Ehkä voisin kerrankin vain olla

Blogi on ollut hiljainen jo jonkin aikaa.

Sain työn ohessa suorittamani opinnot loppuun viime vuoden lopulla ja kuin taikaiskusta vapaapäiväni olivat taas vapaapäiviä koulupäivien sijaan eikä minua kirittänyt enää eteenpäin dedis toisensa perään. Vapaapäivien lomassa huomasin usein ajattelevani, että nyt tämä vapautunut aika pitää käyttää kirjoittamiseen ja hiljaisena jököttävään blogiin. Ajatus tuntui kuitenkin todella raskaalta, koska ei minulla ollut mitään intoa kirjoittamiseen. Annoin lopulta tilaa ajatukselle, ettei minun todellakaan pidä päivittää blogia tai tehdä mitään muutakaan sellaista vapaapäivinäni mitä en tahdo tehdä. Ehkä voisin kerrankin vain olla.

Ja niin olen vain ollut ja lojunut, ihmetellyt ja ajatellut. Yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää oikeasti, että minulla on aikaa – kaikkeen. Tämä joutilaisuus ja tilan tunne on myös herätellyt ajatuksia uusista opinnoista. Korkeakouluopinnoista. Olen tutkinut markkinoinnin, viestinnän ja jopa journalismin mahdollisuuksia. Käärinyt ajatuksiani sen ympärille, että mikä minua oikeasti kiinnostaisi (en tiedä vieläkään), olisiko minusta täyspäiväiseksi opiskelijaksi (en todellakaan tiedä) ja olisinko valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle, koska jokainen sillä silmällä silmäilemäni tutkinto on pelkkää päiväopiskelua hybridimallin sijaan (voi kunpa tietäisin vastauksen edes tähän).

Luotan siihen, että vielä jonain päivänä ajatukseni kirkastuvat ja tiedän mitä kohti suunnata, mutta sitä ennen aion vielä jatkaa vain olemisen harjoittelua.

4 thoughts on “Ehkä voisin kerrankin vain olla

  1. Joutilaisuus ja vain oleminen on taitolaji, minä en sitä oikein ole vieläkään oppinut, mutta niin pitkään kun elossa on, voi oppia uutta 🙂
    Mahtava tilanne sinulla miettiä uusia suuntia ja mahdollisuuksia, tie on auki, anna sen viedä! Itse olen kokenut oivaksi ohjenuoraksi sen, että parempi katua tehtyjä virheitä kuin murehtia käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia.
    Mahtavaa maaliskuuta!

    Like

    • En minäkään vielä oikein osaa, mutta harjoittelen!

      Tie tosiaan on auki ja haut edessä, vielä kun tietäisi minkä suunnan ottaisi. Hakea voi onneksi mihin vain ja miettiä suuntaa sitten myöhemmin, jos se tilanne eteen tulee.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s