Syyskuun luetut

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

AINO KALLAS: ELÄMÄNI PÄIVÄKIRJAT 1897-1916 & 1917-1931 (OTAVA)
★★★★/★★★★★ & ★★/★★★★★
Olipahan savotta, sen minä vaan sanon. Aino Kallaksen päiväkirjat alkavat siltä main, kun hän on n. 19-vuotias ja seuraavat hänen elämäänsä 34 vuoden ajan. Ensimmäisessä kirjassa eletään mukana nuoruusvuosina eli niitä aikoja kun kaikki tunteet tunnetaan täydellä teholla, koetaan ensimmäisiä rakkauden tunteita ja sydänsärkyjä, opetellaan elämistä ja ollaan vähän hukassa joka asian suhteen. Löytyy myös aviomies ja syntyy liuta lapsia, sekä edessä on muutto Viroon. Toisessa osassa elämä on kovin vakiintunutta, vaikka suhde Eino Leinoon keikuttaakin auvoista arkea ankaralla kädellä. On sotaa ja valtapeliä sekä loputtomia päivälliskutsuja ynnä muita edustustilaisuuksia käytävänä.

Tunnistin monissa kohdin Kallaksen tekstejä itseni. Vaikka elämämme ovat kovinkin erilaiset kaikin puolin, niin moni asia tuntui siltä kuin olisin itse voinut kirjoittaa täsmälleen samoin. Luontaiset taipumuksemme ja kaipuumme tuntuivat kovin samansuuntaisilta. Pidin ensimmäisestä osasta paljon, sillä se oli enemmän päiväkirjamaista pohdintaa (vaikkakin usein koin itseni jonkin sortin tirkistelijäksi ja pahantekijäksi toisen päiväkirjaa lukiessani!), tunteiden paloa ja kiinnostavia tapahtumia. Jälkimmäisen kirjan vuodet olivat suoraan sanottuna tylsiä – ja kovin tylsinä Aino ne koki itsekin! Diplomaatin vaimon elämä Lontoossa ei ollut kovinkaan mielenkiintoista ja aiheutti hänelle paljon tylsämielisiä hetkiä (joka sitten myös näkyy päiväkirjamerkinnöissä lähinnä listoina kutsuvieraista). Jos Aino Kallas ihmisenä kiinnostaa, niin suosittelen kyllä lukemaan. Muuten on varmaan aika joutavan päiväistä lukemistoa, haha.

ANNI BLOMQVIST: TIE MYRSKYLUODOLLE, LUOTO MERESSÄ & MAIJA (GUMMERUS)
★★/★★★★★, ★★/★★★★★, ★★★/★★★★★
Kirjan kansien välissä on tosiaan “rakastetun saaristolaissarjan” kolme ensimmäistä osaa ja voin sanoa, että niiden lukeminen oli sellaisen työn ja tuskan takana, että jäivät omalla kohdallani (ainakin hetkeksi) myös sen viimeisiksi osiksi. Maijan sisäinen elämä on niin ohutta, että ihan itkettää, sitten onkin aika mennä naimisiin ja tehdä pitkä liuta vauvoja. Siinäpä se sitten. Elämä on karua ja kovaa, ainaista työtä ja surkeutta. Todella latteita tekeleitä, mutta kolmannessa osassa sentään oli jo äksöniä (sen vuoksi kolmas tähti).

TAINA LATVALA: VENETSIALAISET (OTAVA 2018)
★★★/★★★★★
Kolme sisarusta, joilla on kaikilla sama isä, viettävät venetsialaisia perheen vanhalla mökillä – viimeistä kertaa. Vaikka kirjan tunnelma olikin tiivis ja välillä tuntui, ettei lukemista vain voi lopettaa (paitsi silloin, kun yritti lukea junassa maski naamalla, jonka seurauksena maski nousi koko ajan yläripsiin asti), niin silti se oli jotenkin lattea. Vaikka siltä odotti koko ajan ihan tosi paljon, niin lopulta käteen jäi hyvin vähän, jos mitään. Sisarten suhteet ja elämäntarinat punoutuivat yhteen ja sitten taas erilleen, eikä ryhmän dynamiikka oikein tuntunut toimivan yhteen. Kirjan kiinnostavin hahmo oli isä, joka jäi etäiseksi niin lukijalle kuin lopulta tyttärillekiin. Nopea- ja helppolukuinen teos, joka sopii niin laiskan letkeisiin kesähetkiin kuin syyssateen riepomiin päiviin.

One thought on “Syyskuun luetut

  1. Pingback: Kesäkuun luetut – astu harhaan

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s