Hetkiä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAulangossa aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta ja hetken tuntui kuin olisi vasta kesäkuu. Aulangonjärvi levittyi tyynenä sinisenä rintamana kohti vastarantaa ja vanhan miehen uintiliikkeet saivat aikaan vain pieniä pian katoavia pyörteitä. Auringossa istuessa tuli kuuma, varjossa kylmä. Hiljaa hiipivä syksy viipyili iholla ja mielessä. Arkisessa aamupäivässä muita kulkijoita oli hyvin vähän, joten metsä huokui vain omia ääniään. Metsälammella sorsat valuivat pitkin vedenpintaa ja Joutsenlammen pinnan alla näkyi kymmeniä ja taas kymmeniä kaloja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHeinolassa, Kymijoen ylittävällä ratasillalla tuuli niin, ettei ollut väliä miten hiuksensa oli kammannut, sillä kaiken ympäröivä villi tuuli asetteli ne uudelleen haluamallaan tavalla. Maisema oli kuitenkin kaunis ja aurinko lämmitti suloisesti. Rantapuistossa kasvaa Suomen suurin tsaarinpoppeli ja Tyyrpuurin terassilla söin kesän ensimmäisen(!!!) jäätelötötterön – vohvelissa tietenkin. Aidatulla Kirkkolammella loukkaantunut joutsen ui sovussa sorsien kanssa toisen valkoisen torkkuessa rantatörmällä. Dorkin puistossa valot ja varjot leikittelivät ITE-taideteosten lomassa auringon valuessa hiljalleen kohti horisonttia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKotona taivas oli poissaoloni aikana käynyt tyhjäksi ja äänettömäksi. Pääskysten kesä on ohitse ja matka kohti etelää alkanut. Meillä muilla, omin voimin lentämään kykenemättömillä kesä onneksi vielä hetken jatkuu, vaikka illat taittuvatkin jo hämärästä pimeiksi lämmön viipyessä alkavassa yössä.

Niivermäen luonnonsuojelualue

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten aiemmin mainittua on tänä vuonna ylläni leijunut vapaapäivien hyvä karma eli aurinko on jaksanut paistella tai vähintäänkin sateet väistyä aina, kun olen vapaitani viettänyt. Eräs sunnuntai ei myöskään ollut siinä mielessä poikkeus ja auringon hyväillessä tienoota tuli tehtyä päätös siitä, että nyt vihdoin on hyvä päivä vierailla pitkästä aikaa Niivermäen luonnonsuojelualueella.

Minulle kerta luontopolulla oli (vasta!) kolmas, vaikka vain muutaman kilometrin päässä majaani pidänkin, mutta seuralaiselleni kerta oli ensimmäinen. En ollut luvannut matkan varrella näkyvän mitään sen ihmeellisempää kuin metsämaisemaa, kallioita ja lintutornin, mutta ovathan nekin toki jo itsessään ihmeellisiä asioita tänä aikana, kun metsää kaadetaan kuin heinää pelloilta, pelloiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka olimme jalkojemme päällä jo hyvissä ajoin, niin silti tuntui, että taistelimme laskevaa hämärää vastaan metsän synkimmissä osissa jo tuoreeltaan puolen päivän jälkeen, sillä aurinko tuntui kääntyvän laskuun ennen kuin edes kunnolla nousi.

Niivermäki luontopolkuineen oli juuri sellainen kuin muistelinkin sen olevan. Vanhat puut nousevat jykevinä vastaan, kun taas osa on jo myrskyissä mennyt nutulleen ja siihen ne ovat saaneet jäädäkin, lepäämään, ravinnoksi ja pesäpaikoiksi – vain polulle osuneita on hieman raivattu, pistetty sopivasti poikki. Välillä kuuluu vaimennettuna autojen ääni, sillä alue on aika lailla keskellä vilkasta taajamaa, mutta aika hyvin metsä imee äänet itseensä ja jäljelle jää vain hiljaisuus, jonka rikkoo näin talvisin satunnainen sirkutus, pakkaselta vapaana soliseva pieni puro tai toisiaan vasten hankaavien puiden aavemainen ääni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitin varrelta löytyy opasteita ja infotauluja alueen eliöstöstä ja se on vain n. 2 kilometriä pitkä, joten reitin kiertämiseen ei mene koko päivää. Matkaa taitetaan niin polulla kuin pitkospuillakin, keskellä sammalmetsiä ja jykevän kallion vierustaa (jossa on kesäaikaan niin valtaisia ja vallattomia saniaisia, ettette näkemättä usko!). Matkan varrelta löytyy myös tosiaan lintutorni, jossa voi nautiskella omista eväistä puunlatvustoja tuijotellen tai seurailla alueen rikasta lintukantaa.

Tuona tammikuisena päivänä metsä huokui lokakuun tunnelmaa lumen huutaessa äänekkäästi poissaoloaan, vain satunnainen talitiainen vilahti näkökentässä ja polku oli useassa kohdassa peittynyt kävyn riekaleisiin ehkä oravien pitojen jäljiltä. Kevyen pakkaspäiväretken jäljiltä mieli oli kirkas, keho täynnä voimaa ja pinaattikeitto maistui erityisen hyvältä.

Niivermäen luonnonsuojelualue ja luontopolku
Kytöahontie 2
45720 Kuusankoski

ps. käykää ihmeessä kurkkaamassa Annan blogista lisää kuvia Niivermäeltä eri vuodenaikoina! omia suosikkejani ovat nämä kesäiset keijumetsä-kuvat.

Valkmusan kansallispuisto

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin eräänä lomapäivänä Valkmusan kansallispuistossa Pyhtäällä. Olin käynyt siellä vain kerran aiemmin, alkusyksystä 2016, vaikka se sijaitsee vain vajaan tunnin automatkan päässä kotoa. Mikä siinä onkin, että lähelle on aina niin pitkä matka ja todella vaikea lähteä? Kauempana olevat kohteet kiinnostavat aina jostain syystä enemmän ja niistä innostuukin ihan eri tavalla. Nyt oli kuitenkin keksittävä jokin mukava lähikohde, kun tiedossa oli maanantainen 8 tunnin vesikatko lyhyillä sähkökatkoilla höystettynä (#putkiremontinvuosi se vaan antaa parastaan), sillä olin ollut liesussa ensin Oulussa ja sitten melkein viikon naapurkaupunnissa ja halusin tulla päivän päätteeksi takaisin kotiin. Kohteeksi valikoitui siis Valkmusa, jonka muistelin olevan mukavan mittainen ja kameran mukaan ottamisen arvoinen paikka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja olihan se juuri kaikkea sitä mitä muistelinkin sen olevan. Simonsaaren lenkki on hieman päälle kahden kilometrin mittainen pitkospuutaival läpi kosteiden soiden, metsien, rantaheinikkojen ja suopursumetsikköjen läpi. Matkalta löytyy myös näkötorni, josta voi tiirailla sääksiä pesineen ja korppeja, joiden raakunta ainakin siivitti aavemaisesti omaa yksinäistä matkaani, sillä vastaan tuli noin arkiaamupäivänä vain yksi ihminen. Hirviäkin lienee siellä joskus nähty ja olisin sellaisen halunnut nähdä itsekin, mutta eihän sellaista tuuria nyt kohdalle satu.

Reitin varrelle on ripoteltu myös pitkiä penkkejä, joille istahtaa lepäämään ja/tai tuijottelemaan joko suo- tai metsämaisemaa – miksei myös maistelemaan eväitä. Itse jäin muutamalle penkkipaikalle hengailemaan hetkeksi ja ainakin ne olivat todella hyvin sijoitettu. Maisemat olivat kauniit ja metsässä olevan penkin ympärillä jaksoivat vielä pikkulinnutkin laulaa korpin kumean raakunnan lisäksi. Hirvien lisäksi olisin halunnut nähdä myös kurkia, mutta niitä ei valitettavasti näkynyt eikä kuulunut koko reissulla. Eläimistön vajavuuden sijaan kasvisto sentään oli monipuolinen. Kanervat kukkivat kauniisti, kypsiä karpaloita ja puolukoita oli vaikka kuinka ja paljon, suopursuja pursuili (on mahtanut olla kukinnan aikaan niin vahva tuoksu, että sen läpi on pitänyt mennä macheten kanssa) ja maisemat vaihtuivat kuin leikaten metsästä suohon ja suosta taas metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lenkki oli kierretty noin puolessatoista tunnissa, vaikka pysähtelin ja polvistuin jatkuvasti kuvaamaan ja vain hengittelemään puhdasta ja tuoksuvaa ilmaa, joten se sopii myös heille, jotka eivät halua kuluttaa luonnon ääressä koko päivää. Kotiintulaiseksi toin ainakin yhden hirvikärpäsen, jonka kaapaisin niskastani ja erittäin levollisen mielen. Kyllä se vain tekee mielelle ja sielulle hyvää käydä tuijottamassa luontoa ja sen rauhaa. Siellä kaikella on paikkansa, aikansa, tuoksunsa ja äänensä. Vaikka luontosuhteeni ei ole mitenkään erityisesti ollut koskaan katkolla, niin jotenkin tänä kesänä olen silti löytänyt luonnon uudestaan ja teinkin vakaan päätöksen liikkua siellä paljon enemmän – varsinkin luonnon- ja kansallispuistoissa retkiä tehden, kuten lähimetsiinkin poiketen vieläkin useammin. En usko, että minusta mitään kunnon eräjormaa viikon telttaretkineen saa, mutta aktiivisen päiväretkeläisen kyllä.