Alkoholista

Jos puhuttaisiin minusta ja alkoholista, niin moni tämän blogin seuraajista (täällä ja muualla somessa) saattaa muistaa esimerkiksi vahingossa lanseeraamani #viiniviikot, long kyröjen kehumiset ja kesäillat parvekkeella Napue tonicin parissa. Jos puhuttaisiin niin kuin asiat oikeasti ovat, niin moni teistä ei ehkä uskoisi, että olen ollut juomatta alkoholia jo yli puoli vuotta.

Ei, en ole raskaana, heittäytynyt absolutistiksi, ruvennut huumorintajuttomaksi ämmäksi, joka ei enää osaa pitää hauskaa (en ole ikinä osannut, siitä on turha alkoholittomuutta syyttää), tullut uskoon tai paheksumassa kenenkään muun alkoholinkäyttöä. Olen vain tullut elämässäni siihen pisteeseen, että alkoholi ei nyt maistu, ei edes sen yksille lähtemisen verran.

Olen puolen vuoden aikana kuitenkin käynyt mm. firman pippaloissa, levyjulkkareissa, juhlistamassa kaverin uutta työpaikkaa, ulkona syömässä ja viettämässä tupareita, mutta olen pärjännyt aivan hyvin vain alkoholittomia juomia nauttimalla. Ei ole ollut yhtään vähemmän hauskaa eikä myöskään ole ollut krapulaa seuraavina päivinä, ei liskodiskoja eikä morkkista tehdyistä typeryyksistä. Ei ole myöskään tarvinut jättää autoa kotiin tai kylille tai huristella promillepäissään taksilla.

IMG_20180621_152611_787
viime kesänä kippisteltiin helsingin kaivopuistossa

Ainoa mitä on tarvinut tehdä on selitellä, että miksi en juo.

Suomalaisilla on siinä mielessä kieroutunut alkoholikulttuuri, että juomista ei kyseenalaisteta ennen kuin siitä on jo muodostunut oikea ongelma (jos edes silloin, sillä mitä sitä muiden asioihin puuttumaan), mutta juomattomuudesta tehdään heti suuri numero. Miksi joku ei juo ja jos kyseessä on nainen, niin se on ihan varmasti raskaana vai onkohan jokin lääkitys mikä estää alkoholin käytön vai mitä helvettiä – pullo kouraan, niin kuin olis jo! Okei, ehkä vähän kärjistin, mutta tällaisia kokemuksia on kertynyt puoleen vuoteen monia.

Aina on joku, joka kysyy, että mikset juo? Toisille riittää vastaukseksi, että ei tee nyt vain mieli, mutta toiset repivät melkein oman peräaukkonsakin irti, kun eivät ymmärrä miksei jollain muka tee mieli vetää märkää, kun siihen kerran on mahdollisuus annettu. Jos olen lisäksi sanonut olevani autolla, niin olen saanut ehdotuksia jättää auto vaan parkkiin ja mennä taksilla kotiin ja hei kuule, aina voi ottaa yhden vaikka ajaisikin. Kiitos ei, olen edelleen mieluummin juomatta ja katso, toin ihan omat holittomat juomatkin.

En itse mieti muiden juomista tai juomattomuutta viettäessäni iltaa, joten se ei mahdu päähäni, että miten joku ottaa ihan missiokseen saada joku toinen juomaan ja pahimmassa tapauksessa pilaa sillä jankkaamisella vielä omankin iltansa tunnelman. Varsinkin, kun kyseessä on ihan aikuiset ihmiset eikä kaheksantoistakesäset teinit. Missä kohtaa meidät on kasvatettu siihen, että alkoholin nauttiminen on normaalia ja holittomien juomien nauttiminen jotakin poikkeavaa, joka vaikuttaa vain oudolta oman sädekehän kiillottamiselta tai raskausmahan kasvattelulta?

Kuten edellä mainittua, en ole ryhtynyt absolutistiksi, joten ei ole mitenkään mahdotonda bongata minua vaikkapa jo ensi viikolla viinilasi kädessä. Nautin alkoholia taas sitten, kun siltä tuntuu ja jos ei tunnu, niin en nauti. Olen monesti elämässäni ottanut sen yhden tai kaksikin, vaikkei niin olisi tehnyt mielikään ihan vain sosiaalisuuden vuoksi, mutta enää ei huvita siihen ruveta. Luulen, että moni muukin on niin tehnyt, koska niin on vain tapana tehdä. Lopulta sitä kuitenkin päättää aina itse, mitä lasiinsa kaataa tai haluaa kaadettavan.

Mikä on sinun suhteesi alkoholiin?

Siemennäkkäri (G, L)

IMG_20170925_065504_317

Keittiöstä kajahtaa taas toinen suosikkiresepti, jota väännän viikosta, kuukaudesta ja vuodenajasta toiseen. Rrrrrakastan leipää, mut valitettavasti mun vatsani ei rakasta sitä yhtä paljoa, joten oon joutunut vähentämään sen käyttöä rutkasti. En voi sanoa, että olisin lopettanut sen syönnin, sillä välillä ostan sitä ihan vaan herkkuttelumielessä iltapalaksi (on mullakin herkut, jestas). Gluteeniton leipä on yleensä niin kallista ja sitkeetä shaibaa, etten edes viitsi siitä puhua, joten 100% kauraleipä it is, jos leipästä ostan.

Koska kuitenkin haluan jotakin juuston ja kurkun alla natustaa, niin jotain oli keksittävä. Kahlasin netin läpi erilaisista siemennäkkäriohjeista ja lopulta tästä kuoriutui oma suosikkini eri siemen- ja pähkyläkokeilujen kautta.

Tähän dipattavaksikin sopivaan herkkuun tarvitset:

3 kananmunaa
1dl rouhittuja manteleita
1dl kurpitsansiemeniä
1dl auringonkukansiemeniä
1dl seesaminsiemeniä
1dl pellavansiemenrouhetta
reilu ruokalusikallinen perunajauhoa
reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä

ja niille kannattaa tehdä seuraavat asiat:

Laita uuni lämpiämään 175°C asteeseen. Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä pellille neliöksi. Jos haluaa ohuempaa niin levittää koko pellin alueelle, mut se saattaa palaa herkästi, joten kannattaa olla tarkkana. Ite levitän n. 30cmx30cm alueelle, niin saan itselleni mieluisan paksuuden omaan näkkäriin. Uunissa siemennäkkäri viihtyy n. 25 minuuttia uunista riippuen ja se kannattaa paloitella sopiviksi paloiksi heti uunistaoton jälkeen. Jäähdytä jossain muualla kuin uuninpellillä kuunnellen ihanaa poksumista ja säilytä huoneenlämmössä.

Maailman helpoin resepti muistaa jo määrienkin suhteen ja todella helposti muunneltavissa omien mieltymyksien mukaan. Esimerkiksi maapähkinärouheella voi korvata mantelirouheen, jos ei manteleista niin vällää.

 

PS. Jos jotain näistä mun ruokaan liittyvistä postauksista oppii, niin sen, että en osaa kyllä kuvata ruokaa ollenkaan. Näkkäri todellakin maistuu paremmalta kuin tuossa kuvassa näyttää. :’D

Kauraomenapaistos (G, L, Ve)

IMG_20170923_180824_858

Sen lisäksi, että pidän selkeistä linjoista ja Antti Autiosta, pidän myös erilaisten leipomusten ja leivonnaisten tekemisestä. En tainnut edellisessä blogikodissani jakaa yhden yhtä reseptiä tai sen suuremmin asiasta mainita, mutta ehkä olisi taas aika muuttaa se asia ja lisätä blogiin kokonaan uusi kategoria.

Tein eilen syyskauden ykköshittituotetta eli kauraomenapaistosta, jonka jokainen itseään kunnioittava lifestylebloggaaja iskee eetteriin vähintään kerran syksyssä, vuodesta toiseen. Nyt saan sen onneksi itse pois jaloista heti kärkeen, eikä tätä tuhannen tuttua tuotosta tarvitse enää tässä blogissa uudestaan reseptiin kääräistä – ellen todellakin keksi pyörää uudelleen.

Omaan tuotokseeni käytin seuraavat raaka-aineet:

5 pienehköä omenaa
reilu teelusikallinen kanelia
3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
½ dl sokeria
100g sinistä keijua
+ nokare edellä mainittua vuoan voiteluun

ja käytin niitä seuraavalla tavalla:

Laitoin uunin lämpenemään 200°C asteeseen ja voitelin sopivan kokoisen vuoan nokareella sinistä keijua. Sekoitin keskenään kaurahiutaleet ja sokerin. Laitoin keijun sulamaan kattilaan samalla, kun lohkoin omenat ja levitin lohkot vuoan pohjalle*. Lohkojen päälle ripottelin kanelin. Sekoitin sulaneen keijun kaurahiutaleiden ja sokerin joukkoon ja levitin seoksen omenalohkojen päälle. Uunissa tuotos viihtyi noin 20 minuutin verran.

Todella helppo ja nopea herkku valmistettavaksi ja jäätelön kanssa nautittavaksi, jos vaikka yllätysvieraat pölähtävät ovesta sisään kesken koti-illan. Itseltäni löytyi pakastimesta vain Valion synttäri trio -jäätelöä (vanilja olisi toiminut huomattavasti paremmin), mutta annoksesta saa kokonaan laktoosittoman ja vegaanisen vaihtamalla jäätelön vegaaniseen vaihtoehtoon (well thank you Captain Obvious!).

Joko on ensimmäiset kauraomenapaistokset tehty tänä syksynä?

 

*en kuorinut omenoita, sillä ne olivat omin kätösin puusta poimittuja.