Vaan ei niillekään aina saa muotoa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Ajatuksia ja tunteita vain on paljon, vaan ei niillekään aina saa muotoa.
– Aino Kallas kirjeessään Ilona Almbergille (Jalava) kesäkuussa 1897


Tällä hetkellä kirjoittaminen ei oikein ota sujuakseen, joten lainasin lauseen verran Ainolta, joka osasi yli 100 vuotta sitten kuvata täydellisesti sen miltä vilkkuvan kursorin tai tyhjän sivun äärellä istuminen tällä hetkellä tuntuu. Myönnettäköön tosin myös se, että viime aikoina niiden eteen pysähtymisellekään ei ole ollut samalla lailla aikaa kuin vaikkapa keväällä. Viime aikoina olen elänyt omaa elämääni murmelina jokaisen päivän toistaessa itseään lähes edellistensä kaltaisina, joten ei ihme ettei asioille meinaa saada muotoa – kirjallista tai edes selkeää ajatusta.

Ehkä on siis annettava itselleen synninpäästö ja siunattava jonkinlainen loma blogin kirjoittamisesta. Palataan tällä tontilla siis taas elokuussa (ellei inspiraatio iske jo aiemmin). Kaunista kesää!

 

 

Raparperimehu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä vuosi on ollut ihan kreisi raparperivuosi – ainakin meidän mökillä raparperi on ihan täysin villiintynyt ja puskee uutta vartta kuin viimeistä päivää. Harmi vain, että raparperipiirakkaankiin kyllästyy melko nopeasti eikä pakastimeenkaan mahdu loputtomasti valmiiksi pilkottuja varsia. On siis ollut aika alkaa mehutehtailijaksi.

RAPARPERIMEHU (n. 1 litra)

5dl pilkottua raparperia
1l vettä
0,5dl sokeria
kanelia tai muita mausteita

Pilko huuhdellut raparperin varret n. yhden sentin mittaisiksi paloiksi. Jos haluat mehusta kauniin vaaleanpunaista tai punaista, käytä vain punaisia varsia. Laita raparperit kattilaan ja kaada perään vesi. Itse sekoittelen tässä vaiheessa mukaan kanelijauhetta, mutta enemmän keittiössä hyörivät käyttäisivät varmaan kanelitankoa. Maustaa voi oman maun mukaan millä tahtoo tai olla maustamatta ollenkaan. Kiehauta ja keittele n. 20 minuuttia. Lisää sitten sokeri (tai älä, jos et halua makeuttaa) ja sekoittele, kunnes sokeri on liuennut. Siivilöi mehu (mie siivilöin varmuuden vuoksi kahdesti) pulloon, kannuun tai pakasteeksi. Mehu säilyy jääkaapissa muutamia päiviä.

Jottei mitään menisi hukkaan, niin olen myös purkittanut mehusta yli jääneen mössön ja sekoittanut sitä aamuisin puuron sekaan. Olen myös sekoittanut usein juodessani mehuun kalsiumia sisältävää kivennäisvettä – saa mukavasti kuplia mukaan ja varmistuu siitä, että keho saa tarpeeksi kalsiumia, vaikka raparperia tulisikin nautittua runsaammin. Halutessaan voi myös lisätä raparperien sekaan kattilaan esimerkiksi mansikoita! Jo muutama mansikka tuo lisäväriä ja pehmeyttä mehun makuun.

Mitä teillä on tänä vuonna tehty raparperista?