Vastuullisesta vaatekaapista (ja vähän muustakin)

Monissa blogeissa on viime aikoina ollut aiheena vastuullinen vaatekaappi ja hyvä niin. Vaateteollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuuden aloista maailmassa ja sitä olisi hyvä lähteä ‘hieman’ kitkemään ihan vaan jo senkin vuoksi, että elämä tämän avaruudessa hiljaa kiertävän pallon päällä voisi jatkua. Vaatteiden tuotannon voisi helposti puolittaa (tai vähentää jopa enemmänkin), eikä silti kukaan jäisi ilman vaatetta päällensä, mutta sen sijaan tuotteita menisi vähemmän suoraan poltettavaksi eikä tuotantoon menisi yhtä paljon resursseja. Mutta nyt eksyin asiasta.

Siinä missä blogeissa puhutaan vastuullisesta vaatekaapista, niin jokainen näkemäni kyseisen aiheen postaus on saanut minut kuitenkin näkemään punaista. Kaikissa niissä puhutaan lopulta siitä, että miten rakennetaan se vastuullinen vaatekaappi. Mitä sinun tulisi ostaa, että vaatekaappisi olisi vastuullinen ja ekologinen. Mitä materiaaleja sinun tulisi suosia ja hankkia kaappiisi. Kerrotaan mitkä vaatemerkit ovat ekologisia läpinäkyvine prosesseineen ja joiden vaatteissa sitten sattumalta kuvissa esiinnytään, mainostaen hankkimaan tuotteita kyseiseltä valmistajalta. Kannustetaan kiertelemään kirpputoreja ja laittamaan omia vaatteita kiertoon muiden ostettavaksi.

Jokainen vinkki ja neuvo kannustaa jonkinlaiseen kuluttamiseen.

Kirpputoritkaan eivät lopulta ole niin ekologisia kuin on ajateltu. Toki, jos jotakin pitää ostaa niin suosittelen silti ostamaan jo jotain valmiiksi käytettyä, kuin uuden hankkimista, mutta tässäkin on ongelmansa. Vielä nykyäänkin moni miettii, varsinkin uutta vaatetta ostaessa, että jos en tästä sitten pidäkään, niin myyn sen sitten vain kirpputorilla pois. Niin sitten myös käy, kun tuote päätyy kirppispöytään ja joku sen sieltä nappaa omaksi aarteekseen. Siinä missä ekologinen-Eija kiittelee itseään onnistuneesta ja ekologisesta kirppislöydöstä, hän myös samalla lähettää signaalin ostaja-Outille, että osta vaan lisää tuotteita, saat ne kyllä myytyä myöhemmin kirppiksellä. Vintagelöytöjen lisäksi kirpputorit pullistelevat nykyään pikamuotia, joissa monissa on vielä hintalaputkin kiinni ja se on oikeasti todella surullista. Se on myös aikamme kuva. Ostamme, muttemme todellakaan tarpeeseen.

IMG_20180623_160544_369

Totuus on kuitenkin se, että jo sinulla oleva vaatekaappi on se kaikkein ekologisin, kun pidät siitä huolta ja huollat jo omistamiasi tuotteita oikein. Jokainen vaatekappale (tai esine ylipäätään) jonka ostat on merkki valmistajalle kysynnästä, johon he sitten tarjonnallaan vastaavat. Niin kauan kun on kulutusta, on valmistusta. Ja koska me olemme tottuneet kuluttamaan, niin siitä on todella vaikeaa luopua – tiedän sen. Mielemme kaipaavat aina jotakin uutta ja koitamme selittää tekevämme ekologisia valintoja ostamalla tuotteita, jotka jokin Lapualainen mummo on enkelten pieremästä langasta omin käsin kutonut ja joiden valmistamiseen on kulunut puhtaan veden sijaan vain valmistajansa kyyneleitä. Tai muuta vastaavaa.

Olemme eläneet liian yltäkylläisesti, liian tottuneena kuluttamaan ja siksi emme osaa elää ilman kuluttamista, vaikka kuinka käärisimme sen ekologisen valinnan kääreeseen. Se, ettemme osaa lopettaa kuluttamista meille oikeasti turhaan (mikä on toiselle turha ja tarpeeton ostos voi toiselle olla se kaikkein tärkein ostos, joten en tässä erottele sen enempää mikä on turhaa ja mikä ei) tavaraan ajaa meidät, ja planeettamme, perikatoon, ehkä jopa sukupuuttoon. En tiedä olenko siitä edes lopulta pahoillani, sillä meistä jokainen on siihen ihan yhtä syyllinen – minäkin, edelleen. Olen kuluttaja siinä missä kaikki muutkin, enkä osaa aina taistella turhia halujani vastaan. Joskus mietin, että ehkä Thanoksella olikin ihan hyvä pointti, vaikka toteutus ei ollutkaan se kaikkein paras mahdollinen.

Olemme kollektiivisesti totuttaneet itsemme halvalla hinnalla tuotettuun materiaan (enkä nyt puhu vain vaatteista) emmekä tahdo maksaa mistään liikaa, mutta siinä samalla joudumme pian maksamaan siitä kaikesta elämällämme, koko planeetan elämällä. Kohtaan mm. joka päivä omassa työssäni ihmisiä, joiden mielestä jokin maksaa liikaa. Hinta voi vaikuttaa korkealta, jos sitä verrataan halpaketjujen hintoihin, mutta tuotteen materiaali on hyvä, tuote on laadukas, se tulee kestämään vuosia käytössä, sen valmistajille on maksettu kunnollista palkkaa eikä heitä ole riistetty, siinä on oikeat kaavat, jotka joku on oikeasti piirtänyt ja hei, minullekin maksetaan palkkaa. Jos tuote maksaisi 119,90e sijaan vain 19,90e, niin voin taata jonkin näistä puuttuvan, eikä se ole myyjän palkka (joka on oikeasti aika kehno keskituloisen palkkaan nähden, mutta se ei kuulu tähän). Me emme hyväksyisi riistoa omassa naapurissamme, mutta miksi hyväksymme sen halpojen hintojen vuoksi jossakin kauempana?

Taisin taas eksyä aiheesta.

Jokainen vaatekappale tai tuote jonka ostat, on sen jälkeen sinun vastuullasi. Miten huollat sitä, että se kestäisi mahdollisimman pitkään ja miten korjaat sen, että käyttöikä vielä jatkuisi. Mitä kalliimpi tuote, sitä paremmin siitä pitää huolta, vai mitä? Jos ostat jotakin viidellä eurolla, et ehkä jaksa tehdä asialle mitään sen rikkouduttua, vaan ostat uuden ja taas uuden ja taas uuden jne., niin kauan kunnes olet käyttänyt enemmän rahaa kuin olisit käyttänyt ostamalla kerralla kunnollisen hieman kalliimmalla. Mikset siis pitäisi tavaroistasi huolta, niistä edullisimmastakin, jolloin uuden hankkimiseen ei olisi jatkuvasti tarvetta, jolloin uutta ei myöskään tarvitsisi jatkuvasti valmistaa?

IMG_20180628_120010_297

Mikä siis olikaan se ekologinen vaatekappi? Se jonka jo omistat, aivan oikein. Pidä siitä huolta. Opettele edes vaatehuollon perusteet, korjaa reiät ja poista neuleista nypyt. Tutki pesulappuja, että osaat pestä vaatteesi oikein. Arvosta vaatteitasi ja niiden valmistajaa. Tuuleta aina kuin voit, usein sekin riittää ja se säästää vaatteen kangasta. Kun vaate lopulta tulee tiensä päähän, niin kierrätä se oikein tai tee siitä vaikka lattianpesurätti.

Kun kuitenkin jossain vaiheessa suuntaat vaateostoksille (joskus on käytävä!) niin muista, ettei kotimaisuuskaan ole aina se paras vaihtoehto, eettisyyttä on monenlaista, löydä itseäsi pisimpään palveleva vaihtoehto ja koita vältellä pikamuotia. Ole valmis maksamaan tuotteesta hieman enemmän, silloin pidät siitä myös parempaa huolta. Muista, että COS, Monki, Weekday, & Other Stories ja Cheap Monday kuuluvat kaikki samalle yhtiölle kuin H&M ja tukemalla näitä tuet oikeastaan vain Stefan Perssonia – Ruotsin rikkainta miestä (kannattaa muuten lukea tämä Eetti ry:n teksti H&M:n toiminnasta). Jos tarvitset tai tahdot jotakin uutta, harkitse, mieti ja pohdi. Ostatko vain jotain täyttääksesi tyhjän tilan sisälläsi (minä tein aikoinaan juuri sitä) vai tarvitko oikeasti jotakin uutta. Etsi käytettyä tai sijoita johonkin parempaan halvan tuotteen sijaan. Jätä 10 huonoa/ihan kivaa ostamatta ja osta yksi laadukas/täydellinen. Kysy myyjältä apua siihen, miten vaatetta voisi yhdistellä ja käyttää eri tilanteissa, jos et itse keksi. Älä shoppaile vain ajankuluksi, äläkä kiertele turhaan vaatekaupoissa tai liikkeiden nettisivuilla ettet tule alttiiksi turhille “tarpeille”. Karsi mainosärsykkeet laittamalla “ei mainoksia” -lappu postilaatikkoon ja käytä luovuuttasi jo omistamiesi tuotteiden kanssa. Äänestä jaloillasi, jos saat huonoa palvelua ja suosi liikkeitä, joissa juuri sinut otetaan huomioon yksilönä. Hanki pelkän materian sijaan myös elämyksiä.

Näytä, että et ole vain kuluttaja. Näytä, että välität.

Heränneitä ajatuksia voi jättää kommenttiboksin puolelle, niin kuluttamisesta kuin maailman tilastakin, ihmisyydestä tai meriemme muoveista. Jos kävi ahristamaan, niin saa syyttää siitäkin, minuakin ahdistaa tämä ihan koko ajan. Ja jos päätit siltä istumalta lakata tukemasta yllä mainittuja pikamuotimerkkejä, niin lupaan lähettää sinulle osoitetietoja vastaan postikortin tai kirjeen.

– – –

Ja kyllä, kuluttamista pitää olla, että olisi tuotantoa ja työpaikkoja – omanikin riippuu siitä. Talous kaatuu, jos lakkaamme ostamasta ja sekään ei ole hyvä. Mikään ei ole hyvin, oikein tai toimi ja kaikkia vituttaa joko liiallinen ekoilu tai sen kokonaan sivuuttaminen. Ymmärrän myös, ettei kaikilla ole varaa olla ostamatta esimerkiksi jatkuvasti kasvaville lapsille muuta kuin alaspoljetuilla H&M:n hinnoilla ja se on ihan ok, en syyllistä. Jos minulla olisi lapsi, niin ei minullakaan olisi varaa ostaa kalliita kotimaisia, ekologisia nuttuja ja legginsejä, vaan ostaisin varmaan kaiken mahdollisen kirppikseltä tai mistä nyt sattuisin edullisesti löytämään. Että ei kuitenkaan sitten revitä niitä perseitä, omia tai minun, kommenttiboksissa, ymmärrän kyllä about miten maailma ja raha toimivat, haluan vain, että ihmiset pohtivat edes hetken kulutustottumuksiaan.

Advertisements
Vastuullisesta vaatekaapista (ja vähän muustakin)

Elämäntapamuutos: työmatkakävely

Miun elämässä oli jonkin aikaa hetki, että miulla ei ollut autoa käytössä. Silloin kuljin joka paikkaan kävellen tai pyörällä, enkä pitänyt sitä juur minään. Pidemmille matkoilla sain auton lainaan. Sitten laina-auto parkkeerautui aika lailla pysyvästi tuohon parkkipaikalle ja laiskistuin. Muistin, kuin helevetin helppoa olikaan vaan hurauttaa autolla kirjastoon, kauppaan, töihin – mihin vaan! Kauniilla kesäkeleillä polkaisin satunnaisesti pyörällä töihin, mutta nekin kerrat on aika pikaisesti laskettu sormia apuna käyttäen.

Joulukuussa taas keskellä maailmantuskaa rypiessäni tein päätöksen, että auto saisi tästä lähtien jäädä tuohon parkkiin suurimmaksi osaksi aikaa. Eihän yksityisautoilussa oikeasti ole mitään järkeä, kun työpaikka on melkein vieressä, hyvä että auto edes lämpenee sillä matkalla talvisaikaan. Sitten se seisoo tuntikaupalla siellä parkissa ilman lämmitystä ja on yhtä ynnynnynnyn-ääntä kun sitä iltamyöhällä käynnistelee. Ei mitään järkeä auton, luonnon tai min terveydenkään kannalta.

1

Niin siinä sitten kävi, että jalkauduin. Siinä missä autolla työmatka kestää sen kymmenisen minuuttia, kävellen menee 40 minuuttia. Puoli tuntia, tunti kokonaisuudessaan, lisää työmatkoja päivässä ei lopulta ole oikein mitään. Aluksi se toki tuntui siltä, että heittäisin vain aikaa hukkaan, mutta olen ymmärtänyt, että oikeastaan saan lisää aikaa. Itselleni ja vain itselleni.

Työmatkani on siitä mukava, että pääsen kulkemaan puutaloalueiden ja metsien kautta (toki voisin mennä myös keskustan kautta, mutta en halua), mutta myös teollisuusalueen läpi. Menomatkalla tuijottelen maisemia ja valmistaudun henkisesti työpäivään miettien päivän tehtäviä. Teollisuusalueella nuuhkin vuoroin tuoreen leivän, pullan (Vaasanin leipomo tuottaa aina iloa ja mielitekoja!) tai käsitellyn puun tuoksuja. Kotimatkalla laitan kuulokkeet korviini ja laitan podcastin (mm. Melkein kaikki rahasta, Auta Antti! & After Work) pyörimään. Työpäivä sulaa pois mielestä eikä pääse mukanani kotiin asti. Kotiovea aukaistessa mieli on rauhallinen. Autolla matkoja kulkiessani rauhoittuminen piti tehdä kotona ja usein päädyin vain selaamaan instagramia sohvalle, että kierrokset laskisivat. Kumpi vaikuttaa terveemmältä?

2

Kävellessäni sitten töihin tai kotiin saan aimoannoksen raitista ilmaa, päivänvaloa (edes toisella matkalla vielä tähän aikaan vuodesta), hyötyliikuntaa ja todellakin omaa aikaa. Silloin en ole somessa, vastaile viesteihin tai reagoi kännykän piippauksiin vaan annan omille ajatuksilleni aikaa. Vatvon milloin mitäkin, käsittelen eri aiheita ja välillä jopa mallintelen päässäni blogipostauksia. Toki myönnän välillä myös kulkevani autolla, kuten tänään aion tehdä. Minulla on iltavuoro, mikä tarkoittaa sitä, että olen vasta 21 jälkeen kotona ja aamulla pitäisi lähteä talsimaan aamuvuoroon ennen kello yhdeksää. Tällaisina vuorovaihtoina olen antanut itselleni luvan autoilla ja suoritan samalla suuremman kauppareissun.

Sanottakoon myös, ettei kävely ole aina kovin miellyttävää. Välillä on ytimiin asti pureutuvaa tuulta, sataa pistelevää lunta vaakatasossa naamaan, reppu hiostaa selkää, teitä ole aurattu lainkaan tai on liukasta kuin luistinradalla. Silti sitä vaan jatkaa, sillä jo edellämainitut hyödyt ovat haittoja suuremmat. Niiden lisäksi myös oma hiilijalanjälkeni pienenee, mieleni on tyynempi (paitsi niinä päivinä kun sataa lisää lunta eikä edellisiäkään ole aurattu!), nukun huomattavasti enemmän, ei tarvitse raapata auton laseja joka helkutin päivä tai kaivaa sitä hangesta ja säästän rahaa, koska bensakulut pienenevät n. 30-40e kuussa!

Olen nyt noin kuukauden päivät onnistunut pysymään tämän muutoksen piirissä, mutta pitäkää peukkuja etten laiskistu taas uudelleen. Kai tästä joskus tulee ihan oikea tapa eikä vain elämän(tapa)muutos.

Upeaa viikonloppua ihmiset, ainakin tänne meidän kulmalle on lupailtu aikas hyviä ulkoilukelejä!

Elämäntapamuutos: työmatkakävely