Mitä se on että menestyy?

Kuuden L:n ylioppilaita, start up -yrittäjiä alle 20-vuotiaina, osakekauppamiljonäärejä 30-vuotiaina, hienoja titteleitä, 80-tuntisia työviikkoja eikä pidettyä lomaa vuosikausiin. Alisuoriutujia A:n papereilla, harjoittelupaikkoja, määräaikaisia sopimuksia vajailla työtunneilla, pikaruokatyöntekijöitä, kaupan kassoja ja pidettyjä kesälomia.

Mikä lasketaan yhteiskunnassamme menestykseksi? Täsmääkö se sen kanssa, mitä ihminen, yksilö, kokee silloin kun juuri hän kokee menestyvänsä? Onko menestys aina jotakin mitä voi konkreettisesti osoittaa olevan olemassa kuten jokin titteli tai todistus vai voiko menestyksen tunne kummuta jostain muustakin?

Olen ollut kaikkein uupunein ja onnettomin silloin, kun olen ollut yhteiskunnan silmissä kaikkein menestynein. Oloni ei kuitenkaan koskaan ollut sellainen, että olisin saavuttanut jotakin tai että olisin erityisen menestynyt. Sen sijaan koin suuria menestyksen tunteita esimerkiksi viettäessäni alkusyksystä monta viikkoa putkeen elämää, jossa maanantait olivat vapaita ja sain mm. suunnitella valmiiksi tulevan viikkoni ruokalistoja, hoitaa kauppakäynnin aamupäivällä iltaruuhkien sijaan ja aloittaa uuden viikon rauhallisesti. Sillä menestyksen tunteella ei ollut mitään tekemistä työni kanssa, jota kohtaan en tunne minkäänlaista paloa (vaihdoin vähän pakon edessä duunia keväällä, mutta mielenkiinto uutta toimea kohtaan puuttuu) tai sen kanssa, kuinka paljon tienaan tai miten olen opinnoissani pärjännyt. Menestyksen tuntu tuli siitä, että aina sen yhden päivän ajan olin kaiken tasalla ja vapaa onnistuen luomaan siitä lähes koko viikon kantavan tunteen.

“Darling, I’ve told you several times before,

I have no dream job, I do not dream of labor.”

Olen usein miettinyt unelmaduuniani ja sen käsitettä ymmärtäen lopulta, ettei sitä ole olemassa. En unelmoi työstä, vaan unelmoin kaikesta sen ympärille jäävästä elämästä ja siitä, mitä se palkan muodossa mahdollistaa. Työ itsessään ei merkitse minulle menestystä eikä mikään titteli tee minua onnelliseksi. Suurimmat kokemukset menestyksestä minulle ovat ne jolloin saan toteuttaa itseäni olin sitten töissä tai vapaalla ja pidän tärkeänä sitä, että saan kokea vapaa-aikani vapaa-aikana ilman, että ajatukset tekemättömistä töistä tuntuvat epämiellyttävänä paineena takaraivossa ja että minulla on aikaa pysähtyä ihmettelemään ympäröivää maailmaa yksin tai yhdessä. Että minulla on vapaus viettää lomaa. En tahdo suurta kulmatoimistoa tai röyhkeää rannekelloa ranteeseen, kaipaan tilaa ja aikaa toteuttaa itseäni ja olla luova.

Minulle menestys ei tarkoita ympäripyöreitä päiviä tai pullistelevaa palkkapussia vaan sitä, että saan elää oman itseni näköistä ja arvoihini pohjaavaa elämää. Koska olen vasta jokin aika sitten päässyt kiinni tähän ajatukseen en ole vielä lähimainkaan perillä, mutta ainakin matka on jo alkanut.

7 thoughts on “Mitä se on että menestyy?

  1. Mun unelma on, että tekisin 50-80 prosenttista työviikkoa, jonka palkalla eläis helposti ilman kitsastelua ja työ ei rasittais ja haittais mun elämää niin, että vapaa-aika menis töistä toipuessa, vaan vapaa-ajalla voisin tehä kaikkea kivaa ja kaikessa rauhassa, että olis aikaa vaan olla.

    Like

  2. Mä en myöskään oo koskaan ollut työorientoitutunut. Työ on mulle jotain, mitä on pakko tehdä. Tiedän, että yhteiskunnan mielestä en ole menestynyt. Somessakaan en ole menestynyt erityisemmin jos seuraajamäärien mukaan mennään. Mutta väliäkös tuolla. Itse pidän menestyksen merkkinä enemmän ehkä just kanssa sitä, että saisi elää onnellista ja itsensä näköistä elämää.

    Like

    • Seuraajamääriä katsoessa minuakaan tuskin menestyneeksi somessa kutsuttaisiin, mutta mieluummin pieni joukko oikeita seuraajia kuin jatkuvia jodeljuoruja ja ikävien kommenttien tulvia.

      Liked by 1 person

      • Oon aivan samaa mieltä! Ei todellakaan käy kateeksi niitä, joilla on se 20 tuhatta seuraajaa. Se paskaviestien määrä on meinaat varmaan aivan älytön!

        Liked by 1 person

  3. Onnittelut oivalluksestasi 🙂
    Unelmatyötä en ole miekään löytänyt, mutta olen nauttinut jokaisesta uudesta kokemukseta mitä erilaisemmilla aloilla. Ihmetteleviä kommentteja kunnianhimon tai ylenemishalujen puutteesta sain kuulla jo heti ylppäreiden jälkeen kun en lähtenytkään yliopistoon vaan valitsin kauppaopiston akateemisen sivistyksen sijaan.
    Työ ei määritä minua ja sen suurin merkitys on se, että saan siitä rahaa, jonka myötä pääsen Todellista Elämää viettämään.
    Menestyneeksi tunnen itseni vaikka onnistuneen kuvan jälkeen, tuoreiden sämpylöiden ääressä tai katsoessani juuri kaatamaani vesakkoa.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s