Maaliskuun luetut

SALLY ROONEY: NORMAALEJA IHMISIÄ (2018 / OTAVA 2020)
★★★★★/★★★★★
Voihan Connell ja Marianne! Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä -teoksesta pöhistiin kovasti edellisvuosina ja nyt kun vihdoin sain sen luettua itsekin en yhtään ihmettele miksi. Uskon myös, että kirjasta on sanottu kirjablogeissa, -arvosteluissa ja instagramissa jo kaikki mitä siitä voi sanoa minua paljon fiksumpien toimesta, joten en tiedä mitä siitä voisin vielä sanoa lisäksi.

Ehkä sen, että Rooney osaa kuvata inhimillisyyttä sen kaikissa sävyissään erittäin taitavasti. Luokkaerojen luomat valtasuhteet ihmisten välille. Ne muilta piilotetut katseet ja kosketukset, jotka viipyvät epävarmuuksina Connellin ja Mariannen ajatuksissa ja iholla. Miten käsinkosketeltavina tuntuvat kaikki ne hetket, kun he eivät vain saa sanotuksi sitä mitä oikeasti haluaisivat, vaan jäävät kiertämään kehää ja toisiaan. Laskevat katseensa ja kätensä, himmenevät loistaakseen taas uudelleen. Häpeästä ja häpeämättömyydestä kumpuavat teot ja niiden seuraukset. Usein taitavasti kirjoitetuissa kirjoissakin päähenkilötkin saattavat jäädä vain ohuiksi hahmoiksi omassa tarinassaan, mutta Rooney on kirjoittanut molemmat päähahmonsa niin vahvoiksi, että heidän voisi kuvitella olevan olemassa oikeasti kaikkine luonteenpiirteineen.

Vaikka kirjan lukemisesta on ehtinyt vierähtää jo tovi en ole silti uskaltanut katsoa siitä tehtyä sarjaa YLE Areenasta. Tosi moni teoksen lukenut on kehunut myös sarjaa, joten ehkä vielä jonain päivänä minäkin rohkaistun sen katsomaan.

MARISHA RASI-KOSKINEN: REC (KUSTANTAMO S&S 2020)
★★★★★/★★★★★
En ole pitkään aikaan, jos koskaan lukenut jotain yhtä pyörryttävää teosta kuin Marisha Rasi-Koskisen REC. En myöskään tiedä mitä siitä voisin tai edes osaisin kertoa ilman, että kerron liikaa (tai liian vähän, en tiedä). Haluaisin lukea tämän uudelleen ennen kuin sanoisin teoksesta yhtään m i t ä ä n, mutta kirjaston varausjärjestelmä on armoton ja sain kirjan luettua päivää ennen kuin se jo piti viedä seuraavan luettavaksi.

REC kertoo Lucasin ja Colen suhteesta toisiinsa sekä, ja ennen kaikkea, Nikistä. Se kertoo kaupungista itäisessä Euroopassa, se aloittaa tarinan alusta hetkellä johon se päättyy. Se kelaa eteen ja taakse, pysäyttää videokuvan ja rajaa jotakin olennaista pois kuvasta. Se kiertää loputonta kehää, se on Fibonaccin lukujono, Lorenzin yhtälö ja kultainen leikkaus. Se on peilikuva, se toinen, oikea vai vasen. Se on kaksi kerrosta täynnä huoneita ja saleja, galleria. REC on kuin pauselle laitettu VHS-kasetin kuva, jonka reunoilta yrittää päästä näkyviin jotakin, mutta siihen ei saa koskaan tarkennettua.

Jos etsit teosta joka jää mieleen pyörimään työntäen mielestä muun (esim. koronan), lue REC.

8 thoughts on “Maaliskuun luetut

    • Kannattaa ehdottomasti lukea, on meinaan erittäin koukuttava teoskin! Kun ensimmäisen osan sai luettua ei enää tiennyt, että mitä jälkimmäiseltä puoliskolta osaisi tai uskaltaisi odottaa. 🙂

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s