Huhtikuun luetut

KAZUO ISHIGURO: HAUDATTU JÄTTILÄINEN (2015 / TAMMEN KELTAINEN KIRJASTO 2016)
★★★/★★★★★

Tämä oli hieman erilainen Kazuo Ishiguron teos, johon olen tottunut! Erittäin sadunomainen lohikäärmeineen, peikkoineen ja muine hirviöineen muttei silti lapsellinen, vaan isojenkin asioiden äärellä viipyvä teos. Epämääräisenä kaiken yllä painava sumu vie ihmisiltä heidän muistinsa ja muistonsa. Beatrice ja Axl kuitenkin muistavat unohtaneensa ja päättävät lähteä tapaamaan poikaansa, jonka huomasivat unohtaneensa. Kuningas Arthurin jälkeisessä Englannissa pariskunnan matka on pitkä kulkea ja käy monien mutkien sekä vaarojen kautta. Selviääkö kaiken alleen unohtavan sumun aiheuttaja, pääsevätkö he koskaan tapaamaan poikaansa, jota he eivät kunnolla muista ja mitä kaikkea Beatrice ja Axl ovatkaan painaneet pois mielestään?

ANNE CATHRINE BOWMAN: AGATHE (2017 / GUMMERUS 2020)
★★/★★★★★

Koen, että Agathessa olisi ollut potentiaalia paljon suuremmaksikin teokseksi kuin se minun lukemanani jäi. Välillä pidin suunnattomasti tarinasta eläkkeelle aikovasta psykiatrista, sen kirvoittamista ajatuksista, kuvailuista ja yleisestä tunnelmasta, mutta sitten taas välillä tämä vain 120 sivun mittainen kirja tuntui niin pakonomaiselta puurtamiselta eteenpäin ja niin helppojen ratkaisujen valitsemiselta, että olisi tehnyt mieli jättää se kesken. Jokin kuitenkin esti niin tekemästä, jokin kiehtoi mieltä kuin Agathe psykiatria.

EMMI-LIIAN SJÖHOLM: PAPERILLA TOINEN (KOSMOS 2020)
★★★/★★★★★

Äitiys ei ole itseäni koskettava aihe, mutta silti nappasin tämän kehutun teoksen palautettujen hyllystä, kun sen siellä satuin näkemään. Pidin lyhyistä ja ytimekkäistä lauseista, jotka sanoivat sanojaan enemmän – sanojen väliin piirtyi kokonainen, kirkkaana näyttäytyvä maailma. Pidin äitiyden pohdinnasta, sen yhtäaikaisesta pelosta ja kaipuusta. Pidin Sjöholmin käyttämästä kielestä ja luinkin tämän vain muutamassa illassa ja aamussa. Sitten taas en pitänyt siitä miten seksi määritti kaiken, oli kaikki kaikessa – ehkä se oli kirjailijan ainoa osattu keino kertoa ja tuntea olevansa tärkeä ja haluttu, mutta kirja olisi lopulta ollut paljon mielenkiintoisempi ilman kaikkia hiuksista kiinni pitämisiä, panoja, suihinottoja ja ottamisia. Kaikki muu kirjassa kiinnosti, kirjailijan seksin harrastaminen ei. Keskustelin tästä myös instagramissa muutaman muun kirjan lukeneen kanssa, jotka kokivat teoksen samalla lailla.

Pionit ovat kärsivällisyysharjoitus

Ostin tiistaina pioneja ja ajattelin niiden avautuvan iltaan mennessä.

Illalla ennen nukkumaanmenoa katselin kevyesti avautuneita nuppuja ajatellen, että kyllä ne aamulla ovat avautuneet.

Aamulla terälehdet olivat taas hieman enemmän erillään toisistaan, joten kyllä ne illalla töistä palatessani varmasti olisivat jo auki.

Illalla päädyin taas ajattelemaan, että josko aamulla sitten.

Aamulla, että josko sitten illalla olisivat.

Ja kun torstai-ilta koitti ja saavuin kotiin oli odotukseni vihdoin ohitse.

Pioneja maljakkoon ostettaessa on hyväksyttävä se pieni ääni takaraivossa, että ehkä ne nuput eivät koskaan aukeakaan tai ehkä niistä avautuu vain yksi. Kuitenkin sen riskin aina ottaa, sillä avautuessaan pionit vain ovat niin hiton kauniita, että edes yksi avautunut pioni hyvittää kaikki ne sulkeutuneiksi nupuiksi jääneet. On hyvä myös tiedostaa jo ostovaiheessa, että valmiin kukinnon sävy poikkeaa huomattavasti nupun väristä. Näissäkin kuvissa on vain muutaman päivän ero, mutta väri on lähes kokonaan kaikonnut.

Pionit ovat kärsivällisyysharjoitus, niin maljakossa kuin kukkapenkissäkin. Istutuksen ja jakamisen jälkeisinä vuosina se jättää usein kukkimatta antaen odotuttaa kukkaloistoaan kesien yli. Pionin työntäessä pienet nuppunsa esiin tietää, että kukinnan odotuksesta tulee pitkä kukinta-ajan ollessa kuitenkin niin lyhyt. Viime kesänä odotin mökkipihan kukkapenkkien pionien kukkimista hartaudella nuppujen ollessa joka päivä hieman isommat, mutta lopulta ne eivät ehtineet kukkaan ennen lähtöäni. Lohdutin itseäni ostamassa kotona pioneja ruokapöydälle.

Viime päivinä olen haaveillut (taas) siirtolapuutarhamökistä ja mm. pionien istuttamisesta sen pihamaalle, sillä en usko kärsivällisyyttä koskaan olevan maailmassa liikaa.