Huhtikuun luetut

KAZUO ISHIGURO: HAUDATTU JÄTTILÄINEN (2015 / TAMMEN KELTAINEN KIRJASTO 2016)
★★★/★★★★★

Tämä oli hieman erilainen Kazuo Ishiguron teos, johon olen tottunut! Erittäin sadunomainen lohikäärmeineen, peikkoineen ja muine hirviöineen muttei silti lapsellinen, vaan isojenkin asioiden äärellä viipyvä teos. Epämääräisenä kaiken yllä painava sumu vie ihmisiltä heidän muistinsa ja muistonsa. Beatrice ja Axl kuitenkin muistavat unohtaneensa ja päättävät lähteä tapaamaan poikaansa, jonka huomasivat unohtaneensa. Kuningas Arthurin jälkeisessä Englannissa pariskunnan matka on pitkä kulkea ja käy monien mutkien sekä vaarojen kautta. Selviääkö kaiken alleen unohtavan sumun aiheuttaja, pääsevätkö he koskaan tapaamaan poikaansa, jota he eivät kunnolla muista ja mitä kaikkea Beatrice ja Axl ovatkaan painaneet pois mielestään?

ANNE CATHRINE BOWMAN: AGATHE (2017 / GUMMERUS 2020)
★★/★★★★★

Koen, että Agathessa olisi ollut potentiaalia paljon suuremmaksikin teokseksi kuin se minun lukemanani jäi. Välillä pidin suunnattomasti tarinasta eläkkeelle aikovasta psykiatrista, sen kirvoittamista ajatuksista, kuvailuista ja yleisestä tunnelmasta, mutta sitten taas välillä tämä vain 120 sivun mittainen kirja tuntui niin pakonomaiselta puurtamiselta eteenpäin ja niin helppojen ratkaisujen valitsemiselta, että olisi tehnyt mieli jättää se kesken. Jokin kuitenkin esti niin tekemästä, jokin kiehtoi mieltä kuin Agathe psykiatria.

EMMI-LIIAN SJÖHOLM: PAPERILLA TOINEN (KOSMOS 2020)
★★★/★★★★★

Äitiys ei ole itseäni koskettava aihe, mutta silti nappasin tämän kehutun teoksen palautettujen hyllystä, kun sen siellä satuin näkemään. Pidin lyhyistä ja ytimekkäistä lauseista, jotka sanoivat sanojaan enemmän – sanojen väliin piirtyi kokonainen, kirkkaana näyttäytyvä maailma. Pidin äitiyden pohdinnasta, sen yhtäaikaisesta pelosta ja kaipuusta. Pidin Sjöholmin käyttämästä kielestä ja luinkin tämän vain muutamassa illassa ja aamussa. Sitten taas en pitänyt siitä miten seksi määritti kaiken, oli kaikki kaikessa – ehkä se oli kirjailijan ainoa osattu keino kertoa ja tuntea olevansa tärkeä ja haluttu, mutta kirja olisi lopulta ollut paljon mielenkiintoisempi ilman kaikkia hiuksista kiinni pitämisiä, panoja, suihinottoja ja ottamisia. Kaikki muu kirjassa kiinnosti, kirjailijan seksin harrastaminen ei. Keskustelin tästä myös instagramissa muutaman muun kirjan lukeneen kanssa, jotka kokivat teoksen samalla lailla.

3 thoughts on “Huhtikuun luetut

  1. Paperilla toinen menee samaan kategoriaan muutaman muunkin uudemman suomalaisen naiskirjailijan tuotoksen kanssa. PASKAA SEKSIN TAKIA. Sitä on tungettu joka väliin ja liikaa. Koska sillä saa huomiota ja on räväkkä naiskirjailija. Paskat. Se on säälittävää ja alkaa lopulta vaan vituttaa lukijaa, koska se kaikki mikä tekstissä olisi hyvää peittyy siihen. Seksi kirjoissa ok, mutta vain silloin kun sillä on jotain merkitystä, oikeasti. Ugh, olen puhunut. 😀

    Liked by 1 person

    • Sama kuin elokuviin väen vängällä tungetaan seksikohtaus, vaikkei se oikeastaan liity yhtään mihinkään – kunhan saadaan vaan paljasta pintaa esiin. Mieluummin voisi keskittyä, niin kirjoissa kuin elokuvissakin, juonen ja tarinan eheyteen kuin sen paikkaamiseen seksillä.

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s