Pojat ei oo koskaan vaan poikii

Voidaanko puhua hetki siitä millaista on puhua #metoo:sta, omien rajojen vetämisestä tai ihan vaan siitä, että minkälaista on kyseenalaistaa toisen ihmisen laukomaa seksististä vitsiä? No tottakai voidaan, sillä tää on minun blogi, joten puhutaan!

Tai lähinnä, että millaista on yrittää puhua niistä.

Olen usein törmännyt keskusteluissani erityisesti miesten kanssa tilanteeseen, joissa puheen kääntyessä jonkun mutkan kautta feminismiin ja siihen mitä se oikeastaan on, sekä siihen minkälaista seksuaalista häpäisyä pääosin naiset kokevat miesten osalta läpi elämänsä. Keskustelu aiheesta saattaa alkaa jollakin faktalla, jaetulla linkillä tai vaikkapa kertomallani omakohtaisella kokemuksella ja siitä seuraa yleensä seuraavat asiat:

a.) no mut ei kaikki miehet ole sellaisia!
b.) mut hei mä en oo koskaan…
c.) siis en ole aiemmin tajunnut, että se on tollasta, hirveetä, miten mun sukupuoli voi olla sellainen, menenpä tästä nyt häpeämään miehuuttani.
d.) no mut hei siis ahistelee naisetkin!
e.) mut en mä oo sellainen, kylläpä minulle tulikin tästä nyt paha mieli.

Ja mistä sen jälkeen puhutaan? Ei ainakaan minun kokemuksistani, ei siitä kuinka naisten kokema ahdistelu ja viha on syvällä rakenteissa tai siitä, että miten sitä asiaa voisi korjata. Ei, sen sijaan puhumme siitä, että joo ei tosiaan kaikki miehet, naisetkin toki, sä oot hei ihan hyvä tyyppi älä nyt ota ittees, voi ei älä nyt oo surullinen ja sitten keskustelu onkin jo ohitse ja miehestä on tullut se, johon kaikki huomio kääntyi. Huoh. Mikä siinä on niin vaikeaa vain kuunnella, sisäistää se kuultu asia ja sitten ymmärtää, että tässä ei ole kyse s i n u s t a ja/tai sinun m i e h i s y y d e s t ä s i, vaan siitä, että näitä asioita tapahtuu ketään sormella osoittamatta ja me kaikki annamme niiden tapahtua kaiken aikaa, kun emme puutu asioihin.

Men are afraid that women will laugh at them.
Women are afraid that men will kill them.
- Margaret Atwood -

Internet on täynnä kulahtaneita vitsejä ja meemejä, jotka tarkemmin katsottuna ovat niin täynnä naisvihaa, että ihan etoo. Vasta yhtenä päivänä näin meemin, jossa mies näyttää veneen kannella seisoessaan uimahousujensa sisällön naiselle, nainen nauraa ja päätyy sen seurauksena ruumissäkissä mereen. Mikä tässä on hauskaa ja kuka sille nauraa? Eikö vitsit useimmiten tavoita yleisönsä samaistuttavuutensa vuoksi? Samaistuuko nauranut mies siis mieheen, joka on valmis tappamaan naisen vain siksi, että tämä nauroi hänelle? Samaistuuko nauranut nainen siksi, että ymmärtää olevansa valmis kuolemaan vain siksi, että on saattanut miehen naurunalaiseksi? Samaistuuko kaikki naurajat siksi, että on ihan ookoo tappaa nainen tällaisen asian takia? Kuvottavaa joka tapauksessa oli naurun syy mikä näistä tahansa.

Omien rajojen vetäminen ja asioiden kyseenalaistaminen saa usein myös ihmisten vastarinnan nousuun. Esimerkkinä eräs interwebsin yhteisöön jaettu kuva, jossa jälleen kerran halvennettiin naisia ja heidän taitoaan ajaa autolla. Se oli saanut muutamia nauruhymiö-, haha-kommentteja sekä tykkäyksiä myös naisilta. Kommentoin “Mikä tässä on hauskaa?” ja sain vastaukseksi, että olenpas huumorintajuton, onko hiekkaa vaginassa ja kun totesin, että naiset on todistetusti parempia kuskeja kuin miehet, niin olin syyttelevä, aiheutin vain turhaa pahaa mieltä ja ihmeteltiin miksi tulin siihen kiukuttelemaan. En saanut yhtään vastausta siihen, miksi kuva oli hauska. Kuvan postannut poisti kuvan myöhemmin ja asia oli sillä taas kerran käsitelty: olin hankala bitch, joka ei ymmärrä huumoria ja aiheutin vielä pahan mielenkin.

Monesti tuollaisessa tilanteessa päätyy pyytämään anteeksi, että pahoitti toisen mielen, mutta niin ei todellakaan pitäisi tehdä. Kyse ei kuitenkaan koskaan ollut siitä, että nauraja pahoitti mielensä siksi, että vitsi oli mielestäsi sopimaton, vaan kyse oli siitä, että vitsi oli sopimaton. Sitä ei muuta mikään harmi tai paha mieli. Jos vitsille nauraja ei edes osaa perustella kysyjälle miksi jokin vitsi naurattaa, niin ei hän varmasti osaa perustella sitä itselleenkään – hän vain toteuttaa opittuja normeja, opittuja rakenteita ja näissä kahdessa esimerkissä myös opittua naisvihaa. Niin syvällä rakenteissa ja meissä se on, ettemme edes sitä huomaa. Samat rakenteet ovat paikalla, kun kerromme rasistisia, ableistisia tai vaikkapa sukupuolivähemmistöjä pilkkaavia vitsejä pysähtymättä miettimään tarkemmin, että mikä niissä on hauskaa (noh, ei mikään). Ja sanon todellakin me, koska kyllä niitä lipsahtaa vielä omastakin suusta ja ihan huomaamatta, sillä ne ovat lopulta niin tavanomaisia ja kieleen vakiintuneita asioita ja sanontoja, ettei niitä aina edes tajua pysähtyä miettimään ennen kuin on jo lohkaissut jotain erittäin typerää ja loukkaavaa. Sitten on vain nöyrästi todettava, että on pahoillaan, otettava opiksi ja muutettava käyttäytymistään EIKÄ ruveta syyttelemään asiasta maininnutta ihmistä huumorintajuttomaksi.

Miksi puhun vitseistä ja rakenteista? Siksi, että niiden rakenteiden purkamista voi harjoittaa myös kyseenalaistamalla yhden “vitsin” kerrallaan. Olen sanonut sen täällä ennenkin ja sanon uudelleenkin: Vitsit ei oo koskaan vaan vitsejä, vaan sanat luo todellisuuden missä me kaikki eletään.

Minkälaista todellisuutta sinä haluat olla luomassa jälkipolville?

 

LUE MYÖS:

Oikeudesta olla

Yksittäistapaus

 

4 thoughts on “Pojat ei oo koskaan vaan poikii

  1. Ja miten aina unohtuukaan se, että vaikka juuri sinä et koskaan tai että eiväthän kaikki ole tuollaisia, niin osa on. Vaikka joku on fiksumpi, niin moni ei ole.
    Tää vitsijuttu ja sanonnat/juurtuneet ilmaukset on sellainen, johon oon kiinnittänyt huomiota. Etten itse esim sosiaalisen paineen vuoksi nauraisi sellaiselle, mikä ei ole hauskaa nähnytkään (kamala tuo siun ruumissäkki-esimerkki!). Mutta sitäkin on tosiaan opeteltava, koska niin juurtuneita monet “vitsit” harmillisesti ovat.

    Tärkeä aihe!

    Liked by 1 person

    • Niinpä! Elämä on kyllä yhtä oppimista ja ajattelemaan pysähtymistä. Moni asia olisi maailmassa paremmin, jos jengi vaan pysähtyisi miettimään, että miksi jokin asia heitä ärsyttää ennen kuin jo suoltavat vihaansa tai miksi joillekin vitseille nauretaan (siksi että ne on hauskoja vai vaan tottumuksesta). Luin joskus jostain, että ihmisen ensimmäinen ajatus jostakin mielipiteitä herättävästä asiasta on se mitä on opetettu ja vasta toinen se, mitä itse asiasta ajattelee.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s