Toukokuu ’20

Alkukuusta tutkin paljon uusia ja vanhoja reittejä pyörällä. Aina löytyy jokin uusi polku tai tienpätkä, jota ei olekaan vielä kulkenut ja siitä päätyy sitten joko sinne minne ajattelikin päätyvänsä tai sitten johonkin aivan muualle. Useimmiten mieli kuitenkin veti veden ääreen, lähelle tai hieman kauemmas. Leppäkerttuja on tuntunut olevan tänä keväänä paljon enemmän kuin ennen ja ne on todellakin tunkeneet iholle ja kotiin asti – yhden löysin jopa omasta keittiöstäni mandariinien seasta, tuo kuvan yksilö ei meinannut suostua irrottamaan minusta otettaan millään, vaan kulki mukanani koko ajan rannalla ollessani ja monesti pyöräillessä keräsin niitä housunlahkeeni täyteen.

20200510_152931

Äitienpäivää vietettiin tänä vuonna hieman eri tavalla kuin ennen. Normaalisti olisimme menneet mummolle porukalla kahvittelemaan valkovuokkokimppujen kera ja sitten myöhemmin olisin vieraillut omien vanhempieni luona ruoan merkeissä – valkovuokkoja unohtamatta. Tänä vuonna kokoonnuimme pelkästään mummoni asuintalon pihalle kakkua mutustamaan turvavälit muistaen, ilman halauksia ja pahvilautasia käyttäen. Onneksi sunnuntaille sattui aurinkoinen ja lämmin sää maanantaisen räntäsateen sijaan.

IMG_20200523_204408_888

Iltaisin pysähdyin usein vain toljottamaan omaa ilta-auringossa kylpevää olohuonettani ja tunsin kovin suloista auvon tunnetta. Tunkkaisten, vanhojen tapettien poistaminen ja uusi maalipinta sai huoneen heräämään taas eloon ja kasvitkin ovat muuttuneet jotenkin vihreämmiksi kevään myötä. Haluaisin tosin hankkia niitä vähintään sen 20 lisää pelkästään olohuoneeseen…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppukuusta aloin kävellä pitkiä, noin 10 kilometrin lenkkejä aamuisin, koska ei oikein ollut muutakaan tekemistä ja ajatukset oli saatava jotenkin pysymään kasassa. Siinä samalla huomasi miten suuria harppauksia kevät olikaan ottanut ihan muutamassa viikossa, päivässä, kun joka päivä uusia ja taas uusia kukkia ja lehtiä oli puhjennut matkan varrelle. Ensin valloilleen pääsi tuomien huumaava tuoksu, jota seurasi omenapuiden hieman lempeämpi versio, sitten puhkesivat pienet kielonkukat ja lopulta toukokuun viimeisenä viikonloppuna työnsin pääni syreenipusikkoon ja vedin keuhkoni täyteen juuri puhjenneiden kukkien tuoksua – suosikkiani.

Olin tehnyt vähän huonot muistiinpanot toukokuusta, mutta luotettakoon siihen, että kovinkaan paljoa ei tapahtunut enkä käynyt oikeastaan missään kuten ajan henkeen vielä silloin kuului. Kaikesta huolimatta kivaa kesäkuuta tyypit!

Huhtikuu ’20

Mitä sellaista sanoa huhtikuusta mitä ei olisi jo sanonut?

Koko huhtikuu meni vapaaherrattaren elämää viettäessä lomautettuna ja vaikka maailma ympärillä oli uutisten mukaan tulessa ja vielä alkukuun aamuina avasi Hesarin sovelluksen siinä mielentilassa että joko me ollaan kaikki kuoltu?, niin onhan tämä nyt oikeasti ollut ihan hemmetin mukavaa aikaa. On saanut tehdä asioita omaan tahtiinsa, viettää aikaa yksin kotona ja luonnossa ilman, että siitä pitäisi tuntea jotenkin huonoa omaatuntoa. Vaikka pään päällä vellookin lomautus ja epätieto ihan vittu kaikesta, niin koen silti olleeni koko kuun ajan melkoisen onnekkaassa tilanteessa siihen kaikkeen nähden, miten maailma makaa ja mitä toiset ovat joutuneet ja joutuvat juuri nytkin kokemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heti huhtikuun alussa saatiin lunta tähänkin pitäjään. Kuljettelin itseäni ja kameraani ahkerasti päivittäin metsissä ja pääsin monen vuoden tauon jälkeen seuraamaan kevättä ihan oikeasti ja kunnolla. Lempilapseni pääskyset antavat vielä itseään odottaa, mutta uskoisin niidenkin jo pian saapuvan.

Kotisohvan ja metsien lisäksi kulutin aikaa myös viikon verran naapurkaupunnissa sekä kävin vappuaaton tiimellyksessä kääntymässä Tampereella(!!), sillä vaikka maailma kuinka pidättäisi hengitystään, niin tein sen verran hyvän löydön Tori.fi:stä, että se oli suuntaansa yli 2,5 tunnin ajomatkan ja useiden maakuntarajojen ylittämisen arvoinen. Siitä lisää varmasti myöhemmin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kotona on tullut tehtyä myös pientä pintaremonttia, mutta siitäkin jo kerroin, koska nyt on jotenkin ihan eri lailla energiaa ja aikaa katsella nurkkiaan sekä tehdä häiritseville asioille jotakin. Kotihommien aktiivisuus ja metsissä keekoilu on myös syynä siihen, etten lopulta lukenut koko kuussa kuin kaksi kirjaa kokonaan; George Orwellin klassikon Eläinten vallankumous sekä toivottavasti suuren suosioon ja kaikkien lukulistalle nousevan Juha Kauppisen Monimuotoisuus-teoksen. Tekisi mieleni kirjoittaa siitäkin oma postauksensa, mutten tiedä osaanko tehdä niin ilman, että hukun omaan paasaukseeni.

Tämä oli nyt hieman erilainen koonti, mutta niinhän se nyt vaan oli erilainen kuukausikin. Toukokuu lienee toivoa täynnä, joten innolla odotan mitä se tuo tullessaan. Kaunista kevättä ja lempeitä tuulia!

Maaliskuu ’20

Ja niin aika vain liukuu eteenpäin ja on jo aika heittää maaliskuullekin heipat! Puuhailut tosin ovat jääneet tässä kuussa aika minimiin tietyistä syistä, mutta on tässä sentään jotain muutakin kerennyt kuin vain olla vapaaehtoisessa karanteenissa.

PARAS VIIKONLOPPU Aikaa ennen kaikkia mahdollisia kotiin lukittautumisia ja rajojen sulkemisia kävin hakemassa kukkakaupasta keltaisena hehkuvan kukkakimpun ja ojensin sen hetkeä myöhemmin kaverilleni, jonka pöytä notkui valmistujaisherkuista. Herkkupöydän äärestä jatkoin matkaani naapurkaupunniin yöksi. Parhaaksi viikonlopuksi tämä ajoi itsensä siksi, että se oli viimeisin kerta kun kävin jossain muualla kuin kotona, töissä ja kaupassa. Jos olisin sen silloin tiennyt, niin olisin halannut hieman tiukemmin ja pidempään.

KIRJOJA Lukeminen jotenkin jäi keskittymiskyvyn herpaantuessa, joten maaliskuun luettujen määrä jäi vain kahteen, joista Ane Rielin Pihka ansaitsee tulla mainituksi! Ihan hemmetin upea, koukuttava ja suoraan sanoen hengästyttävä teos, joka saa samaan aikaan aikaan sen, ettei tahtoisi lukea enää riviäkään, sillä ei kestä enää yhtään käännettä, mutta lukemista on vaikka pakko lukea, koska mitä vain voi vielä tapahtua. Huh huh.

IMG_20200311_103737_314

PARVEKE Sain toissa viikonloppuna vihdoinkin aikaiseksi siivota parvekkeen sitten viime kevään, khöh, ja ai että siitä tulikin taas oikein kivan näköinen soppi. Vielä vaan ei ihan tarkene siellä hengailla, kun on pohjoisen suuntaan, mutta ovenraossa olen norkoillut jo monesti. Kaivoin myös parvekkeen nurkasta viime kevään sipulikasvit, joita en ollut jaksanut viedä aikanaan roskikseen ja kaikeksi yllätykseksi niistä puski siihen malliin vihreää, että lykkäsin ne vaan hieman siistittyinä esille. Jos laiskaa onnistaa, niin parvekkeella voi jonkin ajan päästä ihailla narsisseja ja helmililjoja ja jos ei onnista, niin minkäs teet, haha. Myös jo syksyllä hankitut aurinkokennovalot ilahduttavat iltaisin syttyessään, kun vihdoinkin on ollut niiden syttymiseen vaadittavia tarpeeksi valoisia päiviä.

KEVÄT Ah, luonto ja säätilat ovat todellakin antaneet maaliskuussa parastaan ulkoilua ajatellen, joskin täysin omasta aikataulustaan etuajassa, kun kasvit ja hyönteiset ovat heräilleet jopa kuukausia aiemmin kuin normaalioloissa. Tänään tosin oli todella jäätävän kylmä tuuli ulkoillessa ja yöksi luvattu lumisateita ja kunnon pakkasia, että ei tässä taideta ihan heti päästä keulimaan kesäkeleillä.

Hurmaavaa huhtikuuta kaikille!

Helmikuu ’20

20200220_171522
Helmikuun säät ovat olleet kovin kutsuvia ulkoiluun, vaikka näyttävätkin enemmän jo huhtikuulta.

AJANTAJU Jos tammikuu tuntui kestäneen ikuisesti, niin minusta helmikuu tuntuu tehneen samoin. Vaikka aika toki vääjäämättä liukuu eteenpäin liian taajaan, niin silti se on tuntunut matelevan nämä viime kuukaudet. Helmikuu tuntuu vielä jotenkin extrapitkältä, kun on vielä karkauspäiväkin ympätty mukaan.

TOILAILU Kirjoittaminen on tuntunut viime aikoina kirjaimellisesti tahmealta, sillä ties mitä eräänä iltana säätäessäni onnistuin kaatamaan läppärini päälle hieman glögiä (kyllä, glögiä!) ja nyt muun muassa välilyönti ja muutaman kirjainnäppäin ovat niin kuivan tahman ympäröimiä, että näppäimistön hakkaaminen niiden kohdalla ei todellakaan ole mikään vertauskuva. Myös touchpad sanoo itsensä irti tasaisin väliajoin eikä hiirinapukoilla ole enää mitään virkaa, joten olen nöyrtynyt takaisin langallisen hiiren käyttöön. Vielä kone kuitenkin jaksaa käynnistyä, joten en ole kiirehtinyt läppärikaupoille, vaikka jo hieman tässä konetta paukuttaessa kieltämättä houkuttaisi.

20200220_171544

EHTOISA EMÄNTÄ Sen lisäksi, että olen lisännyt kokkausrepertuaariini kesäkurpitsagratiinin, niin olen myös tehnyt elämäni ensimmäisen kerran mannapuuroa ja onnistunutkin siinä monesti! Olen aina ajatellut sen valmistamisen olevan jotain suurin piirtein tähtititiedettä vastaavaa toimintaa, joten olen jättänyt sen keittelyt mukisematta muille, mutta eräänä iltana mannapuuronhimoni iski niin suuresti, että oli itse ruvettava hämmennyshommiin. Tähän mennessä olen käytellyt Valion Kiehu maitojuomaa (ja saanut siitä vatsavaivoja) joten jossain vaiheessa olisi tarkoitus harjoitella jollain kasvipohjaisella maitojuomalla. Saa suositella, jos tietää jonkin toimivan.

KULTTUURI Päätin vihdoin noin vuoden kestäneen keikoilla käymis taukoni ja kävin Lahden Sibeliustalossa Maustetyttöjen keikalla. Vähän ärsyttää, että livemusiikin parissa on tullut vietettyä niin vähän aikaa, sillä kyllähän siitä vaan nauttii ihan eri tavalla kuin kotona Spotifystä luukuttaen. Keikka oli muuten kaikin puolin oikein onnistunut ja välispiikit nasevan lakonisia, mutta harmikseni suosikkibiisini Mä loistan kuin hämärä jäi keikalla kuulematta.

helmikuun luetut
Näiden lisäksi luin myös Eeva Turusen Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa, mutta siitä en vielä tätä kirjoittaessa ollut ehtinyt napata kuvaa.

KIRJASTON KASVATTI Olen kuluneen kuukauden aikana lukenut neljä kirjaa loppuun, eikä niistä oikeastaan mikään nouse ylitse muiden, että viitsisi sen enempiä mainita, sillä olen jo jokaisesta sanonut sanottavani instagram storyissani. Niiden lisäksi olen myös lueskellut pitkästä aikaa vaatehuoneen ylähyllylle varastoimiani Aku Ankkoja vuosituhannen vaihteesta sekä selaillut kirjoja Suomen matelijoista.

HUMPUTTELUA Huh, tosiaan kävin myös humputtelemassa henkilöstöbileissä, jotka järjestettiin työskentelemässäni rakennuksessa alkukuusta! Teemana oli Hollywood, joten tuli pitkästä aikaa vedettyä nilkkapituinen leninki päälle ja pääsimme kävelemään sekä kuvattavaksi oikein punaiselle matolle. Tarjottu ruokakin oli oikein maittavaa, mutta tällaisena henkisenä mummona pakkasin kyllä kimpsuni kasaan jo ennen kuin kello löi lähellekään puolta yötä ja vielä ajaa huristelin naapurkaupunnin puolelle nukkumaan.

Hei hei sinä ikuisesti kestänyt helmikuu, tervetuloa maaliskuu!

Tammikuu ’20

PARAS KIRJA Tammikuussa tuli luettua samaan aikaan jotenkin tosi paljon, mutta silti vähän. Kaikkein paras kirja oli Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018). En oikein osaa sanoa ovatko Kankimäen kirjat eniten autofiktiota, päivä-, tieto- vai matkakirjoja, joten sanon niiden olevan sopivassa suhteessa niitä kaikkia. Yönaisissa hän on koonnut yhteen historian inspiroivia, vähemmän tunnettuja naisia ja kulkee heidän jalanjäljissään ympäri maailmaa luoden kertomuksillaan kokemuksen, jossa lähes kaikki on mahdollista, kun niin vain päättää.

KULTTUURIVAJAUSTA Koin koko kuun ajan suurta kaipuuta museoihin, mutta jotenkin aikataulut ja energiat eivät kohdanneet niin yhtään, joten olen riutunut kulttuurinnälässäni kuin mikäkin hupakko. Elokuvissakin pyörisi erittäin houkutteleva Jojo Rabbit, mutta jotenkin pelottaa, että sekin jää lopulta isolta kankaalta näkemättä.

IMG_20200109_130352_045
Näiden lisäksi tuli tammikuussa luettua myös Minna Lindgrenin Kaukorakkaus, josta en pitänyt.

HUVITTAVIN HETKI Viime elokuussa paikattu hampaani tuntui vuodenvaihteessa jotenkin oudolta ja olin aivan varma, että paikka on irronnut, joten lähdin sitä tohkeissani sitten ihan asiana toimittamaan. Hammaslääkärini tosin totesi suuhun kurkattuaan, että paikka on kyllä ihan paikallaan eikä muitakaan vikoja näy, mutta hän voi toki hioa paikkaa hieman, jos se tuntuu jotenkin oudolta. Viidessä minuutissa olinkin sitten jo häpeissäni ulkona koko huoneesta, mutta autoon istuutuessani jo hieman hihitinkin itselleni. Kaikkea sitä koheltaakin, haha.

PARAS LÖYTÖ Olen metsästänyt viime vuodesta asti itselleni tietyn tyylistä kukkajalkaa, joita kuulemma myydään ihan Ikeassa, mutta olin päättänyt saada sellaisen itselleni käytettynä. Vihdoin viime viikolla tärppäsi ja sain sellaisen hankittua Tori.fi:n kautta. Tänne kotiin asti se ei tosin vielä ole päätynyt, vaan majailee vieläkin naapurkaupunnissa avuliaan noutajansa huomassa. Tällaisissa tapauksissa on kovin kätevää kulkea kahden kaupungin väliä, kun voi tehdä kauppaa helposti kummassakin pitäjässä. Olen tehnyt muutamia muitakin hyviä löytöjä, mutta niistä lisää sitten ihan omassa postauksessaan, kunhan kukkajalkakin jossain vaiheessa kotiutuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Myös tämän pienen ja söpösen kupposen löysin Torista pilkkahintaan!

PARAS SARJA Olen viime aikoina katsellut vimmalla lävitse kaikkia uusia sarjoja ja vanhojen tuttujen uusia kausia (Grace and Frankien uutukaisin oli ihana! <3), mutta yksi on ollut ylitse muiden – Twin Peaks! Sain jo joskus viime kesän lopulla kaveriltani lainaan kyseisen sarjan DVD-boksin, mutta vasta nyt olen ehtinyt sen pariin kunnolla. En ole katsonut sarjaa aiemmin ja odotin sen olevan jotain aivan kreisiä ja todella sekavaa menoa sisältävää, mutta sehän on aivan todella nerokas ja koukuttava sarja! Ainoa mikä siinä on minua hämmentänyt on aivan loputtomalta tuntuva donitsien määrä. Pelkään saavani diabeteksen vain niiden donitsirivien katsomisesta!

OPITTUA Kun marraskuu tuntui jatkuvan loputtomana ja lohduttomana, niin tajusin kuinka paljon lopulta olenkaan kaivannut edes pientä lumikerrosta. Vaikken olekaan lumesta välittänyt sitten postinjakopäivieni, niin tänä lumettomana talventekeleenä olen taas oppinut siitä pitämään, jopa kaipaamaan. Tällä viikolla lunta on vihdoin saatu näillekin leveysasteille muutamien senttien verran ja maailma näyttää ihmeellisen valoisalta paikalta. Myönnän toki, että jos sitä romahtaa viikon sisään kahden metrin verran, niin opin kyllä taas vihaamaankin lunta aivan yhtä varmasti, mutta tämän muutaman sentin kanssa pärjään oikein mainiosti.

Hilpeää helmikuuta, päivät pitenevät jo vauhdilla!

Joulukuussa…

…luin kokonaan yhden kirjan!
Niku Hooli & Anna-Sofia Nieminen: Aikuisten perhe (aihe oli mielenkiintoinen, vapaaehtoinen lapsettomuus, mutta kirja toisti itseään niin paljon, että välillä jo turhauduin. ei tarjonnut minulle mitään uutta, mutta tulipahan luettua).

Olin asettanut itselleni Goodreadsissa haasteen lukea vuoden aikana 45 kirjaa, mutta vajaaksi jäi. Haastelaatikkoni kertoo minun lukeneen 40 kirjaa, mutta luetuissa näkyy oikea määrä, joka on 41 (en tiedä miksi Antti Holman Järjestäjä ei haasteeseen kelvannut :D). Ajattelin laittaa ensi vuodelle saman määrän, sillä se tuntuu kuitenkin saavutettavalta määrältä samalla, kun ei kuitenkaan ole liian helppo.

…vietin heti alkukuusta synttäreitäni, joita en juhlistanut mitenkään.

…kävin yhden yön mittaisella visiitillä Turussa! Yövyin Kakolan vanhassa mielisairaalassa (suosittelen) ja kävin katsomassa Amélie-musikaalin (upeaa visuaalista tykitystä läpi koko shown) Turun kaupunginteatterissa. Olin pakannut mukaan myös kameran, mutta koska kohteessa oli pimeää jo sinne saapuessa ja koko vierailun ajan satoi ihanan talvisesti vettä, niin kamera pysyi visusta laukussa. Samasta syystä jäi myös väliin sunnuntainen kaupungilla pyöriminen ennen kotiinlähtöä, mutta onneksi pääsin sentään ajamaan yöllä funikulaarilla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…infernaalisesta ja ilmeisesti ikuisesti jatkuvasta väsymyksestä huolimatta näin myös muutamia kamuja pitkästä aikaa. Vaikka saatoin jokaisessa tapaamisessa vaikuttaa siltä, että nukahdan pystyyn aivan heti enkä oikein osaa puhua mistään, niin oli silti oikein ihanaa nähdä – varsinkin sitä pää-Hesoista saapunutta.

…en todellakaan tiedä onko syynä edellä mainittu väsymys vai mikä ihme, mutta tunnun elävän jonkinlaisessa marraskuun alavireessä vieläkin. En meinaa innostua oikein mistään muusta kuin nukkumisen mahdollisuudesta ja tässä eräänäkin iltana olin valmis menemään nukkumaan jo 19 aikoihin. Ehkä hiljalleen lisääntyvä valo vielä saa elämänilon palaamaan?

…vietin joulua ensin perheen parissa ja sitten omassa seurassani. Teki todella hyvää vain lötköttää sohvalla pari päivää tuijottamassa sarjoja, selailemassa lehtiä, kirjoja ja monisteita, sekä syödä noin kerran tunnissa jotain pientä ja sitten ruoka-aikaan ihmetellä, kun ei ole yhtään nälkä – söin silti. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi, kun jätin joulukinkunkin pois lautaselta, kun vielä viime vuonna söin sitä kohteliaisuudesta vähän (ja sain vain vatsani sekaisin).

…otin vahingossa myös pienimuotoisen blogiloman, kun yhtään minkään kirjoittaminen ei napostellut yhtään, vaikka olin ajatellut joululomalla naputella parikin postausta valmiiksi.

Niin se vaan alkaa vuosi ja vuosikymmen olla paketissa, huh. Itse suuntaan vielä pariksi päiväksi töihin ja vuoden viimeiseksi illaksi naapurkaupunniin. Ihanaa vuodenvaihdetta teille kaikille siellä ruudun toisella puolella, olkoot vuosi 2020 juuri sellainen kuin toivotte se olevan. ❤

Marraskuussa…

…luin loppuun kokonaiset kaksi kirjaa:
Maria Katajavuori: Kuoleman ja elämän kysymys (tän kanssa tussasin menemään oikeastaan koko kuukauden, sillä se ei ollut kaikkein kevyintä iltalukemistoa. erittäin mielenkiintoinen kylläkin ja mukaansatempaavalla tavalla kirjoitettu. välillä asioiden listaaminen kävi hieman puuduttavaksi, mutta noin muuten erittäin kattava teos mahdollisesta kuolemattomuudesta ja kaikkien elävien olentojen syntyperäisestä itsetuhoisuudesta).
Minna Lindgren: Vihainen leski (olen lukenut parempiakin kirjoja vähemmän ärsyttävillä henkilöhahmoilla. nopealukuinen ja satunnaisesti viihdyttävä).

…leipaisin mustikkapiirakan tarjottavaksi, kun muutama kamu kävi kylässä ja ihastelemassa uutta kylpyhuonetta. Ostin kesällä kirpputorilta muutamalla eurolla keraamisen piirakkavuoan ja nyt jo pääsin sitä käyttämään – ei ole oikein tullut leivottua pitkään aikaan, mutta pitäisi ehdottomasti enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marraskuinen päiväkävely naapurkaupunnin Radiomäellä.

…kävin myös humputtelemassa pienissä kotibileissä ja näin sellaisia ihmisiä, joita en ole nähnyt aikoihin! Tuntui mukavalta, mutta myös toisaalta kovin ulkopuoliselta. Paikalla tuli silti viihdyttyä yllättävänkin pitkään ja poistun vasta suurimman osan poistuessa sen sijaan, että olisin karannut ensimmäisenä ja olinkin kotona vasta puoli yhden aikoihin…

…josta makselen sitten vieläkin, kun en suorinut itseäni saman tien sänkyyn, vaan jäin vielä jotain puuhailemaan. Olen kirjoittanut aiemmin huonoista unenlahjoistani, mutta fakta on viime aikoina ollut se, että olen nukkunut ihan tosi tasaisia unia, koska väänsin väkisin vuoden aikana itselleni säännöllisen unirytmin, jota sitten myös noudatin. Tuon humputtelun jälkeen olenkin taas nukkunut säädyttömän huonosti, heräillyt useita kertoja yössä ja unirytmini on täysin hajalla -> olen ollut täysin hajalla itsekin, äkäinen ja väsynyt eikä jatkuva luonnon harmaus ole yhtään tätä oloa ainakaan helpottanut. Toivon vain, ettei rytmin tasoittamiseen mene taas toista vuotta, huoh.

…myynyt ja lahjoittanut tavaraa Tori.fi:n kautta vanhaan kunnon kuolinsiivoustyyliin, sillä mitä suotta sellaista nurkissa säilyttämään, mitä ei vaan tule käytettyä. Lahjoituksena antamani kirjahylly pääsikin kuulemma jonkinlaisen nuorisotoimen tiloihin ja ihana rouvashenkilö antoi siitä suklaarasian hyvityksenä, kun ei millään tohtinut uskoa hyllyn olevan ilmainen, haha (itse taas en tohtinut siitä hintaa pyytää edes paria euroa, kun oli niin vanha vaikkakin hyväkuntoinen). Välillä vastaan tulee tuollaisia ihania, höpötteleviä hahmoja ja välillä taas yrmyliinejä, jotka vain lyövät rahat kouraan ja katoavat.

Ihanaa joulukuuta tyypit, aurinko on jo ainakin täällä näyttäytynyt eilisen ja tämän aamun aikana enemmän kuin marraskuussa yhteensä!

Lokakuussa…

…luin loppuun 3,5 kirjaa!
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (aloitin lukemaan tätä jo syyskuussa, mutta silti meni yli puolen välin lokakuusta. tykkäsin tosi paljon Itärannan Teemestarin kirjasta, mutta tää oli jotenkin niin hemmetin puuduttava, että myönnän viimeisillä sivuilla jo vähän hypiskelleeni ja jättäneeni pari vikaa lukua kokonaan lukematta. pidän kauniisti kirjoitetuista kirjoista, mutta liika on liikaa ja tässä oli ihan liikaa nyt yritystä ja kieli poskessa hienostelua minun makuuni.)
Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama (tämä tulikin sitten luettua hieman nopeammin, sillä tähän halusi tarttua aina kun aikaa vain oli. todella kaunis teos ja juuri sopivan kaunista kieltä, jopa mukavan pelkistettyä toisinaan. tarina Juliasta ja Karlista, 17 vuodesta ja todellisuuden rajamaista. saa myös aikaan halun matkustaa Turkuun, mutta onneksi olen joulukuussa menossakin!)
– Ulla Donner: Spleenish & Sontaa (en muista koska olisin lukenut ihan oikeita sarjakuvakirjoja, mutta nämä oli kyllä täyttä timanttia sen puuhan aloittamiseen. miellyttävää piirrosjälkeä, naurattavan itkettävää samaistumisen tunnetta niin monessa asiassa, että jo laskuissa sekosi. suosittelen ottamaan molemmat tutkailuun.)

…pääsin palaamaan etuajassa evakosta kotiin! Täällä sitä on taas köllötelty jo muutama viikko, ei vielä ihan rauhassa ja hiljaisuudessa, mutta kotona kuitenkin. Remontit ovat siirtyneet alempiin kerroksiin, joten mekkala ei ole enää sellaisissa desibeleissä kuin aiemmin, mutta olemassa silti. Melusta huolimatta uusi kylpyhuone on mielestäni upea (instan storeissa sitä vilautinkin jo silloin, kun palasin kotiin) ja niin tilava, kun amme ei enää vie puolta koko tilasta. Ihanaa!

IMG_20191024_204545_220
Gastropub Betony Kouvolassa on vierailun arvoinen paikka! Ihana tunnelma, osaava henkilökunta ja huippuhyvä ruoka. Best! Arki-iltoina tarjolla myös mukavan väljä tunnelma.

…kävin teatterin lisäksi myös kertaalleen yhden kamun kanssa kahvilla lempikahvilassani ja parin kaverin kanssa ulkona syömässä töiden jälkeen. Näiden lisäksi tuli myös juhlistettua pienesti vuosipäivää ravintolareissulla (ja sen jälkeisillä Sohvaperunoilla), joten ulkona ihmisten ilmoilla tuli käytyä syyskuunkin edestä!

…blogi täytti 3 vuotta ja oli tarkoitus arpoa jonkinlaista pientä, mutta tarkoitukseksi jäi. Ehkä saan aikaan jonkinlaisen marras-arvonnan, sillä silloinhan sitä piristystä vielä enemmän tarvitsee. Olin jo myös aloittanut postauksen kirjoittamista aiheesta ja  saanut siihen tekstiä tämän verran: Blogi täyttää kolme vuotta eikä tunnu miltään! Olen selkeästi ollut erittäin optimistisella tuulella silloin, heh.

…aloitin taas pitkän tauon jälkeen kulkemaan töihin pääasiassa pyörällä/kävellen. Myönnän, että olen elokuisen loman jälkeen ollut h i e m a n laiska ja vain autoillut menemään, sitten tuli evakko ja työmatka piteni, mutta nyt olen taas ottanut itseäin niskasta kiinni! Saa hieman enemmän raitista ilmaa ja sopivasti hyötyliikuntaa, joten olo on hieman vireämpi – paitsi sen ekan pyöräilyn jälkeen töihin, kun piti kasata itseään 10 minuuttia taukohuoneessa hikeä kuivatellen. Ai mikä kunto, phiih?

…suurimman osan vapaa-ajasta olen kuitenkin vain hengannut kotona, poltellut kynttilöitä ja järjestellyt paikkoja. Hymyillyt hölmönä sille ajatukselle, että enää pari kuukautta ja tänne laskeutuu hiljaisuus. Olen myös tarttunut taas puikkoihin – neuloin itselleni pannan merinovillasta! Siitä tuli ihan kiva, mutten vielä ihan neuleblogia sen onnistumisen takia perustaisi.

Mitä siun lokakuuhun kuului?

Syyskuussa…

…palasin kuukauden loman jälkeen takaisin töihin ja arkeen. Paluu oli suuri kolaus sen kaiken vapaa-ajan jälkeen, mutta myös pieni helpottava huokaus kaiken sen reppuelämän jälkeen – tosin vain hetkellinen, sillä en viihtynyt tai viipynyt kotoa kauaa, ennen kuin lähdin kylpyhuoneremontin tieltä reppuineni evakkoon. Täällä on nyt oltu kaksi viikkoa ja jos suunnitelmat tai aikataulut eivät muutu, niin vielä viisi viikkoa olisi edessä.

…luin VAIN YHDEN kirjan kokonaan:
Minja Koskela: Ennen kaikkea feministi (joka oli todella taitavasti kirjoitettu, täynnä asiaa, opettavainen ja ajatuksia herättävä teos feminististä. sen inspiroimana kirjoitin myös tekstin tänne blogiin).
Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari jäi minulta kesken, koska ei saatana.

…olin jo valmis toteamaan, etten ole tehnyt syyskuussa kyä niin yhtään mitään tai käynyt missään, mutta hieman kalenteriani tongittuani muistin visiteeranneeni ensimmäistä kertaa elämässäin Savonlinnassa! Mitään sen kummempia menovinkkejä ei tarttunut haltuun, kun kyseessä ei ollut mikään perinteinen, yksinäinen tutkimusmatka, mutta ainakin voisin suositella Olavinlinnan kurkkaamista (näin vain ulkoa ja olihan se hiano) sekä Riihisaaren maakuntamuseota (siellä käytiin ihan sisälläkin pällistelemässä). Jäipähän näkemistä sekä tutkailtavaa seuraavaakin vierailukertaa varten ja mieltä kutkuttavat ainakin Punkaharju ja Lusto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hiidenvuoren näkymät ovat kiipeämisen arvoiset.

…hyvin monen vuoden tauon jälkeen tuli myös kiivettyä Hiidenvuorelle. Jotkut hupailijat kutsuvat tätä paikkaa Kymenlaakson Koliksi, enkä usko sen lopulta olevan kovin kaukana totuudesta. Vaikken olekaan Kolilla (vielä!) käynyt, niin olen kovin luottavaisin mielin sen suhteen, ettei siellä nyt kovinkaan paljoa hienommat maisemat voi olla. Pitkän kiipeämisen jälkeen meinaan avautuu niin upeat näkymät, että suukin siinä sulkeutuu kunnioituksesta (harmi vain, ettei hiljaisuus paikan päällä ollut niin loputon kuin olisin toivonut, sillä joku enklantia viäntävä lennätti siellä dronea. vihaan niitä laitteita niin paljon!!!1). Joka vuosi vuoren päälle myös kannetaan Iitin musiikkijuhlien aikaan jotenkin piano ja siellä soitetaan keskiyön konsertti – se olisi vielä ehdottomasti joskus koettava!

…olen noin muutenkin taas käpöstellyt luonnossa enemmän (niin kuin uhosinkin!) sillä parin sadan metrin päästä evakkopaikastani pääsen suuntaamaan suoraan metsään ja pitkospuille! Siellä onkin tullut kulutettua lenkkarin pohjia jo muutamaan otteeseen tässä parin viikon aikana ja kerran heittäydyin jopa vallan sosiaaliseksi ja kutsuin aamukävelylleni lähellä asuvan toverinkin mukaan (jolla sitten olikin kestämistä, kun pyörin pusikoissa kamerani kanssa). Usein olen alkanut suistua syksyiseen epätoivoon syyskuussa, kun illat pimenevät vauhdilla, mutta uskon sen saapuvan tänä vuonna hieman keveämmin, koska olen ollut niin tiukalla otteella kiinni luonnossa, päästen seuraamaan syksyn etenemistä – nyt mikään ei pääse tulemaan yllätyksenä (paitsi ehkä ensilumi).

Mitä siun syyskuuhun kuului?

Elokuussa…

…vietin kesälomaani kokonaiset neljä viikkoa eli koko elokuun ajan!

…luin 4 kirjaa loppuun:
Naomi Alderman: Voima (tästä olin kuullut paljon hyvää ja nähnyt paljon hypeä somessa, mutta en pitäny. tällä oli kaikki potentiaali olla todella hyvä teos, mutta jokin siinä vain tökki. aihe oli kiinnostava ja juoni liikkui, mutta plöääääh. luin tätä ikuisuuden.)
Philip K. Dick: Do androids dream of electric sheep? (ensimmäinen englanniksi luettu kirja vuosikausiin ja tykkäsin ihan hirveesti! tämän pohjalta tehty elokuva blade runner lienee tuttu kaikille, mutta kerrottakoon kirjan olevan aivan eri tunnelmainen elokuvan kanssa – paljon rauhallisempi, vähempiväkivaltainen ja erittäin pohdiskeleva. se sai myös ajattelemaan paljon planeettamme nykytilaa ja voiko se mahdollisesti päätyi vielä siihen tilaan, mitä se on kirjassa. suosittelen lukemaan, löytyy varmasti myös hyvällä suomennokselle, jos ei englanniksi halua lukea.)
Johh Williams: Stoner (ai ettien että tämä oli hyvä, jopa niin hyvä, että harkitsen itselleni sen ostamista. niin hyviä pointteja elämästä, kirjoittamisesta, rakkaudesta, ihan kaikesta! suosittelen todellakin tarttumaan tähän tarinaan yhden miehen aivan tavallisesta elämästä.)
Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi (dorian grayn muotokuva tuotuna nykypäivään! todella tarkkanäköisiä ja suoraan sanottuja huomioita bloggaajista, varsinkin nimekkäistä sellaisista, että tekstistä tunnisti niin monta eri bloggaajaa tai lähinnä bloggaamistapaa, että nauru meinasi pyrkiä esiin väkisin. tämä ei siis kuitenkaan ole mikään pilkkakirveeksi tarkoitettu teos eikä nosta ketään esiin nimeltä, vaan todella taidokkaasti kirjoitettu ja kaunis kirja, suosittelen vähänkin blogimaailmassa pyöriville!)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sastamalan kaupungin kukkapelto antoi parastaa elokuun loppupuolella, joten sitä oli pakko pysähtyä kuvaamaan!

…kävin hammaslääkärissä porauttamassa pari reikää, kahdesti mökillä, Oulussa (josta roikkuu postaus luonnoksissa odottamassa, että joku saisi sen kirjoitettua), Hämeenlinnassa, viidessä museossa, oleilin naapurkaupunnissa viikon putkeen, kävin Valkmusassa ja sain yhden makuuhuoneen seinän rempattua (tapetit pois ja uusi maali pintaan). Kotona en tainnut viettää kuin muutaman yön, kiitos #putkiremontinvuosi, kun kylppäriremppa on tällä hetkellä menossa oman asuntoni yläpuolella ja melu sen mukainen. Ei enää kauaa, niin olen taas evakossa sen siirtyessä omaan kerrokseeni.

…sain vihdoin hankittua kahdelle olohuoneessa teipeillä roikkuneelle julisteelle kehykset, ei mennyt kuin pari vuotta! Kimmokkeen tähän sisustuksen urotyöhön sain siitä, kun löysin Oulun Maja shopista kaksi julistetta, joita olen Weecosista usein ihastellut, mutten ole uskaltanut ostaa, koska posti ruttaisi ne kuitenkin. Ostin sitten kerralla kaikille neljälle raamit. Sain myös tästä kehystyspuuskasta vihdoinkin idean siitä, minkälaiselta haluan kotini näyttävän – ainakin hempeän vaaleansininen seinä siintää tällä hetkellä mielessäni olohuoneeseen ja harmaan eri sävyjä makkariin, täytyyhän värien sopia yhteen viherkasvieni kanssa haha.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sain objektiivin lainaan ja innostuin taas kuvaamaan – lähinnä kasveja ja kukkia ofkoors!

…olin maailman epäsosiaalisin ihminen, sillä en viettänyt niin paljoa aikaa Kouvolassa, että olisin ehtinyt nähdä kavereita. Jokunen siitä saattoi vetää herneen nenäänsä, mutta en oikeasti jaksanut istua kotona kuuntelemassa remonttia koko päivää odottaen, että toiset pääsisivät töistä tai kulkea kaupungilla koko päivää ja näin ollen ollut jo siinä vaiheessa mieleltäni väsynyt, kun tapaaminen olisi koittanut. Jos tuota ei ymmärrä, niin sitten olkoot palot nenässä. Tällä kertaa valitsin oman hyvinvointini toisten miellyttämisen sijaan ja tiedättekö, ajattelin tehdä niin vastakin.

Kohti syyskuuta ja sen yli!