Niivermäen luonnonsuojelualue

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten aiemmin mainittua on tänä vuonna ylläni leijunut vapaapäivien hyvä karma eli aurinko on jaksanut paistella tai vähintäänkin sateet väistyä aina, kun olen vapaitani viettänyt. Eräs sunnuntai ei myöskään ollut siinä mielessä poikkeus ja auringon hyväillessä tienoota tuli tehtyä päätös siitä, että nyt vihdoin on hyvä päivä vierailla pitkästä aikaa Niivermäen luonnonsuojelualueella.

Minulle kerta luontopolulla oli (vasta!) kolmas, vaikka vain muutaman kilometrin päässä majaani pidänkin, mutta seuralaiselleni kerta oli ensimmäinen. En ollut luvannut matkan varrella näkyvän mitään sen ihmeellisempää kuin metsämaisemaa, kallioita ja lintutornin, mutta ovathan nekin toki jo itsessään ihmeellisiä asioita tänä aikana, kun metsää kaadetaan kuin heinää pelloilta, pelloiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka olimme jalkojemme päällä jo hyvissä ajoin, niin silti tuntui, että taistelimme laskevaa hämärää vastaan metsän synkimmissä osissa jo tuoreeltaan puolen päivän jälkeen, sillä aurinko tuntui kääntyvän laskuun ennen kuin edes kunnolla nousi.

Niivermäki luontopolkuineen oli juuri sellainen kuin muistelinkin sen olevan. Vanhat puut nousevat jykevinä vastaan, kun taas osa on jo myrskyissä mennyt nutulleen ja siihen ne ovat saaneet jäädäkin, lepäämään, ravinnoksi ja pesäpaikoiksi – vain polulle osuneita on hieman raivattu, pistetty sopivasti poikki. Välillä kuuluu vaimennettuna autojen ääni, sillä alue on aika lailla keskellä vilkasta taajamaa, mutta aika hyvin metsä imee äänet itseensä ja jäljelle jää vain hiljaisuus, jonka rikkoo näin talvisin satunnainen sirkutus, pakkaselta vapaana soliseva pieni puro tai toisiaan vasten hankaavien puiden aavemainen ääni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitin varrelta löytyy opasteita ja infotauluja alueen eliöstöstä ja se on vain n. 2 kilometriä pitkä, joten reitin kiertämiseen ei mene koko päivää. Matkaa taitetaan niin polulla kuin pitkospuillakin, keskellä sammalmetsiä ja jykevän kallion vierustaa (jossa on kesäaikaan niin valtaisia ja vallattomia saniaisia, ettette näkemättä usko!). Matkan varrelta löytyy myös tosiaan lintutorni, jossa voi nautiskella omista eväistä puunlatvustoja tuijotellen tai seurailla alueen rikasta lintukantaa.

Tuona tammikuisena päivänä metsä huokui lokakuun tunnelmaa lumen huutaessa äänekkäästi poissaoloaan, vain satunnainen talitiainen vilahti näkökentässä ja polku oli useassa kohdassa peittynyt kävyn riekaleisiin ehkä oravien pitojen jäljiltä. Kevyen pakkaspäiväretken jäljiltä mieli oli kirkas, keho täynnä voimaa ja pinaattikeitto maistui erityisen hyvältä.

Niivermäen luonnonsuojelualue ja luontopolku
Kytöahontie 2
45720 Kuusankoski

ps. käykää ihmeessä kurkkaamassa Annan blogista lisää kuvia Niivermäeltä eri vuodenaikoina! omia suosikkejani ovat nämä kesäiset keijumetsä-kuvat.

Eikä yksikään pelastunut

IMG_20191013_171609_326

En muista olenko aiemmin jakanut palavaa rakkauttani dekkareita ja jännäreitä kohtaa täällä blogissa, mutta lieneekö se niin paha, jos välillä (aina) toistaa itseään? Kaikki sai alkunsa siitä, kun joskus ala-asteikäisenä poimin kirjastossa käteeni Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan (joka silloin vielä tunnettiin paremmin toisella nimellä) ja luin sen suoraan sanottuna aivan kusi sukassa. Olin sitä ennen lukenut vain kesympääkin kesympiä Neiti Etsiviä, joten tulipa kerralla singottua itsensä kunnon jännärin pariin.

Siitä se sitten alkoi; mysteerien, murhien ja sotkuisten menneisyyksien kaivelu ihan urakalla ja joka hetkeä, tarinaa, rakastaen. Alkoi Agatha Christien teoksien suoranainen ahmiminen – olen lukenut ne kaikki Esirippua lukuunottamatta. Se on jäänyt lukematta siksi, että sen loppuratkaisu kerrottiin minulle tahallisesti ennen kuin edes ehdin kirjaan tarttua. Ehkä vielä joskus luen senkin, mutta tunnen edelleen, että minulta riistettiin Poirotin viimeinen mysteeri. Onneksi maailma on kuitenkin täynnä muitakin hyviä jännäreitä, dekkareita ja murhamysteerejä.

Kun eräs entinen joukkuetoverini paljasti, että Kuusankosken teatteri esittää lokakuusta alkaen Christien kirjaa perustuvaa Eikä yksikään pelastunut -näytelmää tiesin heti, että se oli nähtävä (jo siis senkin vuoksi, että se samainen tyyppi myös näyttelisi siinä). Eilen siis suuntasin teatterin hämärään saliin äitini kanssa ja nautin parin tunnin ajan maailman klassisimmasta murhamysteeritarinasta. Vaikka itse tiesinkin kuka murhaajaksi lopulta paljastuu, niin näytelmä oli täynnä vinhoja käänteitä ja yllätyksiä sekä nokkelia toteutuksia, ettei paremmasta väliä. Kyseessä oli vasta toinen näytös, joten pieniä stipluja oli vuorosanoissa ja rytmissä, mutta se annettakoon anteeksi. Nautin myös aina suunnattomasti kyseisen ohjaajan, Karolina Eklund-Vuorelan musiikkivalinnoista, sillä tälläkin kertaa kuultiin yhtä suosikeistani musiikkivalinnoissa. Suosittelen siis erittäin lämpimästi tsekkaamaan tämän murhamysteerin, jos pidät Agatha Christiestä ja satut Kouvolan suunnalla liikkumaan esityspäivinä. Kuka on Owen?

Olen myös erittäin vankassa vauhdissa kerran vuodessa teatteriin -tavoitteeni kanssa, sillä kävin jo alkuvuodesta katsomassa Mustapukuisen naisen Kouvolan teatterissa ja joulukuuksi olisi jo ostettuna liput Turkuun katsomaan Amélieta! Huh huh, minustahan alkaa kuoriutua vallan kulturelli ihminen ihan, haha!

Kuukauden kahvila: Papulaari

Vietän paljon aikaa kahviloissa vapaalla ollessani, joten päätin aloittaa aiheesta postaussarjan! Joskus sitä luulee kolunneensa jopa oman kotikaupunninsa kaikki kahvilat läpi, mutta yhtä usein sitä myös hoksaa olleensa väärässä, kun varsinkin kesällä kesäkahviloita pompsahtelee esiin useampia. Usein myös vieraassa kaupungissa haluaa poiketa ennemmin johonkin pieneen, kotoisaan kahvilaan kuin joka kaupunnista löytyviin, samoilta näyttäviin ketjukahviloihin. Tässä postaussarjassa aion nostaa esiin eri kaupunkien helmiä kahviloiden loputtomasta merestä ja saan ihanan tekosyyn lorvia uudelleen vanhoissa suosikeissa.

IMG_20190729_120313_100
kiitos sinulle tuntematon-Venla, joka suostuit kuvattavaksi tälle kylähullulle kahvilakävijälle.

Postaussarjan toisessa osassa tutustumme omaan suosikkikahvilaani Kahviputiikki Papulaariin, joka sijaitsee rakkaassa kotikaupungissani Kouvolassa. Myönnän heti alkuun, etten todellakaan ehdi käydä paikassa niin usein kuin haluaisin, mutta aina kun sinne pääsen hetkeksi rauhassa istahtamaan ystävän tai kirjan parissa, niin kaihoisasti ajattelen, että ehtispä useammin ja milloinkohan taas.

Papulaarin, noh voi kai sanoa virallinen hashtag on #toinenolohuone eikä se voisi olla yhtään enempää paikkaa kuvaava. Tunnelma kahvilassa on erittäin kodinomainen pehmeine sohvineen, erilaisine puutuoleineen ja pöytineen, maailman söpöimpine kuppeineen ja asetteineen aina mukavaa ja iloista henkilökuntaa unohtamatta. Kahvilassa on todellakin panostettu viihtymiseen ja sen huomaa, enkä ole tavannut vielä yhtäkään henkilöä, joka ei paikasta olisi pitänyt. Vielä muutama vuosi sitten Papulaari toimi pienemmissä tiloissa, jolloin varsinkin talvisaikaan ei usein mahtunut sisään ja tunnelma oli erittäin ahdas, mutta onneksi nyt tilaa on useammallekin janoiselle ja/tai nälkäiselle kulkijalle. Nykyään saman katon alta löytyy myös nimensä mukaisesti teetä ja hyvinvointia tarjoava Nirvana Tea and Wellness, hierontapalvelu Rautainen olo sekä vintagekirpputori Korentotori.

kollaasipollaasi
katsokaa nyt noita kuppeja, kuinka söpösiä!

Ja koska tehän tiedätte, ettei minun sydäntäni voiteta millään kiehuvaan veteen lisätyillä Liptoneilla tai eilispäivän käntyillä, voitte varmaan jo arvata, että teet ja herkut ovat Papulaarissa maininnan arvoisia. Kahvitkin kyllä kuulemma myös, mutta niistä saa runoilla joku muu kuin minä, joka en erota kahveja toisistaan vaikka aseella uhattaisiin. En usko, että Papulaarista saisi pussiteetä vaikka erikseen pyytäisi, sillä joku rotihan elämässä pitää olla ja kun jotain ruvetaan tekemään, niin se tehdään sitten hyvin ja pieteetillä. Jokainen tilaamasi tuote tarjoillaan pöytään ja valitsemasi tee hautuu hiljalleen omassa kannussaan, josta riittää kahteen kupilliseen. Tee- ja kahvivalikoima on runsas ja uutuuksia putkahtelee aina silloin tällöin listalle. Tiskin viereinen vitriini pullistelee niin suolaisia kuin makeita, että gluteenittomia ja vegaanisiakin herkkuja ja tarjolla on myös kylmiä juomia sekä  kesäisin  jäätelöpikareita. Arkisin tarjolla on lounaskulhoja, joten helpotus isompaankin nälkään löytyy.

Kahviputiikki palvelee myös kulttuurinnälkäistä kävijää, sillä aina silloin tällöin Papulaarin stagelle nousee niin livenä kuin levyiltäkin musiikkia soittavaa väkeä ja seinällä on vaihtuvasti esillä paikallista taidetta ihailtavaksi ja kotiin ostettavaksi. Taiteen lisäksi mukaan voi tottakai ostaa myös kahvia, teetä, mehuja, herkkuja, kortteja ja vaikka mitä. Itse ostan aina joulun aikaan muutaman valmiin lahjapaketin joulupukin nimiin ja silloin tällöin mukaan tarttuu jokin uusi teemaku tai herkkupussi maisteltavaksi. Papulaari on myös vain kivenheiton päässä Kouvolan Rautatieasemalta, joten sinne on helppoa ja nopeaa poiketa vaikka junanvaihtoa odotellessa.

Kahviputiikki Papulaari
Kauppamiehenkatu 1
45100 Kouvola

(Noin) Kuukauden kahvila -sarjassa aiemmin esitellyt:

Onnenkukko, Kouvola

Jaa kahvilasuosikkisi ja -vinkkisi kommenttiboksissa!

Kuukauden kahvila: Onnenkukko

Vietän paljon aikaa kahviloissa vapaalla ollessani, joten päätin aloittaa aiheesta postaussarjan! Joskus sitä luulee kolunneensa jopa oman kotikaupunninsa kaikki kahvilat läpi, mutta yhtä usein sitä myös hoksaa olleensa väärässä, kun varsinkin kesällä kesäkahviloita pompsahtelee esiin useampia. Usein myös vieraassa kaupungissa haluaa poiketa ennemmin johonkin pieneen, kotoisaan kahvilaan kuin joka kaupunnista löytyviin, samoilta näyttäviin ketjukahviloihin. Tässä postaussarjassa aion nostaa esiin eri kaupunkien helmiä kahviloiden loputtomasta merestä ja saan ihanan tekosyyn lorvia uudelleen vanhoissa suosikeissa.

20190603_171320

Postaussarjan ensimmäiseksi kahvilaksi valikoitui Kahvila ja lahjatavaraliike Onnenkukko, joka sijaitsee kotikaupunnissani Kouvolassa, tunnelmallisessa Museokorttelissa Kaunisnurmen kaupunginosassa – aivan Poikilo-museon vieressä, jos tekee mieli harrastaa korkeakulttuuria ennen tai jälkeen kaffen. Vaikka museokortteli pursuilee tunnelmaa myös talvisin, niin suosittelisin silti saapumaan paikalle kesällä. Vanhassa puutalokorttelissa on ihanaa käydä kävelyllä ja varsinkin alkukesästä siellä tuoksuu niin huumaavasti syreenit, ettei voisi enempää elämältään toivoa.

Onnenkukko on pieni ja erittäin kodinomainen kahvilapuoti, jonka seinällä naksuttaa suuri kello, siellä tuoksuvat tuoreet leivonnaiset ja puulattiat narisevat askelten alla. Sisään astuessa ei ehtinyt edes kissaa sanoa, kun keittön oven takaa kurkkasivat ystävälliset kasvot. Kun kerroin hieman katselevani ympärilleni ennen pöytään asettumista, juoma luvattiin laittaa valmistumaan sillä aikaa – kysyttiin jopa, että vihreää vai mustaa teetä. Pyysin vihreää ja annoin mennä herran haltuun, että mitähän sieltä mahtaa tulla. Minut ohjattiin puodin lisäksi tutustumaan myös näyttelytilaan, jossa vaihtuu kuulemma näyttely n. kuukausittain ja tulossa on ainakin nukkekotinäyttely Kouvolassa pidettävien asuntomessujen hengessä – vinkkinä kaikille asuntomessuille suuntaaville siis!

20190603_171301

Suunnistin kohti kahvilatilaa juuri, kun teetäni kannettiin keittiöstä. Koska olin ainoa asiakas, sain vapaasti valita istumapaikkani, enkä myöskään kieltäytynyt juuri leivotusta pullasta. Itse ei myöskään tarvinut laittaa tikkua ristiin, sillä paikassa on pöytiintarjoilu ja siitä tietää aina olevansa hyvissä käsissä. Olin hieman pelännyt ainaisen Liptonin kirousta, mutta eteeni katettiinkin kannullinen haudutettua vihreää teetä. Siinä hetkessä olin myyty ja tiesin aloittavani postaussarjan juuri tällä kahvilalla, vaikka ensin olinkin ajatellut kunniapaikalle suosikkikahvilaani – siihen palaamme siis joskus toiste.

Istuin avoimen ikkunan vieressä, viereisellä pöydällä oli kimppu syreenin oksia, seinällä raksutti kello heläyttäen iloisia pimputteluja tasatunnin merkiksi, pulla oli vielä lämmintä ja tee maistuvaa. Aina välillä minua kurkattiin, että olihan kaikki hyvin tai maistuisiko toinen pulla, mutta muuten sain uppoutua omiin ajatuksiini ja silmäillä seinälle koottuja ikivanhoja, jo ajan tummentamia Kouvolan sanomien artikkeleja. Lähtiessäni lunastin hyllystä pussillisen samaa teetä, jota olin nauttinut ja vaihtelin vielä muutamia sanoja mukavan puodinpyörittäjän kanssa. Oli kuulemma juur kesäapulainen laittamassa ulkokalusteita kuntoon, että saavat vielä muutaman lisäpaikan pihan puolelle. Lähtiessäni minut toivotettiin uudestaan tervetulleeksi ja päätinpä todellakin sen myös tehdä, ensi kerralla sitten pihan puolelle ja hyvän seuran kera.

Kahvila ja lahjatavaraliike Onnenkukko
Varuskuntakatu 6
45100 Kouvola

20190603_171239