Muutama sana juhannuksesta

Juhannus oli hyvä ja teki hyvää, vaikka sen vietto typistyikin alkuperäisestä kolmesta vapaapäivästä vain kahdeksi.

Keskikesän juhla ei ole ollut minulle oikeastaan koskaan sen erityisempi kuin tavallinen viikonloppu muuten kuin, että silloin ostaa vähän parempaa ja runsaammin ruokaa. Ei ole ollut mökkiperinnettä kavereiden tai edes suvun kesken ja juhannusta on vietetty välillä mökillä ja välillä kotona sen suuremmin suunnittelematta. On maalattu kodin seiniä, saunottu mökillä tai oltu vaan välillä kirjojen sivuja lehteillen.

Tänä vuonna vietin monen vuoden tauon jälkeen osaksi sosiaalisen juhannuksen, kun kokoonnuimme perjantaina parin kaverin kesken yhteisen ruokapöydän ääreen syömään itsemme ymmyrkäisiksi. Pannulla paistuivat sulassa sovussa chorizot, kasvismakkarat ja tankoparsatkin uuden satokauden perunoiden keikuttaessa kiehuvan kattilan kantta. Raparperipiirakka kypsyi tuoksuvaiseksi ja vaniljajäätelö suli samettisena suuhun. Polkat maistuivat makeilta sipsien murustuessa rinnuksille eikä yksikään kaivannut promillepitoisia juomia, sillä jutut ja tarinat sinkoilivat edes takaisin kellon rientäessä niin, että illan viipyilevä hämärtyminen meidät lopulta yllätti.

Lauantain omistin tälle ajatuksieni jättömaalle eli blogille. Karsin ja viilasin tag-viidakkoa (sori siis, jos readerinne täyttyi vanhoista postauksistani) ja otin tarkemmin ylös aiheita joista kirjoittaa ettei tämä muutu pelkäksi kirjablogiksi – vaikkei sekään toki huono vaihtoehto olisi. Olen huomannut, että menneen, raskaampaakin raskaan vuoden aikana ihon alle keräytynyt kaiken kattava nihkeys vähän kaikkea kohtaan on hiljalleen alkanut väistyä ja sormeni kaipaavat jo kipeästi takaisin tanssimaan näppäimistöllä. Vielä kun sen saman kaipuun saisi tanssahtelemaan e-portfolion pariin, niin olisin kovin tyytyväinen ja loppuvuoden valmistuminen taas teoreettisesti hieman lähempänä. Blogin parissa klikkailun ja kikkailun lisäksi uppouduin myös selailemaan kasaantuneita aikakauslehtiä ja kirjojen sivuja kelloon katsomatta.

Kiireettömyys tuntui suunnattomalta lahjalta ja luksukselta, vesimeloni norui leualle, ukkosrintama nousi luoden sadepisaroiden välistä kurkkivien auringonsäteiden kanssa sateenkaaria kevyen, parvekelasien välistä puhaltelevan tuulen heilutellessa ovea peittävää verhoa.

Niin oli hyvä.

4 thoughts on “Muutama sana juhannuksesta

    • Hyviä kysymyksiä, joihin ei oikeastaan ole mitään yhtä ja oikeaa vastausta! 😀 Enkä edes tiedä kuinka paljon tähän kulutan aikaa, välillä en minuuttiakaan koko viikosta ja välillä menee useita tunteja monena päivänä ihan omasta inspiraatiosta riippuen.

      Hyvää kesän jatkoa myös sinulle! 🙂

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s