynä kroonisen ajanpuutteen vuoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En kuitenkaan anna sen masentaa minua, sillä jokainen opittu asia on askel eteenpäin. Vaikka näille opinnoille ei juuri tässä elämäntilanteessa vain ole tilaa, niin tiedän, että itseään on ihan turha ajaa loppuun tekemällä silloin, kuin aikaa ei ole eikä pysty antamaan asioille niiden ansaitsemaa huomiota.

Että sellaisia askelia, kalliolta putoamisia ja heittäytymisiä täällä on suoritettu. Ensin ajattelin, etten edes mainitse asiasta täällä, mutta sitten taas miksen mainitsisi? Ei elämä ole pelkkää onnistumisten sarjaa ja joskus on enemmän kuin ok todeta, että nyt ei ole oikea aika jollekin ja jättää se hetkeksi odottamaan tai siirtää kokonaan sivuun, jos se ei tuntunutkaan omalta jutulta. Itse ainakin tämän kokeilun jälkeen siirryn eteenpäin taas fiksumpana sen suhteen, etten kasaa palettiani totaalisen täyteen kaikkea mahdollista, paremmin tietoisena yhdestä vaihtoehdosta ja hemmetinmoisella tietomäärällä varustettuna yhdestä kotimaamme käärmeistä.

8 thoughts on “Aloitin opinnot avoimessa yliopistossa

  1. Oi kuulostaa jännältä tämä ala! Itsehän tänään mietin töistä kotiin ajellessani, että pitäisiköhän lukea itsensä seuraavaksi teologiksi, niillä on kuulema hyvät työllisyysnäkymät 😀

    Liked by 1 person

  2. Iteki oon viimein tajunnu, että omat opinnot ammattikorkeassa ei vaan oo omalta alalta. En tiiä irtisanonko itteni sieltä vai mitä teen. En oo siis saanu suoritettua opintoja ko pari opintopistettä. Toisaalta jotain vois suorittaa, mutta voimavarat ei riitä. Opinto-oikeuski loppuu vuoden päästä. 😀 Parasta on se, että nyt jotenkin hahmotan, että mikä ois mun ala.

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s