Postikortteja mökiltä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökillä maailma on täynnä lintujen sirkutusta, naurua, säksätystä, kukkumista, kujerrusta, laulua, viserrystä ja kumeaa, yksinäistä raakkumista. Vuoroin tuoksuu syreeni, juhannusruusu, kuumassa auringossa paahtuva heinä, aamun usva, pölyävä hiekkatie ja se kaikkein koruttomin tuulahdus sikalasta.

Aamuisin katan itselleni aamiaisen puutarhaan juhannusruusun kylkeen tai terassille. Syreenin luoksekin kaipaisin, mutta se on liian liki tietä, jolla kukaan ei oikeastaan kulje, mutta kuitenkin. Elämä tuntuu idylliseltä, omalta ja joltain, minkä haluaisin saavuttaa muutenkin kuin mökillä ollessa. Päivisin uppoudun kirjaan, käyn kylällä, kitken, kuopsutan ja tutkin tiluksia kameran kanssa ruokavalioni koostuessa pääasiassa vesimelonista, marjoista, jogurtista, ruisleivästä, uusista perunoista, sillistä ja sipseistä. Aamuisin sytytän tuvan uuniin pari kalikkaa kosteutta häätämään ja illalla lämmitän saunan. Kuorin ja hölvään, istun terassilla pyyhkeeseen kääriytyneenä peltomaisemaa tuijottaen kuplien kutittaessa kurkkua limonadia maistellessani. Olisi upeaa kertoa rentoutuneensa löylyissä varpaita myöten, mutta niin ei vain ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKeväällä kävin lääkärissä pitkään jatkuneen väsymyksen vuoksi, joka ei ollutkaan vain kaamoksesta johtuvaa. Leposykkeekseni mitattiin 99, vaikka muuten olinkin fyysisesti kunnossa. Pitkittynyt stressi. Kykenemätön rentoutumaan ja rauhoittumaan pysähtymisen ollessa vaikeaa. Nukkuu, muttei saa lepoa. Hengitysharjoituksia, hetkeen pysähtymistä. Ja sitten: pandemia, lomautus, henkilökohtaiset surut ja ikävät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä kevät se vasta on ollut jotain. Se ei karise suloisen kuumassa mökkisaunassa, pitkillä kävelyretkillä tai kannonnokassa istuessa, vaikka ne pitävätkin hyvin hulluutta loitolla. Tämä kevät on ollut kipeä jatko koko viime vuoden stresseille, kuin jonkinlainen haava joka vain märkii märkimistään parantumatta ja se vaatii varmasti työstämistä läpi kesän, syksyn, talven ja ties kuinka monen vuodenajan kierron verran. Luin eilen illalla terassilla kirjaa iltateen kera ja siinä luki hieman uudelleen muotoillen näin:

kaipuuta, surua ja ikävää se tyttö kantoi, muttei koskaan käsiasetta

ja samastuin tähän kuvaukseen erittäin paljon tämän kevään ja jo elettyjen vuosien jälkeen. Luullakseni tällaiset postaukset myös yleensä lopetetaan kertoen, että nyt kaikki on hyvin ja kaipuut, surut ja ikävät menneet, mutta tämä ei ole sellainen postaus. Olen aivan yhtä keskeneräinen kuin postauksen muissakin vaiheissa ja se on erittäin ok.

Radio Suomessa soi Lentäjän poika ja minä menen kitkemään kukkapenkkejä taivasta halkovien lintujen alle, jotka taitavasti keräävät äänekkäästi huutaville poikasilleen ruokaa. Ilma poikasten siipien alla on vielä liian ohutta, mutta heitä kannatellaan silti.

Mökkisaunassa

Ilma tuntuu suloisen viileältä saunan kuumuutta hehkuvalla iholla. Kiepautan pyyhkeen tiukemmin ympärilleni, istahdan saunan kuistille nostaen jalat vastapäiselle istuimelle ja korkkaan saunajuomani. Pari tuntia aiemmin alkanut rankkasade on hiipunut leppoisaksi kesäsateeksi, joka rummuttaa hiljalleen saunan kattoa. Se putoilee ja räpsyy puiden lehdille saaden ympäristön risahtelemaan kuin ympärillä hyörisi kaikki maailman metsän eläimet.

Istun kuunnellen ääretöntä hiljaisuutta jonka vain suomalainen maaseutu voi tarjota. Jossain kaukana huutaa kurki ja hevoset laiduntavat pellon horisontin taitoksessa. Metsä nousee peltojen vierestä sateesta mustana seinämänä. Tunnen hiljaisuuden ja rentouden soljuvan ympäri kehoani verenkierron mukana. Tässä ja nyt on hyvä olla. Kun viileys tunkee liiaksi iholle palaan saunan syleilevään lämpöön.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suomen sikaisimmassa kunnassa saunoessa juomakin on sen mukainen.

En tykkää saunoa usein tai muiden seurassa, mutta yksin mökillä saunoessani saan siihen upotettua aikaa runsaastikin ja käyn vilvoittelemassa muutamaankin kertaan. Vaikka lomaa on takana jo melkein viikko, niin vasta siinä sateen viilentämän sään hivellessä ihoani tunsin hartioideni laskeutuvan korvista jonnekin polvien tienoille. Kaikki kiire on poissa ja hiljaisuus on niin läpitunkevaa, että tekisi mieli huutaa jotakin sen täytteeksi.

Saunan jälkeen olo oli raukea ja mökin tupa mukavan lämmin. Iho kuitenkin henki vielä löylyjen jälkeisiä, joten hörpin iltateeni jalat mökin terassin kaiteella pihaa katsellen. Radio Suomen kevyet sävelet soivat oven lävitse auringon hieman kurkkiessa puiden seasta. Oli paras päätös lähteä sittenkin mökille, tänne rauhan ja yksinäisyyden tyyssijaan, jossa on pakko kohdata itsensä, kun muitakaan ei ole.

Ennen hämärän saapumista käyn sulkemassa saunan oven ja kaukana pellon toisella puolella valkohäntäpeura kulkee verkkaan kohti metsää.