Keväthetki

sinivuokot

On mahdotonta pukea täydellisesti sanoiksi miltä tuntuu nähdä huhtikuisen ilta-auringon viimeisten säteiden langetessa rinteen täydeltä sinisen sävyissä hohtavia vuokkoja. Kun ensin kyykistyy yhden ryppään ääreen ja nostaa katseen nähden toisen, sitten kolmannen, neljännen ja lopulta rinteellisen tuntuu kuin pieniä ilon pyrskäyksiä olisi noussut kevään multaisesta maasta sinivuokkojen muodossa. Siinä niitä oli luonnon alle jääneiden kiviportaiden ympärillä mättäittäin, enkä edes erään kevään retkellä Aulankoon nähnyt niin montaa kerralla ja silloinkin herkän sinisiä terälehtiä tuntui olevan metsänpohjalla silmänkantamattomiin. Ymmärrän mitä Matkalaulussa tarkoitettiin ja hengitän sisääni tätä täydellistä maisemaa, joka on nyt seuraavana päivänä jo taas hautautunut lumeen. Julmana tunnettu huhtikuu ei kohtele edes kauneimpiaan kevyesti.

6 thoughts on “Keväthetki

    • Täälläkin oli eilen taas ihan kunnollinen lumimyräkkä, mutta tänä aamuna kevätaurinko taas paistaa – saas nähdä kuinka kauan tällä kertaa, on ollut vähän vaihtelevaa. 😀

      Like

      • Täällä oli eilen lopulta sen verran vaihtelevaa, että voisi olla käypää luonnon mennä myös psykologille hoitamaan bipolaarisuuttaan.

        Yöllä olikin sitten satanut viisi senttiä lunta ja lisää tulee. Onneksi ei tarvitse minneen mennä, kun on jo kesärenkaat alla.

        Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s