Postikortteja mökiltä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökillä maailma on täynnä lintujen sirkutusta, naurua, säksätystä, kukkumista, kujerrusta, laulua, viserrystä ja kumeaa, yksinäistä raakkumista. Vuoroin tuoksuu syreeni, juhannusruusu, kuumassa auringossa paahtuva heinä, aamun usva, pölyävä hiekkatie ja se kaikkein koruttomin tuulahdus sikalasta.

Aamuisin katan itselleni aamiaisen puutarhaan juhannusruusun kylkeen tai terassille. Syreenin luoksekin kaipaisin, mutta se on liian liki tietä, jolla kukaan ei oikeastaan kulje, mutta kuitenkin. Elämä tuntuu idylliseltä, omalta ja joltain, minkä haluaisin saavuttaa muutenkin kuin mökillä ollessa. Päivisin uppoudun kirjaan, käyn kylällä, kitken, kuopsutan ja tutkin tiluksia kameran kanssa ruokavalioni koostuessa pääasiassa vesimelonista, marjoista, jogurtista, ruisleivästä, uusista perunoista, sillistä ja sipseistä. Aamuisin sytytän tuvan uuniin pari kalikkaa kosteutta häätämään ja illalla lämmitän saunan. Kuorin ja hölvään, istun terassilla pyyhkeeseen kääriytyneenä peltomaisemaa tuijottaen kuplien kutittaessa kurkkua limonadia maistellessani. Olisi upeaa kertoa rentoutuneensa löylyissä varpaita myöten, mutta niin ei vain ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKeväällä kävin lääkärissä pitkään jatkuneen väsymyksen vuoksi, joka ei ollutkaan vain kaamoksesta johtuvaa. Leposykkeekseni mitattiin 99, vaikka muuten olinkin fyysisesti kunnossa. Pitkittynyt stressi. Kykenemätön rentoutumaan ja rauhoittumaan pysähtymisen ollessa vaikeaa. Nukkuu, muttei saa lepoa. Hengitysharjoituksia, hetkeen pysähtymistä. Ja sitten: pandemia, lomautus, henkilökohtaiset surut ja ikävät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä kevät se vasta on ollut jotain. Se ei karise suloisen kuumassa mökkisaunassa, pitkillä kävelyretkillä tai kannonnokassa istuessa, vaikka ne pitävätkin hyvin hulluutta loitolla. Tämä kevät on ollut kipeä jatko koko viime vuoden stresseille, kuin jonkinlainen haava joka vain märkii märkimistään parantumatta ja se vaatii varmasti työstämistä läpi kesän, syksyn, talven ja ties kuinka monen vuodenajan kierron verran. Luin eilen illalla terassilla kirjaa iltateen kera ja siinä luki hieman uudelleen muotoillen näin:

kaipuuta, surua ja ikävää se tyttö kantoi, muttei koskaan käsiasetta

ja samastuin tähän kuvaukseen erittäin paljon tämän kevään ja jo elettyjen vuosien jälkeen. Luullakseni tällaiset postaukset myös yleensä lopetetaan kertoen, että nyt kaikki on hyvin ja kaipuut, surut ja ikävät menneet, mutta tämä ei ole sellainen postaus. Olen aivan yhtä keskeneräinen kuin postauksen muissakin vaiheissa ja se on erittäin ok.

Radio Suomessa soi Lentäjän poika ja minä menen kitkemään kukkapenkkejä taivasta halkovien lintujen alle, jotka taitavasti keräävät äänekkäästi huutaville poikasilleen ruokaa. Ilma poikasten siipien alla on vielä liian ohutta, mutta heitä kannatellaan silti.

8 thoughts on “Postikortteja mökiltä

  1. Tiedän niin tuon tunteen. Itsellä suunta ylöspäin ja iloitsen jokaisesta hetkestä kun pystyn nauttimaan näistä syreeneistä, tuoksuista, elämästä yleensä. Tiistaina totesin terapeutille, että jinxaankohan jos sanon, että nyt on jopa hetkittäin onnellinen olo?
    Päivä kerrallaan ❤

    Liked by 1 person

  2. Pingback: Elokuun luetut – astu harhaan

  3. Pingback: 2021 mielessäin – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s