Joulukuun luetut

JUHA KAUPPINEN: HERÄÄMISIÄ (SILTALA 2021)
★★★★/★★★★★
Olin ennakkoon ajatellut, että kyseessä on enemmänkin Juha Kauppisen oma herääminen luonnonsuojelijaksa ja luonnosta kirjoittajaksi, mutta kirja keskittyikin enemmän luonnonsuojelun historiaan Suomessa. En näe sitä tosin kirjan heikkoutena, vaan kirja oli todella mielenkiintoinen! Sen lukeminen oli myös yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä se valoi uskoa siihen, että aina löytyy valmiuksia nousta yhtenä rintamana luonnon puolesta, mutta sitten taas sen ymmärryksen, että raha ratkaisee kaiken ja kellä on sitä eniten, voittaa. Ja jos ei voita, niin saa siitä tuntuvat korvaukset (tämä on asia, joka minua vaivasi kirjaa lukiessa kaikkein eniten, että jos et saa tahtoasi läpi sen suhteen, että saisit tuhota luontoa, saat siitä korvauksia – PVO sai 40 miljoonan euron korvaukset siitä, ettei saanut padota Iijokea).

Suosittelen tätä lämpimästi sekä myös Kauppisen edellistä teosta Monimuotoisuus.

KATRI NAUKARI: YHDEN PUUN TUHO (WSOY 2021)
★★★★/★★★★★


Se, millä ympäröimme itsemme, vaikuttaa käyttäytymiseemme.
Tuhoa edistävän estetiikan vaaliminen on juhlavaan asuun naamioitunutta itsetuhoa. Jos pidämme arvokkaana vain uutta, kiiltävää ja täydellistä, saamme elää kertakäyttöisen tavaran ja roskan täyttämässä maailmassa. Vanhan, pitkäikäisen, kuluneen ja korjattavan tavaran arvon palauttaminen on yksi tärkeimmistä suunnanmuutoksista, joihin meidän täytyy kyetä.


Todella mielenkiintoinen faktan ja fiktion välimaastossa seikkaileva teos, jossa päähenkilö pohtii ihmisten viehätystä tuhoon. Me tiedämme paremmasta, meillä on teknologiaa, mutta silti me vain olemme kaiken edessä toimettomia tai jatkamme elämäämme ja kuluttamista samaan tapaan kuin ennenkin. Mistä se johtuu? Miten hankkia terveellä pohjalla oleva luontosuhde aikuisena, jos sellaista ei ole koskaan aiemmin ollut? Suosittelen tämän lukemista todella lämpimästi.

ANNA SOUDAKOVA: MITÄ MÄNNYT NÄKEVÄT (ATENA 2020)
★★★★★/★★★★★
Millaista on kasvaa maailmassa, jossa vanhempiesi ja sukulaistesi kerrotaan olevan isänmaan vihollisia ja täten vangittava ja se vaikuttaa kaikkeen mitä yrität elämässäsi tehdä isänmaan vihollisen lapsena? Tämä on ollut todellisuus todella monelle itänaapurimme kasvatille 1900-luvulla eikä sitä sopisi koskaan unohtaa niin, että naapurimme sen onnistuisi tulevilta sukupolviltaan salaamaan tai kääntämään meidän syyksemme. Soudakovan esikoisromaani perustuu hänen oman isoisänsä elämäntarinaan aina lapsuudesta Leningradissa eläkepäiviin turkulaisessa lähiössä. Tekstiä lukiessa meinasi nousta pala kurkkuun muutamaankin kertaan, sillä teksti oli taidokkaasti kirjoitettu ja asian tärkeys kirjoittajalle lävisti tekstin useassa kohdassa.

OYINKAN BRAITHWAITE : SISARENI, SARJAMURHAAJA (2018, WSOY 2020)
★★★/★★★★★
Ayoola, sarjamurhaaja & Korede, mahdollistaja – siinä oikeastaan tiivistettynä kirjan juoni. Toisen, kuvankauniin siskon kumppanit tapaavat päätyä kuolleiksi kuka mitenkin ja toinen sisko auttaa hoitamaan vastentahtoisesti jälkipyykin ja -siivouksen. Vai auttaako lopulta enää, kun Ayoola käykin suhteeseen Koreden ihaileman miehen kanssa?

Kirjaa oli kovasti kehuttu ja se on saanut hyviä arvosteluja mm. Goodreadsissa, mutta minut teos jätti odottamaan enemmän. Kaikki oli niin pintapuolista ja nopeaa (vaikkakin pidin paljon lyhyistä luvuista) ettei edes hahmoihin oikein päässyt tutustumaan – asioita vain tapahtui ja hahmot nyt vain tekivät asioita ilman, että niihin olisi ollut jokin syy. Vaikkei kirja omiin suosikkeihini nousekaan, niin hyvä lukukokemus silti.