Toukokuu ’20

Alkukuusta tutkin paljon uusia ja vanhoja reittejä pyörällä. Aina löytyy jokin uusi polku tai tienpätkä, jota ei olekaan vielä kulkenut ja siitä päätyy sitten joko sinne minne ajattelikin päätyvänsä tai sitten johonkin aivan muualle. Useimmiten mieli kuitenkin veti veden ääreen, lähelle tai hieman kauemmas. Leppäkerttuja on tuntunut olevan tänä keväänä paljon enemmän kuin ennen ja ne on todellakin tunkeneet iholle ja kotiin asti – yhden löysin jopa omasta keittiöstäni mandariinien seasta, tuo kuvan yksilö ei meinannut suostua irrottamaan minusta otettaan millään, vaan kulki mukanani koko ajan rannalla ollessani ja monesti pyöräillessä keräsin niitä housunlahkeeni täyteen.

20200510_152931

Äitienpäivää vietettiin tänä vuonna hieman eri tavalla kuin ennen. Normaalisti olisimme menneet mummolle porukalla kahvittelemaan valkovuokkokimppujen kera ja sitten myöhemmin olisin vieraillut omien vanhempieni luona ruoan merkeissä – valkovuokkoja unohtamatta. Tänä vuonna kokoonnuimme pelkästään mummoni asuintalon pihalle kakkua mutustamaan turvavälit muistaen, ilman halauksia ja pahvilautasia käyttäen. Onneksi sunnuntaille sattui aurinkoinen ja lämmin sää maanantaisen räntäsateen sijaan.

IMG_20200523_204408_888

Iltaisin pysähdyin usein vain toljottamaan omaa ilta-auringossa kylpevää olohuonettani ja tunsin kovin suloista auvon tunnetta. Tunkkaisten, vanhojen tapettien poistaminen ja uusi maalipinta sai huoneen heräämään taas eloon ja kasvitkin ovat muuttuneet jotenkin vihreämmiksi kevään myötä. Haluaisin tosin hankkia niitä vähintään sen 20 lisää pelkästään olohuoneeseen…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppukuusta aloin kävellä pitkiä, noin 10 kilometrin lenkkejä aamuisin, koska ei oikein ollut muutakaan tekemistä ja ajatukset oli saatava jotenkin pysymään kasassa. Siinä samalla huomasi miten suuria harppauksia kevät olikaan ottanut ihan muutamassa viikossa, päivässä, kun joka päivä uusia ja taas uusia kukkia ja lehtiä oli puhjennut matkan varrelle. Ensin valloilleen pääsi tuomien huumaava tuoksu, jota seurasi omenapuiden hieman lempeämpi versio, sitten puhkesivat pienet kielonkukat ja lopulta toukokuun viimeisenä viikonloppuna työnsin pääni syreenipusikkoon ja vedin keuhkoni täyteen juuri puhjenneiden kukkien tuoksua – suosikkiani.

Olin tehnyt vähän huonot muistiinpanot toukokuusta, mutta luotettakoon siihen, että kovinkaan paljoa ei tapahtunut enkä käynyt oikeastaan missään kuten ajan henkeen vielä silloin kuului. Kaikesta huolimatta kivaa kesäkuuta tyypit!

9 thoughts on “Toukokuu ’20

  1. Toukokuussa ihan parasta on juurikin tuo, että joka päivä bongaa uusia kesän merkkejä! Koko ajan on vihreämpää ja löytyy uusia kukkia. Ja valoa, ihanaa valoa on koko ajan vaan enemmän ja enemmän! 💛

    Liked by 1 person

    • Ja niin paljon eri tuoksuja joka päivä! ❤ Tuohon valoon itsellä on sitten taas viha/rakkaussuhde, kun kyllähän se piristää ja on ihanaa, että on myöhään yöhön valoisaa, mutta samalla se taas aiheuttaa massiivisia päänsärkyjä, jos vähänkään unohtaa suojata silmät auringossa.

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s