Kuka sanoi, että elämän…

…pitää olla tylsää. Noh, niinpä!

Päätin tuossa päivänä eräänä vihdoin ottaa härkää sarvista ja iskeä olohuoneen seinien kimppuun. Kävin ostamassa seitsemisen litraa maalia valmiiksi, sillä ajatukseni oli, että ihan tosta noin vaan nopeasti irroitan tapetit kahdelta (betoni)seinältä, koska niistä se irtoaa kuin unelma vain, nakkaan vähän pakkelia reikiin ja pääsen maalauspuuhiin.

20200427_184742

Juu ei. Ensimmäisellä seinällä ollut kuvioitu tapetti ei todellakaan irronnut kuin unelma vain, vaan se osoittautui lähinnä painajaiseksi. Jouduin sumuttelemaan seinään vettä niin paljon, että pelkäsin aiheuttavani vesivahingon ja harkitsin jo jonkinlaisen puutarhaletkun käyttöäkin. Ei meinaan irronnut ei, sillä tapetin kuvion läpi ei vesi meinannut imeytyä ollenkaan. Tuntien taistelun jälkeen tapetti lähti lopulta irti turhankin useana kerroksena ja palana, mutta niin lähti paljon muutakin – meinaan seinä. En tiedä mitä sokeripakkelsia tuohon seinään on aikoinaan ajettu, mutta sehän ropisi ja rapisi kuin irtosora kalliolla. Koska ajatuksena oli maalata seinä enkä halunnut että se vain jonain kauniina päivänä putoaa paikoiltaan rapsuttelin irtopaklua sen kummempaa voimaa käyttämättä. Lopulta seinässä ammotti betonia puolen seinän mitalta ja pari betonin paljastavaa isompaa aukkoa. Tässä vaiheessa kello läheni jo iltaseitsemää (olin ollut nopeassa tapetinirroituspuuhassani jo kuusi tuntia!), joten googlasin äkkiä lähitokmannien valikoimat ja suorin itseni ostamaan ämpärillisen sopivaa täytettä.

Siinä sitten iltani ratoksi nakkelin pakkelipaakkuja seiniin ja tasoittelin menemään ihan kuin olisin muka tiennyt mitä olin tekemässä – enhän ikinä ollut paikannut mitään noin suurta! Ja voin sanoa, että sen kyllä lopputuloksesta huomaa. Päätin kuitenkin, että sillä ei ole mitään väliä, ei nyt eikä välttämättä vielä ensi vuonnakaan. Sitten kun röpöt alkavat liiaksi häiritä, niin hankin paikalle jonkun tasoittamaan koko seinän kerralla, mutta nyt ei ollut sen aika, koska korona ja budjetti. Pieni rosoisuushan vain tuo eloa valkoiseen seinään! Vaikka epätoivo koittikin hiipiä liiveihin siinä seinää iltasella väsyneenä pakkeloidessani, niin voin ilokseni todeta, että vuorokausi siitä eteenpäin oli kummallakin seinällä jo kaksi kerrosta maalia. Siltä toiselta seinältä kun tapetit todellakin irtosivat kuin kauneimmissa unissa ilman, että seinä irtosi myös ja paikattavaa oli vain vähän.

20200428_123340

Olen pääasiallisesti kasannut tänä vuonna saamani kortit jääkaapin oveen, mutta jostain syystä tämä Iitulta saatu kortti jäi nojailemaan aloe veran ruukkuun pöydälle. Nyt korona-aikana se on muistuttanut joka aamu, että niin, ei elämän tarvitse nytkään olla tylsää. Kun keittiön pöytä oli remonttiapuna olohuoneen puolella (se on ainoa tarpeeksi korkea asia tässä asunnossa, jonka avulla yletyn katonrajaan, haha), niin kortti suorastaan kettuili tuolilla pönöttäessään. Niinpä, tylsää tässä ei tosiaan ole, kun on puoli seinää muruina olohuoneen lattialla ja allekirjoittaneen pakkelointitaidot vähän sinne päin! Tilanteen ollessa päällä ei paljoa huvittanut, mutta nyt asia jo onneksi naurattaa ja korttikin saa vielä jatkaa pöydällä jääkaapinoven sijaan.

Näin ne hommat täällä etenee: kausittain, kaoottisesti ja erittäin nopein käännöksin.

 

Jos toilailut kiinnostaa, niin lue myös:

Kun tolvana uudet pyörän renkaat osti
Kun tolvana peikonlehden osti

6 thoughts on “Kuka sanoi, että elämän…

  1. Mää kuule heti mietin, että on otsikko tutun kuulonen. 😄

    Toi sun tapetin irrotus kuulostaa samalta kun sillon aikoinaan meidän pikku makkarin tapetin. Aivan toivotonta! Vesi ei imeytynyt ja se pirun boordi teki vielä oman osansa. Mehän lopulta vetästiin seinään lasikuitutapetti ja maalattiin sitten se. 😂

    Liked by 2 people

      • Niinpä! Tässä asunnossa on löytynyt kahdelta seinältä pieniä plänttejä tapetteja, joiden päälle on vedetty kittiä! En ymmärrä tätä logiikkaa ja voin sanoa, että niiden kohtien poistaminen on saattanut aiheuttaa muutamiakin hermojen menetyksiä. 😀 😀

        Liked by 1 person

  2. Pingback: Huhtikuu ’20 – astu harhaan

  3. Pingback: 2021 mielessäin – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s