2021 mielessäin

“Mutta mitä odottaa vuodelta 2020 ja täysin uudelta vuosikymmeneltä?

Tuota samaa perusarkea, tietenkin, sekä jaksamista ja mielenkiintoa kohdata taas muutakin kuin oman kodin seinät. Käydä hakemassa selkäpiitä kipitteleviä väreitä livemusiikin parissa, silmäniloa ja virikkeitä museoista ja mielenkiintoisten elokuvien katsomaan menemistä heti eikä vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä. Kahviloissa ja kirjastoissa kiertelyä, kaupunkivierailuita (jokin uusi kaupunkikohde!) ja kulttuuria. Pintaremontin valmiiksi saattamista hiljalleen ja tämän muutaman kuukauden vallalla olleen alavireen ja selittämättömän surun voittamista. Lämpiminä juotuja teekuppeja ja lempeitä päiviä itseä ja muita kohtaan. Rakkautta, rohkeutta ja rauhaa – niin sisäistä kuin yleismaailmallistakin. Musiikin palauttamista elämään nyt, kun sitä taas voi kotonakin kuunnella. Kirjoittamista blogiin, tiedostoon ja käsin, lukemista ruudulta, kirjojen sivuilta ja A4-tulosteilta. Niitä minä kaipaan ja tahdon tulevaan vuoteen, vuosikymmeneen.”

Nauretaanko kaikki yhdessä oikein suureen ääneen?

Tänä vuonna ehdin käydä keikalla kerran, kun Maustetytöt esiintyivät Lahden Sibeliustalossa helmikuussa. Virikkeitä sain museoista niinkin paljon, että kesällä kävin Sastamalassa Suomalaisen kirjan museossa Pukstaavissa ja siinäpä se sitten. Joululahjaksi saadut elokuvaliput ehtivät vanheta ja elokuvissa en käynyt kertaakaan. Kirjastossa olen käynyt kyllä usein, mutta kahvilassa en muista istahtaneeni muutamaa kertaa useammin. En myöskään käynyt missään uudessa kaupungissa, vaan pitäydyin aika pienimuotoisesti Kouvola – Lahti – Helsinki -triangelissa. Ainoa poikkeus tästä taisi olla loppukesän vierailu Hämeenlinnassa Aulangon metsissä sekä uuden ruokapöydän nouto Tampereelta. Pintaremontti on edennyt hiljalleen, mutta muutama seinä vielä odottaa inspiraatiota. Alavire on vuoden aikana muuntunut ihan loputtomaksi uupumukseksi, kun herään yöuniltakin jo valmiiksi väsyneenä seuraavaan päivään. Kaikin puolin rankka vuosi taitaa vaatia verojaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sillä sitä tämä vuosi on tainnut olla kaikille, rankka, toisille vielä enemmän kuin toisille. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin päässyt nauttimaan kesästä mökillä ja aloittamaan uudet opinnot Helsingissä. Tämän eristäytymisen vuoden hengen vastaisesti olen myös onnistunut tutustumaan muutamaan vanhaan tuttavuuteen paremmin, mutta myös kaivannut ihmisseuraa enemmän kuin koskaan ennen. Vaikka uupuneelle koteihin eristäytyminen tuntuu usein hyvältä ratkaisulta, niin kyllä se kontaktittomuus alkoi jossain vaiheessa tuntua – sen huomasi myös muista esimerkiksi niinä päivinä, kun vielä saimme käydä koulussa paikan päällä. Toisten, tuntemattomienkin ihmisten läsnäolo muutenkin kuin ruutujen toisella puolella oli kaikin puolin inspiroivaa ja päivien lounashetket olivat pulppuilevia ja kuplivia. Ehkä ensi vuosi olisi taas erilainen, vapaampi ja sosiaalisempi – muutenkin kuin somen välityksellä.

Mutta mitä vuodelta 2021 tohtisi odottaa? Onko tulossa mitään parempaa, tuoko rokote pelastuksen? Ensi vuodelta odotan edelleen sitä tavallista arkea, mitä se sitten ikinä onkaan, hieman enemmän kulttuurisia rientoja sekä sitä, että pääsisin edes välillä opintopäivinä käymään Helsingissä zoomin sijaan. Odotan valmistuvani vuoden lopussa sekä sitä, että pääsisi hieman laajemmalti taas tutkimaan Suomen kartastoa muutenkin kuin google mapsin kautta. Toivon työpaikkani säilyvän sekä ensi vuoden olevan kaikin puolin helpompi ja kevyempi kantaa.

DSC04163

Kohti uutta ja tuntematonta vuotta 2021, olkoon se teille kaikille astetta lempeämpi vuosi kulkea. ❤

2020 mielessäin

“Parannan ainakin tapani sen suhteen, että yritän nähdä ystäviä ja tovereita useammin. Tiedän, että tänä vuonna usea tapaaminen jäi työkiireiden ja väsymyksen jalkoihin, mutta ehkä ensi vuonna osaan järjestää aikani paremmin ja annan aikaa heille, jotka sitä ansaitsevat. Lupaan yritän myös oppia sanomaan useammin ei ja sanomaan suoraan, jos jonkun seura tai yhteydenotot eivät mieltäni lämmitä. Opettelen siis vetämään tarkempia rajoja. Yritän myös olla olematta se, joka aina joustaa. Y R I T Ä N myös raivata kalenterista tilaa kirjoittamiselle joka viikko, sillä taitoni tuntuvat olevan aivan ruosteessa ja sanavarastoni vallan ehtynyt, kun en ole päässyt leikkimään sanoilla aikapäiviin. Olen myös vakaasti päättänyt aloittaa taas oikealla kameralla kuvaamisen, vaikken siinä niin taitava olekaan. Tahtoisin myös päästä käymään jossakin uudessa kaupungissa, jossa en ole aiemmin vieraillut tai jossa olen käynyt viimeksi lapsona. Ja tietysti nuo samat keikkakokemukset ja kahvilahetket olisi toivottavia myös tulevana vuonna 2019.”

Sanoi allekirjoittanut viime joulukuussa tulevasta vuodesta 2019.

Kulunut vuosi 2019 on välillä tuntunut kuin suurelta, kylmän kostealta pyyhkeeltä, jota on läimitty vasten kasvoja, mutta ehti siinä olla paljon hyvääkin – onneksi. Suurimmaksi osaksi olin kuitenkin aika paska tyyppi, noin niin kuin ystävänä ja kaverina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En parantanut tapaani siinä, että olisin nähnyt kamuja, tovereita ja ystäviä enemmän, vaan kääriydyin entistä enemmän itseni sisään. Syyt siihen koen kuitenkin sen verran hyviksi, etten ruoski itseäni siitä liikaa – koko vuoden kestänyt putkiremontti  melusaasteineen ja evakkoineen vei henkistä (ja myös fyysistä) jaksamistani niin paljon, etten oikeasti vain jaksanut – en vaikka kuinka kamuistani pidänkin. Myös se, että kuljin paljon kahden kaupungin väliä verotti aikaani ja jaksamistani. Moni kaveruussuhde haaleni lisää tämän vuoden aikana, mutta ehkä saan niihin taas eloa tulevaisuudessa – toki on myös tärkeää miettiä, että onko järkevää pitää sellaisia ihmisiä elämässään muutenkaan, jotka eivät jaksa tukea tai ymmärtää sinua silloin, kun olet kovilla.

Lakkasin myös joustamasta joka suuntaan, opin sanomaan ei ja vetämään rajoja – pääsin myös sanomaan suoraan eräälle yöaikaan lähestyneelle, katumusta tihkuneelle miehelle vuosien takaa, että hänen yhteydenottonsa eivät ole nyt tai tulevaisuudessa toivottuja.

Häpeäkseni täytyy myöntää, etten käynyt myöskään kuin yhdellä keikalla koko vuonna, mutta ehkä se riittää, kun kyseessä kuitenkin oli kamujen levyjulkkarikeikka. Kaikenmoiset festaritkin jäivät väliin ja vaikka tarkoituksena oli mennä (kahdesti!) Antti Autionkin keikalle, niin jotenkin ne vain jäivät välistä. Kun ei jaksa, niin ei vain jaksa, vaikka kuinka kiinnostaisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jottei tämä nyt vallan synkistelyksi menisi, niin ehdin, jaksoin ja tein kuitenkin jotain myös vuonna 2019! Kahviloissa tuli tietenkin taas luuhattua, teetä juotua ja leivonnaisia maisteltua – yksin ja yhdessä, kotikaupungissa ja vieraissakin. Aloitin aiheen tiimoilta myös (noin) kuukauden kahvila -sarjan täällä blogin puolella. Pääsin myös käymään uusissa kaupungeissa, kun toukokuussa juhlimme kaverin tupareita Imatralla ja kävimme ihastelemassa Imatrankosken juoksutusta sekä syyskuussa Savonlinnassa päiväretkellä Olavinlinnan maisemissa. Vanhoina tuttuina kaupunkeina kävin toki taas Oulussa (paras lomakohde), Helsingissä (Luonnonkaunis messut), Hämeenlinnassa (Museo Militaria) ja Turussa (Amélie Turun kaupunginteatterissa). Luuhasin paljon museoissa eli Museokortti on edelleen paras hankintani ikinä ja vietin vuosipäivää naapurikaupungissa. Kuljetin myös ahkerasti ihan oikeaa kameraa mukanani ja sain lainaan 45mm/1.8 objektiivin, johon olen ihan totaalisen ihastunut – vaikka olenkin pääasiassa kuvannut sillä(kin) vain kukkia, heh.

Vietin aikaani mökillä (josta postauksen kuvat lähinnä ovat), yksin ja porukoiden kanssa, sekä muutenkin luonnon ääressä. Opin myös nukkumaan (loppuvuodesta en enää osannut) ja opettelemaan pois jatkuvasta kiireen tunnusta. Kävin kolmesti teatterissa (kuinka kulturellia), elokuvissa ja kotibileissä – they come in threes I see. Suurimmaksi osaksi elin kuitenkin ihan sitä perusarkea jossa herätään, pestään hampaat, käydään töissä, tullaan kotiin, pestään hampaat ja käydään nukkumaan joko omaan tai evakkovuoteeseen. Putkiremontin sivussa olen myös omatoimisesti saanut aikaan pientä pintaremonttia, joka jatkuu vielä tänä vuonna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta mitä odottaa vuodelta 2020 ja täysin uudelta vuosikymmeneltä?

Tuota samaa perusarkea, tietenkin, sekä jaksamista ja mielenkiintoa kohdata taas muutakin kuin oman kodin seinät. Käydä hakemassa selkäpiitä kipitteleviä väreitä livemusiikin parissa, silmäniloa ja virikkeitä museoista ja mielenkiintoisten elokuvien katsomaan menemistä heti eikä vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä. Kahviloissa ja kirjastoissa kiertelyä, kaupunkivierailuita (jokin uusi kaupunkikohde!) ja kulttuuria. Pintaremontin valmiiksi saattamista hiljalleen ja tämän muutaman kuukauden vallalla olleen alavireen ja selittämättömän surun voittamista. Lämpiminä juotuja teekuppeja ja lempeitä päiviä itseä ja muita kohtaan. Rakkautta, rohkeutta ja rauhaa – niin sisäistä kuin yleismaailmallistakin. Musiikin palauttamista elämään nyt, kun sitä taas voi kotonakin kuunnella. Kirjoittamista blogiin, tiedostoon ja käsin, lukemista ruudulta, kirjojen sivuilta ja A4-tulosteilta. Niitä minä kaipaan ja tahdon tulevaan vuoteen, vuosikymmeneen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä sinä kaikkein eniten odotat tältä jo kiivaasti päiviään kirivältä vuodelta?