Kesäkuun luetut

 

 

NIINA MERO: ENGLANTILAINEN ROMANSSI (GUMMERUS 2019)
★★★/★★★★★
Nora lähtee juhlimaan siskonsa Helin häitä merry olde Englantiin, jossa odottaa sulhasen perheen kartano ja Oxfordin tarjoamat loputtomat mahdollisuudet englantilaisesta kirjallisuudesta gradua vääntävälle Noralle. Myös Helin sulhasen perhettä kohdannut vanha tragedia nostaa päätään, eikä Nora osaa olla härkkimättä jo kauan sitten unille painunutta karhua. Mitä kaikkea idyllinen englannin maaseutukartanomaisema piilottaakaan taakseen?

Englantilainen romanssi on Niina Meron esikoisromaani ja myönnän odottaneeni siltä paljon enemmän. Juoni oli erittäin ennalta-arvattava ja vaikka kieli olikin notkeaa ja nokkelaa, niin välillä lipsahti jo mukanokkelan puolelle – kuin kirjoittaja olisi kaivanut jostain kätköistään hieman Lorelai Gilmorea ja ruvennut kofeiinihuuruissa päristelemään. Uskoakseni myöskään Keatsin tai Byronin työt ei niinkään ole tunnettuja yleisille massoille Suomessa, joten niiden pyöritteleminen jatkuvasti tuntui jotenkin yliampuvalta, vaikka kirjan päähenkilö niistä olikin kiinnostunut. Annoin kuitenkin kolme tähteä, sillä kyllä kirja kuitenkin onnistui olemaan viihdyttävä ja kieli oli tosiaan erittäin hallittua ja pakka pysyi kasassa loppuun asti.

RONJA SALMI & MIKKO TOIVIAINEN: 12 TARINAA KIRJOITTAMISESTA (WSOY 2017)
★★/★★★★★
Kirjaan on koottu 12 erilaista tarinaa kirjoittamisesta ja kirjoittajista. On mm. perinteisiä kirjailijoita, bloggaajia, tubettajia, kansanedustajia ja musiikin tekijöitä, joilla kaikilla on se jokin yhteys kirjoittamiseen – jokaisella omanlaisensa.

Myönnän, että lainasin tämän kirjan seuraavien syiden vuoksi: Ronja Salmi, Paperi T, Eeva Kolu ja tärkeimmin kai siksi, että kirjoittaminen kiinnostaa. En kuitenkaan pitänyt teoksesta, ehkä eniten siksi, että se ei täyttänyt omia odotuksiani. Vain neljä tarinaa (Antti Heikki Pesonen, Milja Sarkola ja Eeva Kolu) olivat edes hieman lähellä sitä, mitä teokselta kaipasin ja se oli vain yksi neljäsosa. Kirjan lopussa oli kuitenkin yli 12 vinkkiä kirjoittamiseen, josta sain hyviä ideoita, joten annoin myös toisen tähden.

 

 

MANDIP KAUR, JAANA POKKA, PARDAMAN SHARMA, ROSI SOTKASIIRA:
POHJOISTA AYURVEDAA (GUMMERUS 2020)
★★★/★★★★★
Kirjassa paneudutaan pintapuolisesti ayurvedan saloihin, opetetaan tunnistamaan oma keho- ja ihotyyppi sekä vinkkailaan muutenkin hyvän elämän resepteistä.

Taisin ensimmäistä kertaa kuulla ayurvedasta Mielirohdon Jennalta ja kyllähän se vaan kiinnostelee edelleen se verran paljon, että jonottelin tätä kirjaa muutamankin kuukauden kirjastosta. Kirjan selasi muutamassa tunnissa, mutta resepteihin ja erilaisiin kasvo- ja öljyhierontoihin paneutuen aikaa saa kyllä varmasti kirjan parissa kulumaan reilusti. Vaikka kirjan aihe olikin todella mielenkiintoinen, niin jotenkin se tuntui vähän juostenkustulta teokselta eikä aiheeseen ehkä sitten kuitenkaan paneuduttu tarpeeksi. Pelkkään tutustumiseen kirja varmasti riittää, mutta jos on vähänkään tutkinut aihetta valmiiksi, niin kirja ei tarjoa paljoakaan uutta.

MARIANNA STOLBOW: SURUA SE TYTTÖ KANTAA (TEOS 2019)
★★★★/★★★★★
Oikeuden eteen ollaan vihdoinkin saamassa nainen, joka oli osa terroristien ryhmää, osallisena polvilumpioiden, iiriksien ja elämien tuhoamista – aatetta, joka otti käännöksen väkivallan tielle. On kuitenkin lopulta hieman epävarmaa, että oliko tämä heiveröinen nainen lopulta edes osa ryhmää tai millään lailla syyllinen yhtään mihinkään. Kuka kertoo totuuden ja mikä oikeastaan edes on totta?

Marianna Stolbow tunnetaan ehkä parhaiten Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijana, mutta kyllä maar hän osaa myös kirjoittaa muutakin kuin faktaa. Ensimmäiset pari lukua pyörittelin kirjaa hieman turhautuneena, että emmie tämmöstä, ei tämä ole minulle, mutta sitten tapahtui jotakin ja istua napotin mökin terassilla kirja kädessäni kuin liimattuna. Teksti oli kaunista, mutta kaunistelematonta. Suoraa, mutta silti mitään ei annettu valmiiksi pureskeltuna. Parasta on, että lopussakaan ei anneta mitään valmiina ja tuomioita on varmasti yhtä monia kuin lukijoitakin.

 

 

CHARLOTTE BRONTË: KOTIOPETTAJATTAREN ROMAANI (1847 / KARISTO 2002, 10. painos)
★★★★/★★★★★
Kirjan kertojana toimiva Jane Eyre on orpolapsi, jota elämä koettelee kovin käsin niin kasvatusperheen kuin sisäoppilaitoksenkin voimin, kunnes aikuisuuden kynnyksellä hän pääsee kotiopettajattareksi Thornfieldiin. Siellä ollessaan hän rakastuu syvästi isäntäänsä herra Rochesteriin, joka tuntuu vastaavan hänen tunteisiinsa ja klassisen 1800-luvun rakkaustarinan lähtökohdat ovat valmiina vai ovatko sittenkään?

En odottanut tältä teokselta juur mittään (klassikoiksi luokitellut teokset tuppaavat usein olemaan pettymyksiä), mutta kirja vei minua kuin pässiä narussa enkä voinut olla ihastelematta sitä feminismin määrää, joka Charlotte Brontën kynästä oli 200 vuotta sitten sauhunnut. Tottakai edelleen nainen koettiin lähinnä miehen omaisuutena, mutta yllättävän paljon kyseenalaistettiin, enkä usko kaikkien kirjaviisaiden, 1800-luvun lopulla eläneiden miesten ottaneen kaikkea lämmöllä vastaan. Uskon, että tulen tämän joskus varmasti lukemaan vielä uudestaankin, useasti.

EMMA KANTANEN: NIMI JOLLA KUTSUTAAN ÖISIN (GUMMERUS 2019)
★/★★★★★
Omakohtaisiin kokemuksiin perustuva esikoisteos, jossa suomalainen pelialantyöntekijä lähtee töihin Kiinaan.

Jotkut tekstit olisi joskus hyvä jättää vain sinne omaan pöytälaatikkoon, eikä ainakaan julkaista kirjana ja tämä oli mielestäni yksi niistä teksteistä. En saanut tästä irti mitään, mitään. Paitsi ehkä sen, että Gallen-Kallela käytti Oskari Merikannon mallina lanttua maalatessaan Symposiumia, mutten tiedä onko se totta vai kirjalijan itse keksimää. Kirjan päähenkilö eli sen kirjoittaja lähtee töihin Kiinaan, tekee töitä, on ollut töissä Roviolla, käy baarissa, deittailee, tekee töitä, on ollut töissä Roviolla, ei opi paikallista kieltä, pyöräilee, tekee töitä, käy baarissa deittailee, ei opi paikallista kieltä, tekee töitä, on ollut töissä Roviolla jiiänvitunee. Meinasin jättää lukemisen monesti kesken, mutta jostain syystä vain jatkoin, vaikka ei olisi pitänyt.

4 thoughts on “Kesäkuun luetut

    • Muistelisinkin, että mm. siun blogipostauksen innoittamana joskus nostin kirjan omalle lukulistalleni! Ei NJKÖ toki ollut ihan umpisurkea ja sillä oli muutama onnistunut momenttinsa, mutta pääasiassa se tuntui vain niin kovin ohuelta, eikä mihinkään oikein pureuduttu – asioita vain tapahtui ja sitten mainittiinkin taas jo Rovio. Ei ollut minun teekupposeni se teos. 😀

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s