Nukutko hyvin?

Otsikossa näkyvän kysymyksen heitti ilmoille Jenna omassa instastoryssään tässä lähimmän viikon sisällä – on kevyesti päivät taas vaihteeksi sekaisin. Hän oli nukkunut yönsä hyvin, herännyt virkeänä ja voi hyvin ihmetellen, että tältäkö hyvin nukkuvista ihmisistä tuntuu aina. Siinä aamulla tarinaa tihrustaessani teki ensin mieli nauraa, kommentoida että juu en! ja sitten teki jo mieli tirauttaa kyynel, jos toinenkin. Ei, en todellakaan nuku hyvin, enkä edes jaksanut sen vertaa kommentoida, sillä takana oli jälleen yksi huonosti nukuttu yö.

Olen kärsinyt uniongelmista elänyt uniongelmaisen elämää niin kauan kun vain jaksan muistaa (ja väsyneen mielen muisti ei kovin kauas jaksa kantaa). Ihmiseksi, joka rakastaa nukkumista, nukun aivan luokattoman vähän. Jokaisen yön pyrkimyksenä olisi saada sen optimaalinen kahdeksan nukuttua tuntia, mutta usein se jää vain unelman tasolle.

Jos pitäisi nimetä yksi kysymys, jonka olen jokaisessa parisuhteessani osakseni saanut, niin se olisi seuraava: nukutko sinä koskaan? Syy siihen on myös ilmeinen, sillä oli kellonaika mikä tahansa, kun vierelläni nukkuja on herännyt, niin olen ollut hereillä. Kuten sanottua, ne kahdeksan tunnin yöunet ovat harvinen herkku, sillä heräilen satunnaisesti pitkin yötä. Joskus herään ilman mitään syytä, valvon ja nukahdan taas. Joko herään uusiksi vielä yksi kaksi kolme kertaa tai sitten jatkan unia loppuyön. Uneni on usein myös niin kevyttä, että herään porraskäytävässä juoksevaan lehdenjakajaan, naapurin itkevään lapseen tai uusimpana yllättäneeseen kuorsaavan naapurin korinaan (se taisi onneksi olla vain satunnainen yövieras, sillä ennen tai sittemmin ei ole kuulunut :D).

IMG_20180603_194916_042

Myös joka jeesuksen kevät luonnonvalon lisääntyessä aivoni säätävät itsensä valheelliseen tilaan, että ei tämän ihmisen tule nukkua ja saan vaivakseni unettomuuden. Valvoa tillitän aamuyöhön, vaikka väsyttäisi kuinka ja riipaisen nopeat unoset aamuauringon jo kohta taas noustessa uutta, virkeää päivää vastaanottamaan. Tänä keväänä onnistuin jotenkin välttämään tämän parista viikosta yli kuukauteen kestävän insomnian, mutten tiedä lainkaan miten. Toivon, että osaan samat poppaskonstit ja muut taikakeinot myös ensi keväänä ja tämä vaiva olisi mennyttä elämää.

Ni että onko enää mikään yllätys, että vakiasusteisiini kuuluu kangaskassin ja huulipunan lisäksi ne silmäpussit?

Mutta ei hätää, kyllä minäkin joskus nukun ja sit nukunkin kunnolla. Silloin, kun oikein nukuttaa, niin katkeamatonta unta riittää kevyesti 10 tunniksi, eikä silloin paljoa naapurin lapsen parkumiset unta hetkauta. Myös mökkiolosuhteissa nukun äärettömän hyvin ja herään maksimissaan kerran yössä, mutta unen uudelleen saantiin riittää vain kyljenkääntö.

Ja ei, unensaantiin ei auta huoneen tuulettaminen, villasukat jalassa, lämmin maito, liikunta, liikkumattomuus, venyttelyt, meditaatiot, seksi, selibaatti, päikkärit tai niiden väliin jättäminen, kännykättömyys, ympärikäännetyt tyynyt tai mitkään muutkaan eri paikoissa tuputetut vinkit. Ainoa mikä on auttanut, on karsean makuiset melatoniininapit, mutta niiden kanssa menee päivätkin niin sumussa, että olen mieluummin käyttämättä. Eikä kyse olisi siitä, etteikö väsyttäisi. Saatan olla kuolemanväsynyt aamulla, päivällä ja illalla, mutta heti sänkyyn päästyäni virkistyn ja odottelen unta saapuvaksi vielä tuntienkin päästä. Juuri siitä syystä otan päikkärit aina, kun vain ehdin, että saan edes vähän unta varastoon.

Entäs sinä, nukutko sinä hyvin?