Heinäkuussa…

…luin 5 kirjaa:
Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin (aluksi tämä teos nauratti, mutta mitä pidemmälle se eteni, sitä enemmän se rupesi ahdistamaan. tarkoitus oli kai viihdyttää ihan loppuun asti, mutta pikkuhiljaa Aino Ritarin sekoilut vain kasasivat ahdistukseni määrää ja kirjan lopullinen pointti jäi itselleni hieman hataraksi. olisin myös mieluusti tutustunut vielä enemmän Seppo Miekk’ojan maailmaan Ainon sekoilun ja jonkinlaisen seniiliyden pilkan sijaan.)
Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin (tämä oli täynnä todella kaunista kieltä ja se tuli lopulta lukaistua yllättävän nopeasti. se on kertovinaan vain yhdestä lyhyestä aamusta, mutta silti siihen sisältyy monta eri elämää, nuoruutta, jo mennyttä ja nykyhetkeä. kolmella eri fontilla erotellaan kolme eri tasoa ja välissä on jopa pari novellia, jotka yllättäen toimivat myös yhteen kirjan etenemisen kannalta, vaikka kerrontatapa muuttuukin. tätä olisin jaksanut lukea pidempäänkin!)
– Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
– Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula (eli sain luettue Flavia de Luce -sarjaa taas kaksi kirjaa eteenpäin. tuossa sarjassa on jokin taika, että kirjat lukee innosta puhkuen lähes kerralla kokonaan, mutta sitten sen taas saattaa unohtaa kokonaan lähes vuodeksi! suosittelen sarjaan tarttumaan, jos pitää mysteereistä ja dekkareista, muttei liian raaoista kuvauksista. nämä ovat hyvän mielen jännäreitä ja vaikka ovatkin aina erillisiä tarinoita, niin suosittelen lukemaan julkaisujärjestyksessään, että murhamysteerien ulkopuoliset asiat etenisivät loogisesti.
– Maggie Nelson: Sinelmiä (tästä nakkasin pienen tekstin taas instagramin puolelle, mutta siis niin, pidin erittäin paljon. ei mikään perinteinen kirja, vaan kokoelma lyhyitä tekstejä, jotka kuitenkin tavallaan etenevät. Alle 100 sivun teos, jonka lukee nopeasti, mutta kohtaa ajatuksina hitaasti.)

…kävin eräänä laiskanpulskeana vapaapäivänä pitkästä aikaa paikallisessa Poikilo-museossa, olin muistaakseni jälleen kerran päivän mittaista vesikatkoa paossa. Tupsahdin paikalle heti avaamisen aikoihin kello yhdeltätoista ja sainkin melko rauhassa tuijotella maalauksia, piirroksia, Alvar Aalto -näyttelyä ja muita mielenkiintoisia kohteita. Vähän jälkeeni paikalle saapui toinenkin museovieras, joka oli onneksi hiljaista sorttia. Rakastan museoiden raukean hiljaista tunnelmaa ja sitä, että siellä saa kaikessa rauhassa uppoutua täysin muiden luomiin maalmoihin ja omaansa myös. Olen kohta vuoden omistanut museokortin (pitääkin muistaa uusia se) ja se on kyllä ollut yksi parhaista hankinnoistani ikinä.

IMG_20190716_094459_745

…katsoin läpi uusimman kauden Stranger thingsiä ja sanon nyt epäsuositun mielipiteen siitä, että en tykännyt! Kausi ei tarjonnut m i t ä ä n uutta, hahmot eivät tarjonneet mitään mielenkiintoista uutta vinkkeliä yhtään mihinkään ja uudet jaksot olivat vain yhtä huutamista ja teinisekoilua. Sarjan tunnelma oli kokonaan muuttunut siitä, mitä se aiemmilla kausilla oli. Onko muut katsoneet, mitä piditte? Aloin myös katsomaan Black Mirroria, joka on h i r v e ä. Siis ei huono hirveä, vaan sellainen ahdistava hirveä, mutta silti hyvä katsottava. Ymmärrättekö? Kuin jonkinlainen junaonnettomuus, josta ei vain saa silmiään irti. Todella upeasti rakennettu sarja ja erilliset jaksot, mutta jonka katsomisesta ei ole vielä kertaakaan jäänyt hyvä olo. Sarja tosin jättää jokaisen jakson jälkeen pohtimaan ihmisyyttä, oikeaa ja väärää,  tulevaisuutta, ihan kaikkea. Siinä mielessä siis hyvä, vaikka onkin hirvee.

…kävin ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä yli kymmeneen vuoteen, mutta siitä aion kyllä kirjoittaa myöhemmin ihan postauksenkin, sillä päädyn hammaslääkärin penkkiin vielä uudestaankin.

…kävin perheen kanssa Tykkimäessä ensimmäistä kertaa myös moneen vuoteen. Ennen kävin joka vuosi vähintään kerran syömässä jäätelön ja kiertelemässä aluetta, mutta sitten tuli 5 euron sisäänpääsymaksu ja lakkasin käymästä ihan vaan periaatteesta. Tänä vuonna maksu poistettiin, joten eikun Tykkimäkeen! Kävin jopa laitteissa asti, kun vein kummipojan yhteen laitteeseen ja kävin fiilistelemässä entisaikoja toisessa. Jäätelöä en lopulta syönyt ollenkaan, mutta vielä tässä on kesää jäljellä ja lomakin kohta aluillaan, joten ehtiihän sitä (eikä sillä, etteikö tässä olisi jo muutekin tunkenut itseensä litratolkulla jädeä).

…kirjoitin ja ajastin ensimmäistä kertaa myös postauksen kännykällä, meinaan tämän! Aika on tässä ollut hieman kortilla, joten tämä postaus syntyi illalla jo vällyjen välissä maatessa. Saas nähdä, että miltä tämä sitten koneella näyttää, haha!

Kesäkuussa…

…koin vaihtelevasti epäuskoa sitä kohtaan, että kesä muka olisi sittenkään alkanut, kun olo on vain jäänyt kevääseen. En jaksanut luottaa, että aurinko lämmittäisi tarpeeksi ja että harmaat päivät vain jotenkin nyt vain ovat se oletus. Epäkesä.

…luin kolme kirjaa:
Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen (olen vuosia vältellyt chick litiä ja syystä. en halua lukea meikkausjuttuja ja vaatekriiseistä enkä todellakaan jaksa enää yhtäkään rennon reteää naiskirjailijan teosta – koin tämän vain henkisenä jatkumona Ehkä tänä kesä kaikki muuttuu -teokselle, josta en myöskään pitänyt, vaikka olisi kai tietynikäisenä naishenkilönä pitänyt pitää. idea tässä kirjassa oli hyvä, somemaailman onnellisuuskeskeisyys ja valehtelu, mutta toteutus ei niinkään. tai no, jos pitää chick litistä, niin sitten kai toimii, mutta mie en tykännyt. myös feministinä pidetty päähenkilö oli mielestäni kaikkea muuta kuin feministi.)
Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata (tästä haluaisin vallan kirjoittaa postauksen, koska tämä niin sieluani sykähdytti!)
Erkka Mykkänen: Something not good (tästä sanailinkin hieman Instagramin puolella, mutta todettakoon tännekin, että tykkäsin. just sopivan mittainen kesälukeminen tarpeeksi kepeän painavalla sisällöllä.)

…en mennyt Musen keikalle Suvilahteen. Vapaatoive oli ollut vetämässä jo pari kuukautta, mutta eeeeeeeei, ei, ei jaksa huvita kiinnostanut tarpeeksi ja rahaa meni ihan kiitettävästi muuhunkin. Jätin siis lipun ja hotellin hankkimatta ja menin sen sijaan käymään yksityisessä asuntonäytössä, huuuu. Tarjouksen jätin lopulta tekemättä, kun ei vielä ole sen aika.

…kävin taas elokuvissa, hersiunaa. Oli vielä pari vapaalippua käyttämättä Kino Iirikseen (ei todellakaan blögin kautta saatuja, menin siivellä), jonka kesätauko puski päälle kuin höyryjuna ja liput vanhenesivat heinäkuun koittaessa, niiiiin päädyimme katsomaan irlantilais-suomalaisen yhteistyöelokuvan The hole in the ground. Leffan loputtua kävellessämme ulos salista seuralaiseni kuiskasi mieti jos tuosta olisi 10 euroa maksanut ja se summasi aika hyvin myös minun fiilikseni elokuvasta. Onneksi tosiaan meni vapaalipulla ja kesti vain puolitoista tuntia jo valmiiksi lyhyestä elämästä.

20190612_202517
Tämä leffa se vasta olisikin kuoppaan joutanut.

…ostin itselleni nimpparilahjaksi kukkia parvekkeelle. Olisin halunnut orvokkeja, mutta jostain syystä niitä ei ollut torilla lainkaan myynnissä. Päädyin siis pariin pensasneilikkaan ja tuntemattomiksi jääneisiin sinisiin kukkasiin. Mansikoita piti tietenkin myös samalla napata mukaan, kun kerrankin sai itsensä jo aamusta torille.

…söin myös tosi paljon jäätelöä yksin sekä yhdessä ja pyöräilin paikkaan jos toiseenkin (no okei, lähinnä töihin). Innostuin myös taas Ylellä pyörivistä Hercule Poiroteista, jotka pitää tietenkin jokainen jakso katsoa, vaikka on ne nähnyt jo monesti!

Toukokuussa…

…söin kesän ensimmäisen jäätelökioskijäätelön, vappupäivänä torilla, joten tunnelmaa piisasi. Tavanomaisten mansikoiden ja päärynöiden sijaan valitsin tänä vuonna vohvelintäytteekseni uutuuspuolelta verigreippisorbetin. Jälkiviisaana voisi miettiä, että miksi hitossa, kun en muutenkaan pidä verigreipistä, joten kaikeksi yllätykseksi en myöskään pitänyt tuosta sorbetista. No mut, tulipahan maistettua ja syötyä tottakai kokonaan, omat väärät valintansa on joskus vaan nieltävä.

…luin 5 kirjaa loppuun:
Antti Holma: Järjestäjä (tykkäsin ja en, tavallaan suosittelisin, mutta en sitten kuitenkaan tiie. jos tykkäät Holman huumorista, niin lue ja jos et tykkää, niin älä helvetissä lue. lopussa lähti mielestäni ehkä hieman liikaa laukalle, mutta ihan semimiellyttävä teos noin kaiken kaikkiaan ja ainakin erilainen siihen nähden, mitä on ennen tullut luettua).
Katri Rauanjoki: Lenin-setä ei asu enää täällä (lue lisää täältä).
Suvi Ratinen: Matkaystävä (no enpä tiie tästäkään nyt kyä oikein. kirjassa kerrotaan lestadiolaisyhteisössä kasvaneen tytön tarinaa, joka päättää lähteä maailmaan ja jättää uskonsa. kirja oli sinällään kai ihan hyvä, mutten oikein pitänyt sen yleisestä tunnelmasta ja loppumauksi jäi tietynlainen uskontomyönteinen fiilis).
Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa (lue lisää täältä).
Saranda Dedolli-Yasa: Tee maailmasta parempi paikka (Kun Sarandan kirja vastuullisemmasta elämäntavasta ilmestyi, niin olihan se luettava! Kirja on pienikokoinen ja sen lukemiseen meni suurin piirtein tunti. Sen sisällä on sivuja, joille voi itse tehdä muistiinpanoja, mutta itse en viittinyt lähteä kirjaston kirjaan suttaamaan. Teos on selkeästi suunnattu vasta vastuulliseen elämäntapaan tutustuville henkilöille, sillä itselleni se ei tarjonnut mitään uutta. Näkisin kirjan hyvänä lahjana sellaiselle ihmiselle, joka vielä änkyröi vastuullisempia elämäntapoja vastaan kokien asian vaikeaksi ja liian suureksi, sillä sieltä saa hyviä ruohonjuuritason vinkkejä siihen, miten jokainen voi tehdä edes jotakin pientä.)

…kävin pitkästä aikaa elokuvissa puuduttamassa takalistoani kolmen tunnin(!) ajan Avengers: End Game:n parissa. En ole nähnyt yhtäkään Kapteeni Amerikkaa tai Thoria, en Mustaa pantteria, uusia Hämähäkkimiehiä tai hyvin monia muitakaan niitä leffoja, joissa Avengers-leffoista tutut tyypit itekseen härvää menemään. Vain Iron Man (just hätäseen se ensimmäinen elokuva), Guardians of the Galaxyt ja Ant-Manit olivat minulle tuttuja, mutta eipä se ole estänyt nauttimasta Avengereista – varsinkin kun pääpahis kuitenkin oli tuttu noista yhdestä jo valmiiksi. Mukava kolmen tunnin irtiotto muusta maailmasta, vahva suositus kaikille (ja muistutus itselle) käydä useammin elokuvissa!

IMG_20190526_085838_605
Imatrankoskella arska paistoi, Sibelius soi ja joulupukkikin oli tavattavissa.

…kävin heti perään toistamiseen elokuvissa! Kino Iiriksessä esitettiin Peter Jacksonin They shall not grow old -dokumenttia ( kannattaa käydä kurkkaamassa traileri) ja se oli p a k a h d u t t a v a. Hyvin usein sotadokkarit keskittyvät toiseen maailmaansotaan, isäm_maallisuuteen ja aatteen puolesta taisteluun, joten siinä mielessä oli raikasta katsoa ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvaa materiaalia. Dokumentissa annetaan ääni sen ajan brittisotilaille, kun kertojina ovat oikeat sotilaat.  Ne nuoret pojat, jotka lähtivät, osa jopa alaikäisinä, sotimaan, kun nyt kerran mahdollisuus tuli. Ei sitä oikein edes tiennyt miksi soti, kunhan vaan teki mitä käskettiin. Dokumentti nauratti (siellä ne vaan keitteli teetä, kun aseet kuumensivat veden valmiiksi taistelun tuoksinassa), herkisti ja laittoi taas ajattelemaan sodan järjettömyyttä. Osa videopätkistä on ennennäkemättömiä ja restauroitu ääneellisiksi ja värillisiksi – tuntui jotenkin oudolta katsoa mm. vihreillä niityillä makoilevia loukkaantuneita sotilaita punaisten tulppaanien heiluessa tuulessa. Vahva suositus dokkarille, mutta myös herkimmille varoitus – ruumiita näkyy reilullä käellä.

…vierailin niin Vääksyn kanavalla kuin Imatrankoskellakin – jälkimmäisellä ensimmäistä kertaa ikinä. Sattui niin sopivasti, että kaverini järjesti juuri samana päivänä Imatralla tuparit, kun Fortum juhli 90-vuotispäiviään ja heitti ilmoille koskishown. Mikäs siellä oli ilta-auringossa, Sibeliuksen soidessa kosken kuohuja katsella ja vielä sellaisten ihmisten seurassa, joista osan on tuntenut jo päiväkerhoajoista asti. Hieno päivä ja ilta kaiken kaikkiaan! Niin ja oli Vääksyn kanavallakin ihan mukavaa, kunnes taivas repesi aivan totaaliseen kaatosateeseen. Suomen kesä.

Huhtikuussa…

…en tehnyt oikeastaan mitään kiinnostavaa. Koitin kalenterista kurkkia, että olenko osallistunut mihinkään tapahtumiin tai käynyt missään, niin en! Yksi kaveri kävi teellä ja siinäpä se sitten olikin kaverien tapaamisien kannalta. Villiä.

…luin vain kaksi kirjaa loppuun.
Michelle Obama: Minun tarinani (vahva suositus tälle, taas yksi esimerkki siitä miten päättäväisyydellä ja määrätietoisella ahertamisella oman päämääränsä vuoksi voi saavuttaa suuria asioita. kirja sai myös kaipaamaan Obamaa takaisin presidentin paikalle.)
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (siinä missä maaliskuussa lukemani Turusen Sivuhenkilö oli iihhana, niin Rakkaudenhirviö jäi omasta mielestäni lattean lakoniseksi. sillä oli hetkensä ja se on lopulta aika täydellisen kattava kuvaus suomalaisuudesta, mutta lopulta sen vain luki väkisin loppuun.)

…ostin taulun! Siis ihan oikean maalauksen. Kävin hieman potkimassa renkaita eräässä päättyvässä myyntinäyttelyssä, jossa kaikki maalaukset olivat puoleen hintaan. Sain lopulta maalauksen vieläkin edullisemmin, kun myyjä tinki hintaa puolestani alemmas ja alemmas. En tosin ole vieläkään saanut maalausta seinälle asti, mutta hiljaa hyvä tulee.

20190420_095828_kops
…pitihän sille taululle sitten saada paikka, joten…

…sain myös sykäyksen tehdä hieman pientä pintaremonttia. Kello yhdeksältä pitkän perjantain aamuna vain päätin, että nyt on hyvä hetki ruveta repimään irti tapettia työhuoneesta, kun johan sitä on vajaat kuusi vuotta suunnitellut. Alkuillasta olin yhden seinällisen sijaan repinyt alas kaksi seinällistä ja siihen asti riitti minun inspiraationi. Nyt pitänee sitten varmaa odottaa ensi pääsiäiseen, että saan sykäyksen hioa, puhdistaa ja maalata seinät. Olen muuten sen vajaat kuusi vuotta vihannut myös tuota toisella seinällä ollutta seinätarraa, jonka joku ajatteleva ihminen oli liimannut tapetin päälle, jolloin sitä ei ole voinut poistaa repimättä samalla tapettia rikki. Hnnngh.

…löysin pakastimesta vielä viime kesäisiä raparpereja ja päätin keitellä niistä mehua. Lopputuloksena oli kaksi purkillista hilloa, mutta aivan hyvä lopputulema sekin. On mukavasti saanut lisämakua ja makeutta aamuihin, kun on sekoitellut sitä jogurtin ja myslin sekaan.

…tein ehkä jotain muutakin, mutta tuskin mitään erityisen kiinnostavaa, kun mitään ei palaudu mieleen. Ehkä toukokuusta tulee hieman aktiivisempi haha.

Maaliskuussa…

…kävin teatterissa, joten ‘kerran vuodessa teatteriin’ -tavoite on saavutettu jo hyvissä ajoin (viime vuonna tavoite täyttyi vasta lokakuun puolella). Kävin kaverini kanssa katsomassa Susan Hillin romaaniin perustuvan Mustapukuisen naisen, josta on kuulemma tehty myös jonkinlainen elokuvaversio – takanamme istuva tyttö ainakin näin tokaisi toverilleen ja samaan hengenvetoon totesi näytelmän olleen paljon parempi. Esitys olikin erittäin mukaansa tempaava ja oikeasti j ä n n i t t ä v ä. Kokeneena kauhuelokuvien katselijana mietin etukäteen miten jännärit ja trillerit voisivat toimia teatterinäyttämöllä, mutta voi pojat. Muutamaankin kertaan tuli säikähdettyä kunnolla ja upeat tehosteet saivat näytelmän heräämää eloon, vaikkei näyttelijäkaartiin kuulunut kuin kaksi ihmistä. Huisia! Jos olet kaakon suunnalla tässä kevään aikana, niin varaa kalenteriisi aikaa teatterille. Vahva suositus!

…löysin noin muutenkin taas aikaa sosiaalisuudelle enemmän kuin helmikuussa ja kahvittelin teen merkeissä menemään osoitteessa jos toisessakin. Ja mikäs sen mukavampaa kuin kuulumisien vaihtaminen kasvokkain pitkästä aikaa lämpimän juoman ja herkun äärellä. Sopisi tapahtuvan useamminkin, jos vain kalenterit antaisivat myöten.

…luin 6 kirjaa eli ollut huomattavasti enemmän vapaalla kuin helmikuussa!
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa (klassikko, josta en kyä ite lopulta saanut paljoa irti)
Lars Kepler: Lazarus (ahhhh, Joona Linna. ❤ miun mielestä sarja on ehkä alkanut jo olla vähän itseään toistava ja kirjoituksen taso huonontunut kirja kirjalta, MUTTA aina kun menossa on mukana myös Jurek Walter, niin ai ettien että!)
Saara Turunen: Sivuhenkilö (tykkäsin ihan hirveesti ja mietin, että kunhan saan myös Turusen Rakkaushirviön luettua, niin saatan jopa kirjailla jotain enemmänkin. ehkä)
Patti Smith: Omistautuminen (tää oli yllätysnosto esseehyllystä, kun olin tuota alempaa etsimässä. tykkäsin kovasti ja sain lisäintoa myös omaan kirjoittamiseen!)
Silvia Hosseini: Pölyn ylistys (tää sai aikaan ristiriitaisia tunteita. toisaalta tykkäsin, mutta sit taas toisaalta oli myös paljon sellasta mistä en tykänny. uskallan silti ehkä suositella, varsinkin jos kirjoittaminen kiinnostaa.)
Laura Manninen: Kaikki anteeksi (ihan bestest best kirja koko maaliskuulta. tätä piti lukea ihan tosissaan ilme naamalla puoli kirjaa kerralla. olisin toisaalta halunnut tästäkin kirjoittaa ihan kunnolla j o t a k i n, mutten taida osata. kannattaa ehdottomasti lukea hetinyt.)

IMG_20190325_122125_414

…voitin ihanan Netan blogista liput Luonnonkaunis-messuille Helsinkiin ja sain muutaman päivän varoajalla houkuteltua kaverinkin mukaan, vaikka aluksi näytti siltä ettei kukaan vain ehdi, kun useimmilla oli viikonlopun suunnitelmat jo lyöty lukkoon tai luonnonkosmetiikka ei kiinnostanut yhtään. Pienikokoinen, mutta oikein ihastuttava messualue oli muutamassa tunnissa kierretty ja kun seuralaistani ei kiinnostanut esiintyjät, niin päätimme messujen lisäksi käydä Helsingin päässä syömässä ja tsekkaamassa miltä se uusi keskustakirjasto Oodi oikein näyttää (näytti hyvältä, mutta hersiunaa miten meluisa paikka kirjastoksi).

…leikkinyt veljenpojan kanssa kyykäämeen kanssa alliaattolia, kokotiiliä ja lamingoa (on muuten lapsolla sama harrastus kuin tädillään – Avaran luonnon katseleminen haha), sekä tietysti niin monella eri dinolla ettei laskuissa pysy ja liimaillut Ryhmä Hau -tarroja tarrakirjaan sulassa sovussa hevos-, koira- ja dinotarrojen sekaan, horjuvan pienemmän ihmisen roikkuessa siinä sivussa hihassa päristen sanantapaisia menemään. Ja ennen kaikkea ollut näistä aktiviteeteista aivan puhkipoikkiloppu ihmetellen, miten vanhemmat jaksavat samaa leikkishow’ta joka päivä.

…pudottanut kännykkäni vessanpönttöön ensimmäistä kertaa ikinä – onneksi sentään kirkasvetiseen sellaiseen. Vieläkin vähän jännittää, että koituuko kastamistoimet luurin kohtaloksi, mutta ensiapuna kapulan tunkeminen minigrip-pussilliseen riisiä ainakin hieman pidensi tämän kohtalon hetken koittoa. Elämme jatkuvassa jännityksessä pelko perseen alla varmaan vielä toukokuussakin, jos luuri kestää sinne asti.

…tapahtui tässä blogissa uusi kävijäennätys! En voi sanoa, että millään lailla määrä olisi kovin suuri verraten isompiin blogeihin, mutta minua samaan aikaan innosti ja kauhistutti se kävijöiden määrä, joka näitä tekstejä on käynyt lukemassa (on mukava myös huomata, että samat käyvät uudestaankin, kun vierailumäärä on huimasti suurempi kuin kävijämäärä, vaikka siitä miinustaisi omat käynnit pois). Kiitos teille kaikille, että käytte ja luette ja joskus myös kommentoitte.

 

Ihana huhtikuuta ja varokaahan aprillipilailijoita, ettei mene kuraveden juomiseksi.

Helmikuussa…

…humputtelin yhdessä illassa kahdesti, kun heti kuun kärkeen oli kalenteriin merkattu samalle illalle niin työpaikkakeskuksen henkilöstöjuhlat kuin kavereiden bändin levyjulkkarikeikkakin! Ensin suoritin työpäivän, sitten henkilöstöhumpat, sieltä suunnistin levyjulkkareihin, sieltä kotiin ja aamusta taas töihin. Seuraavana yönä tempaisinkin sitten 12 tuntia yöunia väsymyksen periessä velkojaan. Mutta kivaa oli ja kuukausi sai sosiaalisen alun!

…luin kaksi kirjaa!
–  Maria Veitola: Veitola (ihan huikee! Maria on yksi miun kirjoitusidoleista)
– Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (tavoitteena oli lukea tämä lähes tuhatsivuinen eepos helmikuun aikana ja mie perkule tein sen! vähän kyllä vaikutti jo siltä etten, sillä kun helmikuuta oli jäljellä enää neljä (4) päivää oli sivuja jäljellä 500 eli hieman yli puolet. Laitoin laskien ja totesin sen olevan vain 125 sivua per päivä ja pistin lukien. done & done! ihan huikee kirja muuten tuo Sinuhe. alku hieman kangerteli, mutta kyllä se siitä lähtee, vaikka kirjoitustyyli kävi välillä hieman ärsyttämään toistonsa vuoksi. suosittelen ehdottomasti lukemaan!)

20190213_160624
voihan aplari, mikä sinut niin äkkiä kuivatti!

…palasin kotiin evakosta vain huomatakseni, että vielä muutama päivä sitten iloisesti viheriöinyt, siemenestä asti itse kasvattamani appelsiinipuu on aivan henkitoreissaan, murheenmurtama ja täysin kuivunut. Koitin elvytystä vedellä, mutta ei auttanut. En kuitenkaan ole vielä luovuttanut, vaan latvoin kasvia hieman, josko hän siitä saisi vielä spurttia kuolleista nousemiseen kevään kunniaksi. Jos ei, niin täytyy ostaa pari appelsiinia ja toivoa niiden sisältävän siemeniä.

…tehnyt hyvin vähän mitään mielenkiintoista tai mainittavaa, sillä olen ollut suurimmaksi osaksi vain töissä. Maaliskuussa vapaata on hieman enemmän, sillä tiedossa on myös lähes viikon kestävä ‘loma’, joten ehkä silloin tulee myös puuhattua muutakin kuin töitä, hampaiden pesua ja nukkumista. Toivottavasti ainakin löydän aikaa nähdä taas niitä ihmisiä, joita kavereiksi ja ystäviksikin kutsutaan.

Muikeaa maaliskuuta!

Tammikuussa…

…otin taas itseäni niskasta kiinni sosiaalisuuden suhteen ystäviä ja tovereita tapaamalla. Vein ystävän ulos syömään synttäreidensä kunniaksi (en keksinyt muutakaan lahjaa kuin maksettu ruoka ja yhteistä aikaa) ja tupareita juhlistamassa. Sain myös sovittua jo muutaman menon tuleville kuukausille, joten nyt otetaan viime vuoden vahingot takaisin.

…luin neljä kirjaa!
– Irvine Welsh: Trainspotting (leffana parempi!)
– Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (huaaa, tää oli huikee jännäri!)
– Meri Kuusisto: Vuosi tavaratalossa (jokseenkin outo tapaus tämä…)
– Olla Jalonen: Taivaanpallo (tykkäsin ihan hurjasti tästä, mutten osaa sanoa siitä oikein mitään. oli kyllä finlandiansa ansainnut!)

…ostin kevätpäissäni taas tulppaaneja, jotka räjähtivät alle viikossa. Korvasin ne kahdella neilikkakimpulla, jotka vielä kahden viikon jälkeen saivat jäädä ilostuttamaan työmiesten elämää lähtiessäni itse evakkoon remontin tieltä. Eilen kotona kukkienkastelukäynnillä olivat vielä erittäin komiana. Mahtanevatkohan odottaa virkeinä vielä kotiin palatessanikin…

img_20190120_103414_835
…ostin vihdoin julkaisustaan asti mieltäni kutkuttaneen taikurimukin!

…nukuin ensimmäistä kertaa elämässäni samassa sängyssä koiran kanssa ja vielä useamman kerran. Aikamoinen varpaiden(+ selän, vatsan, polvitaipeen)lämmittäjä sellainen otus ja erittäin iloinen boosti allergialle noin talvikaudella. Söin siis myös ensimmäistä kertaa elämässäni allergialääkkeitä tammikuussa.

…tein taas vuotuisen lahjoitukseni WWF:lle ja tänä vuonna lahjoitin norppien sijaan Suomen metsille. Norpat ovat viime vuosina alkaneet päästä hieman jaloilleen, mutta koin metsien alkavan olla täällä kotimaassakin hieman uhan alla enemmän kuin ennen. Siksi siis kotimaiset metsät saivat tänä vuonna suojeluni osakseen.

…nautin siitä, että päivät ovat jo huomattavasti pidentyneet eikä satunnaisten aamuvuorojen jälkeen ole enää pimeää, vaan ehtii vielä nähdä viimeisiä auringonsäteitä ennen sen katoamista horisonttiin. Kevääseen on enää hetki!

Kuis sun tammikuu sujui?