Uudesta rytmistä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
huhtikuussa säätila heitti häränpyllyä ja saatiin luminen aprillipila muutamaksi päiväksi.

Monen muun ihmisen tavoin olen saanut viime aikoina päättää täysin oman elämäni rytmin. Ei ole mitään pakollisia vastuutoimia hoidettavana, ei tapaamisia tai mitään sellaista asiaa, jota en voisi kotisohvalta käsin hoitaa (paitsi kauppareissu, sillä en halua terveenä ja kauppaan kykenevänä henkilönä turhaan rasittaa tilauspalvelua). Kaikki tämä vapaus laittaa helposti pään, unirytmin ja koko elämän sekaisin, mutta kaikeksi onneksi sain itselleni yllättävän nopeasti toimivan rutiinin aikaan, sillä rutiinit ovat se asia, jotka minun pääni pitävät kasassa.

En vello sängyssäni pitkään aamuisin muuten kuin silloin, kun nukun yllättäen 10 tuntia heräämättä putkeen (uskomatonta, mutta totta!) tai herään aamuyöstä miettimään universumia sitä kuitenkaan ymmärtämättä ja torkun sitten sen vuoksi vähän myöhempään. Syön aamiaisen koneen ääressä, sitten ulkoilen, jos on hyvä sää ja teen lihaskuntoa (säästä huolimatta). Lounaaksi nautin jotain pientä, muutaman palan leipää tai itse leivottua kanelipullaa. Lueskelen sohvalla lehtiä tai kirjaa, selailen blogeja, kirjoitan tai vain ihmettelen. Valmistan päivällisen, jonka nautin yleensä neljän ja viiden välillä, katselen syödessäni sarjoja (viime aikoina Frendejä) tai elokuvaa, joiden parissa saatan istua iltaa iltapalaan asti, jos en keksi muuta tekemistä. Kahdeksan maissa laitan Auta Antti -podcastin pyörimään ja joogaan. Sänkyyn pyrin siirtymään viimeistään yhdeksältä ja unta haen kymmenen maissa.

20200401_121433

Päiviin toki kuuluu myös monia tyhjiä hetkiä, jolloin vain tuijotan seinää, ikkunasta ulos tai seisoskelen parvekkeen ovenraossa teekuppi kädessäni katsellen leikkipaikalla leikkiviä lapsia vanhempineen. Siivoan, pesen pyykkiä, astioita ja itseäni kuten ennenkin. Ajattelen paljon asioita, välillä myös ääneen, että muistaisin minulla vielä olevan ääni. En soittele normaalia enempää ihmisille tai osallistu videon välityksellä viini-iltoihin, sillä en tee niitä asioita muutenkaan siinä määrin, että niitä olisi jotenkin suuresti ikävä. Viestit ja kuvat kulkevat kyllä niin kuin ennenkin

Mitä pidemmälle sosiaalinen eristäytyminen on edennet, sitä varmemmin olen laittanut puhelimeni älä häiritse -tilaan jo heti aamupäivästä. Jos ennen sinkoilin ajatuksesta toiseen eikä piiputtava kännykkä ainakaan keskittymistä auttanut, niin nykyään olen löytänyt lähes täydellisen keskittymisen tilan, jolloin en todellakaan kaipaa häiriöitä. Ei ole mitään ärsyttävämpää silloin kun koittaa hioa jo valmiiksi vaikeaa ajatusta sopivaksi lauseeksi, kuin puhelimen kymmenes piuaus kahden minuutin sisään. Pidän minulle viestittävistä ihmisistä kovin, tottakai, mutta en halua olla koko ajan tavoitettavissa edes silloin, kun olen koko ajan tavoitettavissa. Palaan viesteihin sitten, kun nostan taas puhelimen omasta halustani käteen.

20200404_171544_kop

Pelottavinta tässä kaikessa on se, että voisin tottua tähän elämään liian nopeasti ja olen jo hieman tottunutkin. Jos saisin tähän lisättyä hieman sosiaalista kanssakäymistä sen fyysisemmässä muodossa pelkkien viestien sijaan, kahvilakäyntejä ja museoissa lorvailua sekä tapahtumia, voisin sanoa eläväni täysin itseni näköistä elämää.

11 thoughts on “Uudesta rytmistä

  1. Pelottavaa ehkä, mutta mun elämäni ei kauheasti muuttunut sosiaalisen elämän suhteen. 🙈 Okei, kaipaan sitä että voisin noin vaan ajaa äidilleni tai nähdä appivanhempiani tai isovanhempiani. Ystävien kanssa ei kovin usein muutenkaan olla nähty. Suurin juttu on lasten koulun, sekä harrastusten puute. Se kun tarkoittaa sitä, ettei minulla ole YHTÄÄN OMAA AIKAA. Pää alkaa hajota ja se heijastuu kroppaan. Ehdin ehkä hetkeksi istahtaa päivän aikana kirjan pariin ja illalla lasten nukahdettua katson hetken telkkaria. Mutta siinä se. Nyt kun ne on koko ajan kotona niin on keksittävä ohjelmaa, käytävä ulkona purkamassa energiaa vähintään kerran päivässä ja huolehdittava niistä etäkoululaisen oppiaineista. Onneksi mies kävi lasten kanssa viime viikonloppuna mökillä kääntymässä, niin sain ihan tovin hengähtää. 😂

    Niin ja ois kiva jos kauppakäynneillä ei niin ahdistuisi lähelle tulevista ihmisistä. 😅

    Liked by 1 person

    • Vähän sama kyllä! En ihan kauheasti hummaile kavereiden kanssa kylillä muutenkaan, niin tämän koronan takia on jäänyt yksi tai ehkä jopa kaksi tapaamista väliin eli en koe vielä minkäänlaista tarvetta videon välityksellä käytäville teehetkille. Tällaisina aikoina introverttiys on todella toimiva piirre. 😀 Toki meillä ei miehen kanssa ole yleensä näin pitkiä taukoja näkemisessä, joten se hieman painaa.

      Saat kyllä kaiket sympatiani, sillä miulla olisi varmasti jo hajonnut pää totaalisesti, jos olisi lapsoja tässä vielä viihdytettävänä. 😀

      Tänään olisi edessä kauppareissu, viimeksi käynyt viime viikon maanantaina. Ei yhtään napostelisi, mutta pakko se vaan on mennä hakemaan tuoreksia sekä katsomaan, että osataanko tuolla yhtään käyttäytyä ja pitää turvavälejä.

      Liked by 1 person

      • Tää on vähän kakspiippunen juttu, kun toisaalta lapset myös saa ajan kulumaan nopeasti. Yksi läheinen manasi juuri sitä kun ei ole mitäääään. Paitsi avopuoliso. Hän on veljensä kanssa sopinut sentään, että jos muita ei nähdä, niin he voi tavata ja näin ollen voi saada päiviinsä jotain ohjelmaa. 😂 Multa ei ohjelmaa puutu. 😅

        Tsemppiä kauppareissuun. Mä olen huomannut ettei siellä kaikki osaa käyttäytyä. Oiskohan ok huutaa jos joku tulee liian lähelle? (Oon miettiny tota joskus jouluostoksillakin.) 😂

        Liked by 1 person

      • Voin myöntää, että teki kauppareissulla todellakin mieli huutaa, kun joillain ei ollut turvaväleistä tietoakaan. Valitsin viel pienen marketin ison sijaan, että on mahdollisimman vähän ihmisiä, mut monella muullakin oli ilmeisesti ollut sama idea ja siellä sai sitten väistellä ihmisiä ihan tosissaan. 😀

        Liked by 1 person

      • Se on ihan sama mihin nyt menee ni on väkeä! Lidl on ainoa jossa oon viime viikkoina saanu oltua suht rauhassa. Oli väkeä, mutta rajoitetusti. 😄

        Like

  2. Mie kävin tänään vanhemmille ruoka-ostoksilla ja voi kiesus sitä väkimäärää! Sen on tuo Pääsiäinen joka normaaliaikanakin saa ruokahysterian vellomaan, saatikka sitten nyt.
    Onneksi seuraavaan kauppareissuun on kokonainen viikko!

    Liked by 1 person

    • Jjjep, pääsiäinen selkeästi ajaa taas ihmiset enemmän liikkeelle. Voi, kun vielä malttaisivat pysyä kotosalla pääsiäisen ja vapun, niin voitaisiin saada edes suht normaali kesä! ❤

      Liked by 1 person

  3. Tätä ei varmaankaan saisi nyt sanoa ääneen, mutta elämäsi kuulostaa just täydelliseltä! 😀 Mullekin korona toi uuden rytmin arkeen: 5:15 ylös sängystä ja mielellään 19:00 takaisin ja äkkiä, jotta voin jokaisena arkipäivänä toistaa tätä samaa sekopäisyyttä. Nice. Toivottavasti pian jo pääsisi palaamaan takaisin oman työnsä ääreen ja inhimillisiin herätyksiin.

    Liked by 1 person

    • Hahaa, on varmaan luvatonta myös ajatella, että tämä rytmi on ihan hemmetin ihana. Toki siinä on heikompi taloudellinen puoli ja koronan varjo, mutta noin muuten – täydellistä.

      Phiiuu, tuo siun uusi rytmi ei kyllä kovin ihanalta kuulosta! Toivottavasti todellakin pääsisit pian takaisin kiinni omaan rytmiisi ja normaaliin arkeen. ❤

      Liked by 1 person

  4. Äänetön puhelin on niin kultaa! Yksi parhaista päätöksistä, mitä oon tehnyt, on puhelimen vaientaminen. Itse katson sitä ihan tarpeeksi ilman ääntäkin, mutta ainakaan ei tarvitse kuunnella plimputusta ja kilinää.

    Sulla vaikuttaa olevan varsin toimiva rutiini. Ihailtavaa säntillisyyttä! Samastun niin tohon Toreynnin huomioon, ettei ole yhtäkkiä yhtään omaa aikaa. Sama homma täällä, vaikka ei koululaisia olekaan, vaan kerholainen ja beibi. Nyt kun isompi jätti päiväunetkin pois, niin päivällä on ehkä vartin oma hetki jos sitäkään ja muuten illalla vasta levähdys jonkun oman jutun parissa. Sitä iltaa tekeekin sitten mieli venyttää entisestään ja itse pahennetun univelan kierre on valmis!

    Liked by 1 person

    • Puhelin tosiaan löytää kyllä käteen ilman, että se vartin välein piiputtaisikin jonkin viestin merkiksi! Vaikka tässä onkin ollut pääasiassa vain sitä omaa aikaa, niin tosimmillaan se oma aika on tällä hetkellä kuitenkin itselle sitä, ettei roiku somessa.

      Toi on kyllä ihan uskomatonta mihin te perheelliset venytte näin poikkeusaikana. Kuten sanottua, minulla todellakin pää piiputtaisi tilttiä ja piiloutuisin varmaan toistuvasti komeroon jo ekan päivän jälkeen. 😀

      Nyt tosin oma rytmi meni hieman rikki, kun vaihdoin eristäytymisosoitteeni naapurkaupunniin toisen nurkkiin. Nukkumaanmenoajasta en tosin ole tinkinyt. 😀

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s